Kevään EU-vaalien odotetaan sirpaloittavan eurooppalaista puoluekenttää. Brysselissä pohditaan, kuinka pahasti parlamentin työ voi mennä sekaisin, jos hajaannusta toivovat kansallismieliset oikeistopuolueet ja radikaalipopulistit onnistuvat kokoamaan rivinsä.

EU-parlamenttia hyvin tunteva ja siitä kirjan kirjoittanut Pekka Nurminen arvioi, että ääritapauksessa vajaa kolmannes parlamentin paikoista voisi mennä näille oikean laidan puolueille.

– EU kehittyy tulevaisuudessa rämpimällä, jos jäsenvaltioiden poliittinen tilanne pysyy näin jakautuneena ja heijastuu Euroopan parlamenttiin, Nurminen sanoo.

– En ole koskaan nähnyt tällaista tilannetta, että kaikissa isoissa jäsenmaissa on johdossa eri poliittiset liikkeet. Se tekee tilanteesta poikkeuksellisen, Nurminen sanoo.

Europarlamentin vasemmistoryhmän (GUE/NGL) pääsihteeri Sanna Lepola uskoo, että parlamentin työn ennalta-arvattavuus vähenee ensi kaudella.

– Tässä on niin monta muuttujaa vielä, että on vaikeaa ennustaa lopputulosta. Se on selvä, että parlamentista tulee pluralistisempi kuin se on ollut tähän asti, Lepola sanoo.

Tähän asti kaksi isoa puolueryhmittymää on riittänyt muodostamaan enemmistön, mikä on tuonut Lepolan mukaan ennustettavuutta. Euroopan kansanpuolueella (EPP) ja sosiaalidemokraateilla (S&D) on yhteensä 403 edustajaa 751-paikkaisessa parlamentissa. Näihin ryhmiin Suomesta kuuluvat kokoomus ja sosiaalidemokraatit.

Ensi kaudella pakan odotetaan sekoittuvan, sillä kansallismieliset oikeistopuolueet voivan nousta jopa parlamentin toiseksi suurimmaksi ryhmäksi, kuten muun muassa ajatuspaja VoteWatch on ennakoinut.

Oikeistorintamaan voisivat kuulua Euroopan konservatiivit ja reformistit (EKR), Kansakuntien ja vapauden Eurooppa (ENF) ja Vapauden ja suoran demokratian Eurooppa (EFDD).

Näistä perussuomalaiset ja muun muassa Puolan valtapuolue Pis kuuluvat EKR:ään. Ranskan Marine Le Penin Kansallinen liittouma, Vaihtoehto Saksalle AfD ja Italian Lega-puolue ENF:ään.

Yhteistyöstä saatiin merkkejä jo alkuvuodesta, kun Italian sisäministeri Matteo Salvini ja Puolan Laki ja oikeus -puolueen johtaja Jaroslaw Kaczynski tunnustelivat maaperää Puolassa.

Vaikeudet voivat konkreettisimmin tulla esiin parlamentin valiokunnissa.

Teollisuusvaliokunnassa poliittisena neuvonantajana työskentelevä Vesa Kangaslahti arvioi, että yksittäinen meppi voi vaikeuttaa työtä todella paljon viivyttelemällä raportin etenemistä.

Jos kansallismieliset oikeistopuolueet onnistuvat kokoamaan rivinsä, heille pitää antaa enemmän vastuita esimerkiksi lainsäädäntöesitysten esittelijöinä.

– Toistaiseksi vakiintuneemmat poliittiset ryhmät ovat pystyneet pitämään huolta, että esimerkiksi Le Penin porukat eivät pääse avainlainsäädännössä raportoijan rooliin, Kangaslahti kertoo.

Muiden ryhmien vaihtoehdoksi jää hänen mukaansa tiivistää yhteistyötään.

Euroopan kansanpuolue, sosiaalidemokraatit, liberaaliryhmä Alde ja vihreät pystyvät muodostamaan enemmistön kunkin asian kohdalla vaikka erikseen.

Valiokunnassa enemmistöjä on Kangaslahden mukaan jo nyt totuttu etsimään asia edellä eri puolueryhmien kesken.

– Täytyy toivoa, että ääriryhmät eivät löydä toisiaan niin tehokkaasti. Taloudellisesti heidän intresseissään olisi lyöttäytyä yhteen, koska silloin he saavat käyttöönsä enemmän sihteeristöä ja apuverkostoa ja pystyvät ajattelemaan enemmän strategisesti.

Ääriryhmien yhteistyötä rajaa Pekka Nurmisen mukaan se, että puolueet ovat yhä melko hajanainen joukko.

Yhteistä kantaa on vaikeaa löytää esimerkiksi maahanmuutosta. Siinä missä Italia vaatii muilta EU-mailta solidaarisuutta, on Puola kieltäytynyt turvapaikanhakijoiden sisäisistä siirroista. Toinen erottava tekijä voi olla suhtautuminen Venäjään.

– Tarvittaisiin todella voimakkaita kompromisseja, jos puolueet muodostaisivat yhden ryhmän, Nurminen sanoo.
STT–ANNIINA LUOTONEN