Politiikka

”Myrskyisä syksy ja talvi varmasti tulee” – matalapalkkaiset julkisen sektorin naiset eivät suostu enää ”lapsipuolen” asemaan

Jari Soini
Jari Soini

Palkansaajajärjestöt valmistautuvat jo syksyn ja talven työmarkkinamittelöihin. Julkisten ja hyvinvointialojen liiton JHL:n puheenjohtaja Päivi Niemi-Laine (kuvassa) ei liittokierroksesta kauhistu.

– Tupot, raamit ja tykat ovat olleet ehkä helpompia, mutta positiivista on se, että kuntatyönantajan kanssa näyttäisi yhteistyö sujuvan ainakin tällä hetkellä.

Tunnusteluja on käyty pöydän molemmin puolin, miltä yhteiset tavoitteet maistuvat.

– Kuntatyönantajakaan ei puhu enää nollalinjasta vaan maltillisista palkankorotuksista. Me haluamme pitää esillä myös laatua ja sitoutumista. Palkalla on merkitystä, jotta tulos tyydyttää myös työnantajaa, Niemi-Laine painottaa.

JHL:llä on noin 220 000 jäsentä, ja yli sata työehtosopimusta tehtävänä. Ensimmäisenä sopimus on katkolla tammikuussa suurimmalla eli kunta-alalla. Niemi-Laineen mukaan liitossa seurataan tarkkaan vientialojen sopimusten syntyä, joissa riittää vaikeusastetta niissäkin. Teknologiateollisuuden neuvottelut alkoivat jo toissa viikolla ja metsäteollisuuden sopimukset raukeavat syyskuun lopussa.

– Kun yhteistä vientialojen Suomen mallia ei syntynyt, se varmaan hyydyttää intoa nopeaan sopimiseen. Mutta eihän tässä tiedä, millaista mallia matkan varrella vielä neuvottelupöydissä syntyy.

Suomen mallin mukaisesti vientialat olisivat määrittäneet palkankorotusten katon. Niemi-Laine on havainnut, että julkinen sektori tuntuu aina jäävän lapsipuolen asemaan, kun palkoista on kyse. Hän ei kuitenkaan missään nimessä halua lietsoa vientialojen ja julkisen sektorin vastakkainasettelua.

– Muutkin toki tarvitsevat palkankorotuksia kuin vientialat. Haluamme olla tasavertaisesti kehittämässä yhteiskuntaa ja ylläpitämässä kotimarkkinoita, jotka ovat pitäneet pitkälti Suomea pystyssä. Olemme sanoneet sen jo ääneen, että haemme vientialojen yleistä palkkatasoa.

Niemi-Laine ei lämpene ajatukselle, että vain vientialat olisivat ”ainoa autuaaksitekevä taho” nostamaan Suomen kilpailukyvyn huippuunsa. Julkisella puolella on oma tärkeä roolinsa tässäkin.

– Me teemme vientialoille mahdolliseksi riskin ottamisen esimerkiksi kouluttamalla, järjestämällä päivähoitoa, terveydenhoitoa ja rakentamalla teitä. Kyllä sen pitäisi näkyä myös palkoissa, että me rakennamme yhdessä Suomea.

Eikö epäoikeudenmukaista kiky-sopimusta olisi voitu perua?

Julkisen sektorin työntekijöistä pääosa on melko pienellä palkalla töitä tekeviä naisia. Hallituksen torstaina julkistama ensi vuoden budjettiesitys ei heidän arkeaan helpota ihmeemmin. Kilpailukykysopimuksen mukaisesti lomarahojen leikkaukset jatkuvat vielä ensi ja seuraavana vuonna.

Muun muassa SDP:n eduskuntaryhmän puheenjohtaja Antti Lindtman totesi, että hallituksella olisi nyt ollut valta perua päätös ja ”saada tämä kipupiste pois tulevan työmarkkinakierroksen alta”.

Niemi-Laine ei voisi olla enempää samaa mieltä. Hän laskee, että työajan pidennys palkatta ja lomarahojen leikkaaminen vievät vähintään yli 400 euroa palkkapussista vuodessa.

– Eikö epäoikeudenmukaista kiky-sopimusta olisi voitu perua? Nyt pidetään kiinni kynsin hampain päätöksestä, joka asiantuntijoidenkin mielestä on jo nyt tullut kalliiksi.

Koska lähtötilanne on nyt mikä on, JHL lähtee hakemaan selkeästi euromääräistä palkankorotusta. Se sopii paremmin matalapalkka-aloille kuin prosenttikorotukset.

Euromääristä Niemi-Laine ei vielä puhu, mutta hän toteaa, että julkinen sektori ei ole hakemassa mitään sen enempää kuin muutkaan.

