Turva – Hymy

”Myrskyisä syksy ja talvi varmasti tulee” – matalapalkkaiset julkisen sektorin naiset eivät suostu enää ”lapsipuolen” asemaan

Kuva: Jari Soini

Palkansaajajärjestöt valmistautuvat jo syksyn ja talven työmarkkinamittelöihin. Julkisten ja hyvinvointialojen liiton JHL:n puheenjohtaja Päivi Niemi-Laine (kuvassa) ei liittokierroksesta kauhistu.

– Tupot, raamit ja tykat ovat olleet ehkä helpompia, mutta positiivista on se, että kuntatyönantajan kanssa näyttäisi yhteistyö sujuvan ainakin tällä hetkellä.

Tunnusteluja on käyty pöydän molemmin puolin, miltä yhteiset tavoitteet maistuvat.

– Kuntatyönantajakaan ei puhu enää nollalinjasta vaan maltillisista palkankorotuksista. Me haluamme pitää esillä myös laatua ja sitoutumista. Palkalla on merkitystä, jotta tulos tyydyttää myös työnantajaa, Niemi-Laine painottaa.

JHL:llä on noin 220 000 jäsentä, ja yli sata työehtosopimusta tehtävänä. Ensimmäisenä sopimus on katkolla tammikuussa suurimmalla eli kunta-alalla. Niemi-Laineen mukaan liitossa seurataan tarkkaan vientialojen sopimusten syntyä, joissa riittää vaikeusastetta niissäkin. Teknologiateollisuuden neuvottelut alkoivat jo toissa viikolla ja metsäteollisuuden sopimukset raukeavat syyskuun lopussa.

– Kun yhteistä vientialojen Suomen mallia ei syntynyt, se varmaan hyydyttää intoa nopeaan sopimiseen. Mutta eihän tässä tiedä, millaista mallia matkan varrella vielä neuvottelupöydissä syntyy.

Suomen mallin mukaisesti vientialat olisivat määrittäneet palkankorotusten katon. Niemi-Laine on havainnut, että julkinen sektori tuntuu aina jäävän lapsipuolen asemaan, kun palkoista on kyse. Hän ei kuitenkaan missään nimessä halua lietsoa vientialojen ja julkisen sektorin vastakkainasettelua.

– Muutkin toki tarvitsevat palkankorotuksia kuin vientialat. Haluamme olla tasavertaisesti kehittämässä yhteiskuntaa ja ylläpitämässä kotimarkkinoita, jotka ovat pitäneet pitkälti Suomea pystyssä. Olemme sanoneet sen jo ääneen, että haemme vientialojen yleistä palkkatasoa.

Niemi-Laine ei lämpene ajatukselle, että vain vientialat olisivat ”ainoa autuaaksitekevä taho” nostamaan Suomen kilpailukyvyn huippuunsa. Julkisella puolella on oma tärkeä roolinsa tässäkin.

– Me teemme vientialoille mahdolliseksi riskin ottamisen esimerkiksi kouluttamalla, järjestämällä päivähoitoa, terveydenhoitoa ja rakentamalla teitä. Kyllä sen pitäisi näkyä myös palkoissa, että me rakennamme yhdessä Suomea.

Eikö epäoikeudenmukaista kiky-sopimusta olisi voitu perua?

Julkisen sektorin työntekijöistä pääosa on melko pienellä palkalla töitä tekeviä naisia. Hallituksen torstaina julkistama ensi vuoden budjettiesitys ei heidän arkeaan helpota ihmeemmin. Kilpailukykysopimuksen mukaisesti lomarahojen leikkaukset jatkuvat vielä ensi ja seuraavana vuonna.

Muun muassa SDP:n eduskuntaryhmän puheenjohtaja Antti Lindtman totesi, että hallituksella olisi nyt ollut valta perua päätös ja ”saada tämä kipupiste pois tulevan työmarkkinakierroksen alta”.

Niemi-Laine ei voisi olla enempää samaa mieltä. Hän laskee, että työajan pidennys palkatta ja lomarahojen leikkaaminen vievät vähintään yli 400 euroa palkkapussista vuodessa.

– Eikö epäoikeudenmukaista kiky-sopimusta olisi voitu perua? Nyt pidetään kiinni kynsin hampain päätöksestä, joka asiantuntijoidenkin mielestä on jo nyt tullut kalliiksi.

