”Myrskyisä syksy ja talvi varmasti tulee” – matalapalkkaiset julkisen sektorin naiset eivät suostu enää ”lapsipuolen” asemaan

Kuva: Jari Soini

Palkansaajajärjestöt valmistautuvat jo syksyn ja talven työmarkkinamittelöihin. Julkisten ja hyvinvointialojen liiton JHL:n puheenjohtaja Päivi Niemi-Laine (kuvassa) ei liittokierroksesta kauhistu.

– Tupot, raamit ja tykat ovat olleet ehkä helpompia, mutta positiivista on se, että kuntatyönantajan kanssa näyttäisi yhteistyö sujuvan ainakin tällä hetkellä.

Tunnusteluja on käyty pöydän molemmin puolin, miltä yhteiset tavoitteet maistuvat.

– Kuntatyönantajakaan ei puhu enää nollalinjasta vaan maltillisista palkankorotuksista. Me haluamme pitää esillä myös laatua ja sitoutumista. Palkalla on merkitystä, jotta tulos tyydyttää myös työnantajaa, Niemi-Laine painottaa.

JHL:llä on noin 220 000 jäsentä, ja yli sata työehtosopimusta tehtävänä. Ensimmäisenä sopimus on katkolla tammikuussa suurimmalla eli kunta-alalla. Niemi-Laineen mukaan liitossa seurataan tarkkaan vientialojen sopimusten syntyä, joissa riittää vaikeusastetta niissäkin. Teknologiateollisuuden neuvottelut alkoivat jo toissa viikolla ja metsäteollisuuden sopimukset raukeavat syyskuun lopussa.

– Kun yhteistä vientialojen Suomen mallia ei syntynyt, se varmaan hyydyttää intoa nopeaan sopimiseen. Mutta eihän tässä tiedä, millaista mallia matkan varrella vielä neuvottelupöydissä syntyy.

Suomen mallin mukaisesti vientialat olisivat määrittäneet palkankorotusten katon. Niemi-Laine on havainnut, että julkinen sektori tuntuu aina jäävän lapsipuolen asemaan, kun palkoista on kyse. Hän ei kuitenkaan missään nimessä halua lietsoa vientialojen ja julkisen sektorin vastakkainasettelua.

– Muutkin toki tarvitsevat palkankorotuksia kuin vientialat. Haluamme olla tasavertaisesti kehittämässä yhteiskuntaa ja ylläpitämässä kotimarkkinoita, jotka ovat pitäneet pitkälti Suomea pystyssä. Olemme sanoneet sen jo ääneen, että haemme vientialojen yleistä palkkatasoa.

Niemi-Laine ei lämpene ajatukselle, että vain vientialat olisivat ”ainoa autuaaksitekevä taho” nostamaan Suomen kilpailukyvyn huippuunsa. Julkisella puolella on oma tärkeä roolinsa tässäkin.

– Me teemme vientialoille mahdolliseksi riskin ottamisen esimerkiksi kouluttamalla, järjestämällä päivähoitoa, terveydenhoitoa ja rakentamalla teitä. Kyllä sen pitäisi näkyä myös palkoissa, että me rakennamme yhdessä Suomea.

Eikö epäoikeudenmukaista kiky-sopimusta olisi voitu perua?

Julkisen sektorin työntekijöistä pääosa on melko pienellä palkalla töitä tekeviä naisia. Hallituksen torstaina julkistama ensi vuoden budjettiesitys ei heidän arkeaan helpota ihmeemmin. Kilpailukykysopimuksen mukaisesti lomarahojen leikkaukset jatkuvat vielä ensi ja seuraavana vuonna.

Muun muassa SDP:n eduskuntaryhmän puheenjohtaja Antti Lindtman totesi, että hallituksella olisi nyt ollut valta perua päätös ja ”saada tämä kipupiste pois tulevan työmarkkinakierroksen alta”.

Niemi-Laine ei voisi olla enempää samaa mieltä. Hän laskee, että työajan pidennys palkatta ja lomarahojen leikkaaminen vievät vähintään yli 400 euroa palkkapussista vuodessa.

