Kelan toimeentulotukipäätösten kaaos koskettaa kipeästi kaikkein hauraimmassa asemassa olevia ihmisiä. Tällaista ei saisi sattua ja silti saattuu. Nyt ei pidä etsiä syyllisiä, vaan ratkaisuja. Syitä on kuitenkin tärkeätä analysoida, jotta samaan soppaan ei jouduta muutosprosesseissa uudelleen.

Kannatan edelleen toimeentulotuen perusosan siirtämistä Kelaan. Toimiessaan hyvin siirto mahdollistaa nopean, verkossa tapahtuvan toimeentulotuen perusosan myöntämisen. Kelasta toimeentulotukea uskaltavat hakea ikäihmiset, joiden jalka ei ikinä olisi kyennyt nousemaan kunnan sosiaalitoimen toimeentulotukiosastolle. Häpeän paino oli liian suuri.

Häpeän ei pitäisi painaa lääkkeisiin tukea hakevaa vanhusta, vaan järjestelmäämme, joka on johtanut tähän. Toimeentulotuen hakijoista 2/3 on työttömiä. Loppu jakautuu suhteellisen tasaisesti työssäkäyvien köyhien, eläkeläisten, pitkäaikaissairaiden ja opiskelijoiden kesken. Opiskelijoiden osuus on hieman suurempi kuin muiden. Kriisi kertoo siitä, mitä tapahtuu kun isoja uudistuksia tehdään liian pienillä resursseilla.

Maakuntaitsehallinnossa muuttuu lähes kaikki. Tähänkin muutokseen sisältyy katastrofin ainekset. Samalla kerralla uudistetaan hallinto, yhtiöitetään ja yksityistetään palvelut, luodaan valinnanvapaus ja monta muuta asiaa.

Yleensä norsu syödään palasina. Peruskoulu-uudistus alkoi portaittain pohjoisesta. Minäkin ehdin käydä kaksi vuotta oppikoulua, vaikka pohjoiset ystäväni olivat jo peruskoululaisia.  Isoissa rakenteellisissa uudistuksissa on syytä edetä portaittain. Sen ei tarvitse tarkoittaa vitkuttelua, vaan viisasta prosessin hallintaa.

Muutoksessa työntekijöiden pitää kyetä ottamaan muutos haltuun. Uskallan väittää, että vaikkapa työvoimapalvelujen ongelmista iso osa juontaa juurensa jatkuvasta muutoksesta. Hallintoa on rukattu uusiksi moneen kertaan ja ihmiset hakeneet työtään uudelleen ja uudelleen. Työpanosta menee enemmän muutokseen kuin palveluun.

Kelan kriisissä yksi taustatekijä on se, että asiakkaiden tiedot eivät siirtyneet kunnista kelaan. Jokaisen asiakkaan kohdalla aloitettiin nollasta. Alusta. Ei ihme, että osa asiakkaistakin suivaantui. Jos terveydenhuollossa ja  sosiaalipalveluissa käy samoin, kaaos maksaa ihmishenkiä.

En tykkää hallituksen rakentamasta sote-maakunta-pakkoyhtiö-markkinamallista. Toivon, että järki voittaa ja eduskunta muuttaa mallia sellaiseksi, että kunnat ovat vahvemmassa roolissa ja ne voivat tuottaa palveluita yhtiöittämättä ja että valinnanvapaus toteutetaan maltillisesti.

Hämeessä  valmistaudutaan muutokseen ei hitaasti vaan eturintamassa, mikä eduskunnan valitsema linja sitten onkin. Toivon, että valmistelussa maltti säilyy eri aueilla, vaikka kuntavaalit lähestyvätkin.