Koska lähtötilanne on nyt mikä on, JHL lähtee hakemaan selkeästi euromääräistä palkankorotusta. Se sopii paremmin matalapalkka-aloille kuin prosenttikorotukset.

Euromääristä Niemi-Laine ei vielä puhu, mutta hän toteaa, että julkinen sektori ei ole hakemassa mitään sen enempää kuin muutkaan.

Budjettiriihen viesti oli myös se, että kokonaisveroaste ei nouse, ja ansiotulojen verotusta kevennetään 270 miljoonaa euroa. JHL:ssä murehditaan sitä, että ne ovat pois kuntien kukkarosta. Pelkona ovat yt-neuvottelut, väen vähentäminen ja sitä kautta palvelun rapautuminen.

Liitto on jo varoittanut aiemmin, että mahdolliset verokevennykset eivät saa korvata palkankorotuksia.

– Vaikuttaa siltä, että työnantajilla näyttäisi olevan palkanmaksuvaraa myös julkisella sektorilla. Kuntatalous on hyvässä vauhdissa positiivisempaan suuntaan, Niemi-Laine aistii.

Kaikki on mahdollista ja kaikkeen pitää valmistautua.

Häntä on hieman huvittanut se, että poliitikot ovat jääneet nyt ”mukamas” syrjään työmarkkinapolitiikasta.

– Mielipiteitä tuntuu kuitenkin olevan, millaista palkkaratkaisua pitäisi lähteä hakemaan. Meidän jäsenemme kokevat, että tämä sektori on antanut osansa kilpailukyvyn edistämiseen, hän puuskahtaa.

Liitossa ollaan huolissaan myös siitä, kuinka julkisen ja yksityisen sektorin palkkakehitys eriytyy hyvää vauhtia. Julkisella puolella se oli kesäkuussa miinuksella 1,8 prosenttia. Yksityinen sektori porskutti taas 0,6–0,8 prosenttia plussan puolella. Julkiselle sektorille mätkäytetyt kiky-sopimuksen tuhoisat vaikutukset eivät ainakaan pienennä tätä eroa.

Suuri murheenaihe on vuosikymmenestä toiseen ollut se, kuinka miesten ja naisten palkat kunnissa eivät vain lähene toisiaan. Miesten keskiansio kuukaudessa on 3 400 euroa, kun naiset saavat tyytyä 2 800 euroon. Kunta-alan palkansaajajärjestöt lähtevät ajamaan toden teolla palkkaohjelmaa, jonka tavoitteena on tasa-arvo palkoissa.

Niemi-Laine arvioi, että tuleva neuvottelukierros tulee olemaan naisvaltaisilla aloilla erittäin mielenkiintoinen.

– Myrskyisä syksy ja talvi varmasti tulee. Kaikki on mahdollista ja kaikkeen pitää valmistautua.

JHL:n hallitus on jo hyväksynyt tavoiteteemat: lisää rahaa kukkaroon, inhimillisyyttä työelämään, nollatuntisopimukset kuriin, osaamista ja hyvinvointia työpaikoille. Liitto nostaa myös ympäristöasiat esille. Työpaikoilla pitää vaalia vihreitä ja solidaarisia arvoja, jotta nuoria saadaan tulevaisuudessakin julkisen palvelun töihin.

Hallitusohjelman kirjaukset tuottavat myös päänvaivaa. Takaisinottovelvoitteita, määräaikaisuuksien ja koeaikojen ehtoja on muun muassa heikennetty. Pelisääntöjä ei ole esimerkiksi koulutussopimuksista ja työpaikkaohjaamisesta.

Palkansaajapuolella näyttäisi olevan jonkinlainen niskalenkkiote.

Tavoitepaperi lähtee lokakuun alussa kierrokselle maakuntiin ja jäsenistö saa kertoa siitä mielipiteensä. Niemi-Laine uskoo, että joulukuussa neuvottelijat ovat viisaampia, mistä lähdetään rummuttamaan neuvottelupöydissä.

– Ei tässä olla menossa millekään kosioretkelle vaan neuvottelemaan tasaveroisesti.

Lisävaikeutta tuo myös se, että sote-uudistus myöhästyy vuodella, joten julkisen sektorin rakenne ja tulevaisuus on vielä hämärän peitossa. Niemi-Laineen mukaan ainakin joissakin neuvottelupöydissä on puhuttu vähintään 2-vuotisista sopimuksista. Sillä saaataisiin turvatuksi Suomen talouden nousu ilman häiriöitä.