– Eikö epäoikeudenmukaista kiky-sopimusta olisi voitu perua? Nyt pidetään kiinni kynsin hampain päätöksestä, joka asiantuntijoidenkin mielestä on jo nyt tullut kalliiksi.

Koska lähtötilanne on nyt mikä on, JHL lähtee hakemaan selkeästi euromääräistä palkankorotusta. Se sopii paremmin matalapalkka-aloille kuin prosenttikorotukset.

Euromääristä Niemi-Laine ei vielä puhu, mutta hän toteaa, että julkinen sektori ei ole hakemassa mitään sen enempää kuin muutkaan.

Budjettiriihen viesti oli myös se, että kokonaisveroaste ei nouse, ja ansiotulojen verotusta kevennetään 270 miljoonaa euroa. JHL:ssä murehditaan sitä, että ne ovat pois kuntien kukkarosta. Pelkona ovat yt-neuvottelut, väen vähentäminen ja sitä kautta palvelun rapautuminen.

Liitto on jo varoittanut aiemmin, että mahdolliset verokevennykset eivät saa korvata palkankorotuksia.

– Vaikuttaa siltä, että työnantajilla näyttäisi olevan palkanmaksuvaraa myös julkisella sektorilla. Kuntatalous on hyvässä vauhdissa positiivisempaan suuntaan, Niemi-Laine aistii.

Kaikki on mahdollista ja kaikkeen pitää valmistautua.

Häntä on hieman huvittanut se, että poliitikot ovat jääneet nyt ”mukamas” syrjään työmarkkinapolitiikasta.

– Mielipiteitä tuntuu kuitenkin olevan, millaista palkkaratkaisua pitäisi lähteä hakemaan. Meidän jäsenemme kokevat, että tämä sektori on antanut osansa kilpailukyvyn edistämiseen, hän puuskahtaa.

Liitossa ollaan huolissaan myös siitä, kuinka julkisen ja yksityisen sektorin palkkakehitys eriytyy hyvää vauhtia. Julkisella puolella se oli kesäkuussa miinuksella 1,8 prosenttia. Yksityinen sektori porskutti taas 0,6–0,8 prosenttia plussan puolella. Julkiselle sektorille mätkäytetyt kiky-sopimuksen tuhoisat vaikutukset eivät ainakaan pienennä tätä eroa.

Suuri murheenaihe on vuosikymmenestä toiseen ollut se, kuinka miesten ja naisten palkat kunnissa eivät vain lähene toisiaan. Miesten keskiansio kuukaudessa on 3 400 euroa, kun naiset saavat tyytyä 2 800 euroon. Kunta-alan palkansaajajärjestöt lähtevät ajamaan toden teolla palkkaohjelmaa, jonka tavoitteena on tasa-arvo palkoissa.

Niemi-Laine arvioi, että tuleva neuvottelukierros tulee olemaan naisvaltaisilla aloilla erittäin mielenkiintoinen.

– Myrskyisä syksy ja talvi varmasti tulee. Kaikki on mahdollista ja kaikkeen pitää valmistautua.

JHL:n hallitus on jo hyväksynyt tavoiteteemat: lisää rahaa kukkaroon, inhimillisyyttä työelämään, nollatuntisopimukset kuriin, osaamista ja hyvinvointia työpaikoille. Liitto nostaa myös ympäristöasiat esille. Työpaikoilla pitää vaalia vihreitä ja solidaarisia arvoja, jotta nuoria saadaan tulevaisuudessakin julkisen palvelun töihin.

Hallitusohjelman kirjaukset tuottavat myös päänvaivaa. Takaisinottovelvoitteita, määräaikaisuuksien ja koeaikojen ehtoja on muun muassa heikennetty. Pelisääntöjä ei ole esimerkiksi koulutussopimuksista ja työpaikkaohjaamisesta.

Palkansaajapuolella näyttäisi olevan jonkinlainen niskalenkkiote.

Tavoitepaperi lähtee lokakuun alussa kierrokselle maakuntiin ja jäsenistö saa kertoa siitä mielipiteensä. Niemi-Laine uskoo, että joulukuussa neuvottelijat ovat viisaampia, mistä lähdetään rummuttamaan neuvottelupöydissä.