Budjettiriihen viesti oli myös se, että kokonaisveroaste ei nouse, ja ansiotulojen verotusta kevennetään 270 miljoonaa euroa. JHL:ssä murehditaan sitä, että ne ovat pois kuntien kukkarosta. Pelkona ovat yt-neuvottelut, väen vähentäminen ja sitä kautta palvelun rapautuminen.

Liitto on jo varoittanut aiemmin, että mahdolliset verokevennykset eivät saa korvata palkankorotuksia.

– Vaikuttaa siltä, että työnantajilla näyttäisi olevan palkanmaksuvaraa myös julkisella sektorilla. Kuntatalous on hyvässä vauhdissa positiivisempaan suuntaan, Niemi-Laine aistii.

Kaikki on mahdollista ja kaikkeen pitää valmistautua.

Häntä on hieman huvittanut se, että poliitikot ovat jääneet nyt ”mukamas” syrjään työmarkkinapolitiikasta.

– Mielipiteitä tuntuu kuitenkin olevan, millaista palkkaratkaisua pitäisi lähteä hakemaan. Meidän jäsenemme kokevat, että tämä sektori on antanut osansa kilpailukyvyn edistämiseen, hän puuskahtaa.

Liitossa ollaan huolissaan myös siitä, kuinka julkisen ja yksityisen sektorin palkkakehitys eriytyy hyvää vauhtia. Julkisella puolella se oli kesäkuussa miinuksella 1,8 prosenttia. Yksityinen sektori porskutti taas 0,6–0,8 prosenttia plussan puolella. Julkiselle sektorille mätkäytetyt kiky-sopimuksen tuhoisat vaikutukset eivät ainakaan pienennä tätä eroa.

Suuri murheenaihe on vuosikymmenestä toiseen ollut se, kuinka miesten ja naisten palkat kunnissa eivät vain lähene toisiaan. Miesten keskiansio kuukaudessa on 3 400 euroa, kun naiset saavat tyytyä 2 800 euroon. Kunta-alan palkansaajajärjestöt lähtevät ajamaan toden teolla palkkaohjelmaa, jonka tavoitteena on tasa-arvo palkoissa.

Niemi-Laine arvioi, että tuleva neuvottelukierros tulee olemaan naisvaltaisilla aloilla erittäin mielenkiintoinen.

– Myrskyisä syksy ja talvi varmasti tulee. Kaikki on mahdollista ja kaikkeen pitää valmistautua.

JHL:n hallitus on jo hyväksynyt tavoiteteemat: lisää rahaa kukkaroon, inhimillisyyttä työelämään, nollatuntisopimukset kuriin, osaamista ja hyvinvointia työpaikoille. Liitto nostaa myös ympäristöasiat esille. Työpaikoilla pitää vaalia vihreitä ja solidaarisia arvoja, jotta nuoria saadaan tulevaisuudessakin julkisen palvelun töihin.

Hallitusohjelman kirjaukset tuottavat myös päänvaivaa. Takaisinottovelvoitteita, määräaikaisuuksien ja koeaikojen ehtoja on muun muassa heikennetty. Pelisääntöjä ei ole esimerkiksi koulutussopimuksista ja työpaikkaohjaamisesta.

Palkansaajapuolella näyttäisi olevan jonkinlainen niskalenkkiote.

Tavoitepaperi lähtee lokakuun alussa kierrokselle maakuntiin ja jäsenistö saa kertoa siitä mielipiteensä. Niemi-Laine uskoo, että joulukuussa neuvottelijat ovat viisaampia, mistä lähdetään rummuttamaan neuvottelupöydissä.

– Ei tässä olla menossa millekään kosioretkelle vaan neuvottelemaan tasaveroisesti.

Lisävaikeutta tuo myös se, että sote-uudistus myöhästyy vuodella, joten julkisen sektorin rakenne ja tulevaisuus on vielä hämärän peitossa. Niemi-Laineen mukaan ainakin joissakin neuvottelupöydissä on puhuttu vähintään 2-vuotisista sopimuksista. Sillä saaataisiin turvatuksi Suomen talouden nousu ilman häiriöitä.

JHL:n puheenjohtaja näkee, että ay-liikkeen yhteinen voima on vain kasvanut verrattuna työnantajapuoleen.

– Ajattelikohan EK (Elinkeinoelämän keskusliitto) aivan loppuun saakka, millainen show tästä syntyy kiky-sopimuksen jälkeen ja liittokohtaisiin neuvotteluihin valmistauduttaessa? Palkansaajapuolella näyttäisi olevan jonkinlainen niskalenkkiote, Päivi Niemi-Laine pohtii ennen todellisten koitosten alkua.

Seuraa Meitä:
Lisää aiheesta:

Kommentit

Toimituksen valinta


Luetuimmat