JHL:n puheenjohtaja näkee, että ay-liikkeen yhteinen voima on vain kasvanut verrattuna työnantajapuoleen.

– Ajattelikohan EK (Elinkeinoelämän keskusliitto) aivan loppuun saakka, millainen show tästä syntyy kiky-sopimuksen jälkeen ja liittokohtaisiin neuvotteluihin valmistauduttaessa? Palkansaajapuolella näyttäisi olevan jonkinlainen niskalenkkiote, Päivi Niemi-Laine pohtii ennen todellisten koitosten alkua.

Tuomio oli liikaa – oikeusministeriö esittää valtakunnansyyttäjälle potkuja

Kuva: Lehtikuva / Markku Ulander
Valtakunnansyyttäjä Matti Nissinen.

Oikeusministeriö aikoo esittää huomenna torstaina valtioneuvoston istunnossa, että valtioneuvosto irtisanoisi valtakunnansyyttäjä Matti Nissisen. Ministeriö kertoo asiasta tiedotteessaan.

Esityksen taustalla on Nissisen joulukuussa saama tuomio virkavelvollisuuden rikkomisesta, jonka jälkeen oikeusministeriö käynnisti virkamiesoikeudellisen harkinnan.

Kokonaisharkinnan perusteella oikeusministeriö on päätynyt esittämään irtisanomista, tiedotteessa kerrotaan.

Oikeusministeriö on tehnyt oikeudellisen arvion Nissisen edellytyksistä hoitaa valtakunnansyyttäjän tehtävää korkeimman oikeuden tuomion jälkeen. Ministeriön arvion mukaan kyseisen tuomion jälkeen Nissisellä ei enää näitä edellytyksiä olisi.

Ministeriö kertoo julkaisevansa päätöksen tarkemmat perustelut valtioneuvoston tehtyä ratkaisunsa.

Päätösvalta irtisanomisessa on kuitenkin valtioneuvostolla. Mikäli valtioneuvosto hyväksyy esityksen, tiedottaa oikeusministeriö tarkemmin ratkaisusta ja sen perusteluista valtioneuvoston istunnon jälkeen torstaina.

Demarinuoret: Suomen on tuomittava Turkin aloittama hyökkäys – ”Suomen valtiojohto vaikenee asiasta”

Kuva: Ella Kaverma
Demarinuorten puheenjohtaja Mikkel Näkkäläjärvi.

Turkki on aloitti viime lauantaina hyökkäyksen Syyrian puolelle Rojavan kurdialueille.

Maanantaina presidentti Recep Tayyip Erdogan ilmoitti operaation päättyvän vasta kun sen ”tavoite on saavutettu”.

Sosialidemokraattiset Nuoret vaatii kannanotossaan Suomea tuomitsemaan Turkin aloittaman hyökkäyksen.

Pommituksissa on kuollut ja loukkaantunut jo nyt sotilaiden lisäksi lukuisia siviilejä.

Alueella olevat ja Turkin kohteena olevat kurdit ovat olleet tehokkain toimija ISIS:n vastaisessa koalitiossa. Turkki on ilmoittanut toimivansa Venäjän tuella, ja Yhdysvallat on puolestaan tukenut alueen kurdijoukkoja.

Demarinuorten mukaan Turkin toiminta heikentää paitsi alueen vakautta myös suurvaltojen suhteita ja on omiaan tuomaan lisää kansainvälisiä jännitteitä.

– Suomen on tuomittava Turkin toimet ja vaadittava Turkkia lopettamaan tämä mieletön aggressio ja ihmisoikeuksien polkeminen. Tällainen hyökkäyspolitiikka on ehdottoman tuomittavaa, mutta Suomen valtiojohto vaikenee asiasta, Demarinuorten puheenjohtaja Mikkel Näkkäläjärvi sanoo.

”Suomen johdon hampaattomuus Turkin aggressiivista toimintaa kohtaan on täysin pöyristyttävää.”

– Suomen johdon hampaattomuus Turkin aggressiivista toimintaa kohtaan on täysin pöyristyttävää, ja ulkopoliittinen johto tuntuu hukanneen Suomen linjan kokonaan. Kaiken kukkuraksi ulkoministeri Timo Soini on vierailullaan Turkissa ja tavatessaan presidentti Erdoğanin kehunut Suomen ja Turkin jakavan länsimaiset arvot, hän jatkaa.