– Ei tässä olla menossa millekään kosioretkelle vaan neuvottelemaan tasaveroisesti.

Lisävaikeutta tuo myös se, että sote-uudistus myöhästyy vuodella, joten julkisen sektorin rakenne ja tulevaisuus on vielä hämärän peitossa. Niemi-Laineen mukaan ainakin joissakin neuvottelupöydissä on puhuttu vähintään 2-vuotisista sopimuksista. Sillä saaataisiin turvatuksi Suomen talouden nousu ilman häiriöitä.

JHL:n puheenjohtaja näkee, että ay-liikkeen yhteinen voima on vain kasvanut verrattuna työnantajapuoleen.

– Ajattelikohan EK (Elinkeinoelämän keskusliitto) aivan loppuun saakka, millainen show tästä syntyy kiky-sopimuksen jälkeen ja liittokohtaisiin neuvotteluihin valmistauduttaessa? Palkansaajapuolella näyttäisi olevan jonkinlainen niskalenkkiote, Päivi Niemi-Laine pohtii ennen todellisten koitosten alkua.

Ay-johtaja kauhuissaan: ”Voiko joku suhtautua nuoriin ylijäämäihmisinä?” – piikki kokoomuksen Vartiaiselle

Kuva: Lehtikuva

Rakennusliiton varapuheenjohtaja Kyösti Suokas ihmettelee, ”elävätkö kansanedustaja Juhana Vartiaisen (kok.) kaltaiset poliitikot jossakin kuplassa”. Hän ei allekirjoita Vartiaisen laskelmaa siitä, että vain pieni osa työttömistä olisi työkykyisiä.

– Voiko joku hyvällä omallatunnolla suhtautua nuoriin ylijäämäihmisinä, jotka hylätään sovinnolla vanhempien peräkamareihin tai tuttavien nurkkiin, Suokas kysyy blogissaan.

Hän epäilee, ”lisääntyykö maamme hyvinvointi, jos tiputamme sovinnolla rattailta satoja tuhansia työkykyisiä ja valtaosin työhaluisia ihmisiä”.

– Eivätkö nämä ole myös suomalaisia? Heillä voi olla kykyjä vaikka mihin, jos saavat mahdollisuuden sen näyttää, kirjoittaa Suokas blogissaan.

Kaikille ihmisille ei järjestelmässä ollut sijaa.

Suokas muistuttaa, että naapurimaassa juhlitaan 100 vuotta sitten tapahtunutta lokakuun vallankumousta.

– Leninin kirjoituspöydän ääressä kehittelemä talous- ja yhteiskuntajärjestelmä pantiin väkivalloin täytäntöön. Kaikille ihmisille ei järjestelmässä ollut sijaa. Nyt vuosikymmenten jälkeen tiedetään ja Suomessakin uskalletaan puhua siitä, mikä oli näiden sosialistiseen yhteiskuntaan kelpaamattomien ylijäämäihmisten kohtalo.

Suokas korostaa, ettei ”missään tapauksessa” rinnasta Vartiaista naapurimaiden hirmuhallitsijoihin.

– Mutta yhtymäkohtia löytyy suhtautumisessa ihmisiin, jotka eivät sovellu vallanpitäjien oikeaksi julistamaan talousjärjestelmään, Suokas kuitenkin huomauttaa.

”Mitkään uudistukselle asetetuista perustavoitteista eivät toteudu kunnolla” – Kuntaliiton sote-kyselyssä murskaava palaute

Kuva: Marja Luumi
– Epävarmuus uudistuksen vaikutuksista on suurta, Kuntaliiton varatoimitusjohtaja Hanna Tainio toteaa.

Suurin osa kuntien sosiaali- ja terveydenhuollon asiantuntijoista ei usko sote-uudistuksen hillitsevän kustannusten nousua tai kaventavan terveyseroja.

Kuntaliiton kysely tehtiin kuntien, maakuntien ja sairaanhoitopiirien viranhaltijoille.

Alle kymmenesosa vastanneista uskoo sote-uudistuksen hillitsevän kustannusten kasvua. Joka seitsemäs vastanneista uskoi uudistuksen kaventavan hyvinvointi- ja terveyseroja. Joka neljäs kyselyyn vastanneista uskoi sote-uudistuksen parantavan palvelujen yhdenvertaisuutta ja saatavuutta.