– Tämän ohella on todella käsittämätöntä, että Soini vielä puolustaa Suomen asekauppoja konfliktialueille, kuten Lähi-itään. Toisten kärsimyksestä hyötyminen on kuvottavaa toimintaa. Suomen linjana on ollut, että se ei myy aseita sotaa käyviin maihin, ja tätä on alettava jälleen noudattamaan, Näkkäläjärvi vaatii.

Eikö parlamentarismi maistu suomalaisille? – Evan kyselyssä presidentille halutaan nykyistä enemmän valtaa

Kuva: Jemina Rauhansalo

Suomalaiset haluavat presidentille lisää valtaa, selviää Elinkeinoelämän valtuuskunnan Evan tutkimuksesta.

Jopa 61 prosenttia antaisi presidentille ainakin melko paljon valtaa eduskunnan lainsäädäntötyöhön.

Keskeisiin valtion virkanimityksiin ainakin melko paljon valtaa presidentille antaisi puolestaan 55 prosenttia vastaajista. Ulko- ja turvallisuuspolitiikassa ainakin melko paljon valtaa haluaisi antaa 82 prosenttia vastaajista.

Tulokset perustuvat reilun 2 000 henkilön antamiin vastauksiin. Virhemarginaali on 2–3 prosenttiyksikköä kumpaankin suuntaan. Tiedot kerättiin 2.–15. tammikuuta.

SDP:n Haatainen luottaa yhä arvojen voimaan – Tutkija: Vallankäytön painotukset riippuvat pitkälti presidentistä

Kuva: Lehtikuva / Antti Aimo-Koivisto
SDP:n presidenttiehdokas Tuula Haatainen kampanjoi Narinkkatorilla Helsingissä tammikuun alussa.

Paraikaa kohti ensimmäistä kierrosta kirmaavassa presidentinvaalitaistossa ei ole rakentunut yhtä vahvaa vastakkainasettelua arvoteemoissa kuin aikaisemmissa vaaleissa, akatemiatutkija Hanna Wass arvioi.

– On kiinnostavaa, että arvojohtajuudesta puhutaan, mutta sen määritteleminen ja ehdokkaita jakavat linjat ovat yhä vaikeampia löytää, Wass toteaa Demokraatille.

Maailma monimutkaistuu, ja perinteiset arvomittarit eivät enää tahdo päteä. Wassin mukaan keskustelu on jäänyt hivenen ontoksi myös presidentin muuttuneiden valtaoikeuksien seurauksesta. Ei ole täysin selvää, mitä arvojohtajuudella tarkoitetaan.

Kun presidentin roolia kavennettiin, valtaa ei täysmääräisesti onnistuttu siirtämään kenellekään.

– Vaikka perustuslaissa presidentin vallankäytölle asettamat raamit ovat selkeät, niin kirjaukset jättävät aina toimijoille omaa tilaa, hän huomauttaa.

– Tämä on nähty kaikkien presidenttien kohdalla.

Presidentti on suomalaisessa yhteiskunnassa keskeinen arvojohtaja ja mielipidevaikuttaja.

SDP:n presidenttiehdokas Tuula Haatainen kertoo Demokraatille kampanjan loppurutistuksen keskeltä halunneensa tuoda heti alusta pitäen arvoja mukaan vaalikeskusteluun.

– Olen ilokseni huomannut, että arvokeskustelu on saanut enemmän huomiota.

Haatainen korostaa, että presidentti on suomalaisessa yhteiskunnassa keskeinen arvojohtaja ja mielipidevaikuttaja sekä myös yhteiskunnan viestinviejä maailmalla.

– Tämän vuoksi on tärkeää, että ehdokkaiden arvot tulevat selkeästi esiin vaalikeskusteluissa.

Haatainen uskoo yhä, että lopulta ihmiset kuitenkin tekevät valintansa ehdokkaan arvojen perusteella. Mutta millainen arvojohtaja olisi presidentti Tuula Haatainen?

– Olisin itse aktiivinen keskustelussa EU:n vakaasta tulevaisuudesta ja nostaisin Suomen roolia YK:ssa. Suomen on nostettava profiilia myös ilmaston muutoksen hillitsemiseksi, eriarvoistumisen vähentämiseksi sekä tyttöjen ja naisten oikeuksien puolustamiseksi.

Haatainen toteaa, että aikuisten on kannettava vastuuta siitä, että kestävän kehityksen ja ilmastonmuutoksen seuraukset otetaan vakavasti.

– Lukemattomat ihmiset ovat kannustaneet pitämään esillä, että nuorilla säilyy usko tulevaisuuteen ja että ikääntyvillä on oikeus riittävään toimeentuloon ja mahdollisuus arvokkaaseen elämään.

– Haluan myös pitää esillä työelämän reiluja pelisääntöjä. Työntekijöillä ja töitä hakevilla on oltava oikeus kunnon toimeentuloon, jolla elättää itsensä ja perheensä. Presidenttinä olisin ääni niiden puolesta, joiden ääni ei nyt riittävästi kuulu.

Vallankäytön määrä ja painotus pohjautuvat pitkälti kulloisestakin viranhaltijasta.

Mutta miten paljon henkilökohtaiset arvot voivat näkyvät presidentin toiminnassa? Akatemiatutkija Wassin mukaan vallankäytön määrä ja painotus pohjautuvat pitkälti siitä, kuinka pätevä ja halukas viran kulloinenkin haltija on tuuppimaan niitä rajoja, joita laki asettaa.

Ennen kuin Sauli Niinistö antoi tasavallan presidentin juhlallisen vakuutuksen, häntä pidettiin oikeistolaisena poliitikkona, joka kehotti lapsia kiipeilemään puissa mikäli varoja kiipeilytelineisiin ei ollut.

Presidenttinä Niinistö on keskittynyt taasen ulkopolitiikkaan. Silloin, kun hän on puhunut ”pehmeistä teemoista”, on hän korostanut pienen ihmisen asiaa ja yhtenäisyyden retoriikkaa.

– Siinä on viety vastaehdokkailta pontta pois, Wass analysoi.

Istuva presidentti onkin pyrkinyt häivyttämään perinteistä presidentinvaaleissa nähtyä ideologista vastakkainasettelua.

– Pyrkimys nousta päivän politiikan yläpuolelle ei kuitenkaan ole Niinistön omaa keksintöä, vaan samaa käytti aikanaan jo esimerkiksi Tarja Halonen, Wass huomauttaa.

Kokoomusministeri puolustaa Ilkassa aktiivimallia ja puuttuu jo lakko-oikeuteenkin: ”Pitäisi määritellä tarkemmin, mikä on laiton tai laillinen”

Kuva: Lehtikuva / Jussi Nukari
Oikeusministeri Antti Häkkänen (kok.).

Sanomalehti Ilkan mukaan oikeusministeri Antti Häkkänen (kok.) ei pistäisi pahakseen, vaikka Suomessa käytäisiin perusteellinen poliittinen keskustelu työrauhakysymyksistä.

– Lakko-oikeus on perustavanlaatuinen, mutta pitäisi määritellä tarkemmin, mikä on laiton tai laillinen lakko, mikä oikeutettu. Sitä rajaustyötä pitäisi tehdä ripauksen verran enemmän, Häkkänen sanoo lehdessä.

– Kansainvälinen kilpailu muuttuu tulevina vuosina Suomen kannalta erittäin vaikeaksi, eikä meidän kannattaisi itse ruokkia tällaista kilpailuhaittaa, mitä työmarkkinoiden levottomuudet ovat, hän jatkaa.

SAK:n jäsenliitot pohtivat tänään osallistumistaan keskusjärjestön 2.2. mielenilmaukseen. Häkkänen sanoi Ilkalle, jonka haastattelu oli tehty jo ennen jäsenliittojen kokousta, ettei mitään erityisterveisiä liitoille ole lähettää.

– Pitkän linjan työmarkkinavaikuttajat tietävät kyllä, että hallituksen toimet ovat jo nyt nopeuttaneet sekä työllisyyden että talouden kasvua.

– Jos ay-liikkeen johtajat närkästyvät jo aktiivimallista, tuovat tekoälykehitys ja robotisaatio todella isoja haasteita. Niihin on pakko lähteä mukaan tai muuten kansainvälinen kehitys ajaa ohi.

– Miksi pitää järjestää työmarkkinapoliittista hässäkkää ennen kuin on edes nähty lain vaikutukset, hän myös sanoo.

Häkkänen nostaa myös esiin sen, että valtiovarainministeri Petteri Orpo (kok.) on luvannut lisää resursseja työllisyyspalveluihin.

– Mikä tässä vielä on ongelma? Eikö voitaisi katsoa, toimiiko aktiivimalli, ja vetää siitä yhdessä johtopäätökset. Jos on tullut enemmän ongelmia kuin hyötyjä, puututaan niihin sitten, ministeri sanoo Ilkalle.

Keskustelua aiheesta