Kuntapulssi-kysely lähetettiin marraskuussa 2017 yhteensä 1 862:lle kuntien, maakuntien ja sairaanhoitopiirien viranhaltijalle, jotka ovat keskeisessä roolissa maakunta- ja sote-uudistuksen valmistelussa. Kyselyyn vastasi 278 henkilöä, eli vastausprosentti oli 15.

Kysely tehtiin kuntien, maakuntien ja sairaanhoitopiirien viranhaltijoille.

– Vastausten perusteella voi todeta, että epävarmuus uudistuksen vaikutuksista on suurta. Valtaosa kyselyyn vastanneista asiantuntijoista katsoo, että mitkään uudistukselle asetetuista perustavoitteista eivät toteudu kunnolla, sanoo Kuntaliiton varatoimitusjohtaja Hanna Tainio.

Kuntaliitto sanoo hyödyntävänsä kyselyssä saamiaan vastauksia omassa lausunnossaan sote-uudistuksen valinnanvapauslaista.

SDP:n Taavitsainen vaatii lakimuutoksella lyhempiä koulumatkoja

Kansanedustaja Satu Taavitsainen.

SDP:n kansanedustaja Satu Taavitsainen jätti lapsen oikeuksien päivänä 20.11. lakialoitteen koululaisten päivittäisen koulumatkan lyhentämiseksi.

– Nykyisen perusopetuslain mukaan alakoululaisen lapsen päivittäinen edestakainen koulumatka voi kestää jopa 2,5 tuntia ja yläkoululaisen 3 tuntia. Ei ole lasten ja nuorten edun mukaista, että he joutuvat päivittäin istumaan monta tuntia autossa turvavöihin köytettynä, Taavitsainen sanoo.

– Kunnat ovat lakkauttaneet kyläkouluja, kilpailuttaneet ja yhdistelleet kyytejä ja pidentäneet lasten matkustusreittejä. 15 minuutin suora ajomatka venytetään jopa yli tunnin mittaiseksi, sillä kyydit kiemurtelevat pikkuteitä noukkien oppilaita kyytiin, kuvaa Taavitsainen.

Taavitsainen huomauttaa, että lasten ja perheiden kuuleminen ja lapsen edun tarkastelu on laiminlyöty heitä itseään koskevassa asiassa.

– Lasten oikeus leikkiin, harrastamiseen ja vapaa-aikaan on jäänyt vain sivuseikaksi. Tämä pitää muuttaa, hän vaatii.

Asian korjaamiseksi Taavitsainen esittää perusopetuslakia muutettavaksi siten, että alakoululaisen oppilaan päivittäinen koti-koulu-koti koulumatka kyydin odotuksineen voisi kestää enintään 1,5 tuntia ja yläkoululaisen odotuksineen enintään 2 tuntia.

Tuula Haatainen lapsen oikeuksien päivänä: Lastensuojelun resurssit viipymättä kuntoon

SDP:n presidenttiehdokas Tuula Haatainen vaatii blogissaan lastensuojelun resursseja viipymättä kuntoon. Tänään on lapsen oikeuksien päivä.

Haatainen painottaa, että tulevaisuuden kannalta keskeistä on suojella lapsia, eli huolehtia ja auttaa heitä, jotka ovat kaikkein haavoittuvimpia.

– Lastensuojelu on ollut jo pitkään monin paikoin aliresursoitua. Emme voi enää luottaa siihen, että yhteiskunta suojaa heikoimpiaan, hän kirjoittaa.

Käytännön lastensuojelutyössä joudutaan keskittymään vaativimpiin asiakastapauksiin, jotka edellyttävät jo lainkin mukaan nopeaa puuttumista.

– Työ on erittäin paineista. Viranomaiset käyttävät lastensuojelun valvonnan lähtökohtana 30–40 asiakasta työntekijää kohti. Alalla toteutettujen kyselyiden mukaan sosiaalityöntekijällä saattaa kuitenkin olla pahimmillaan jopa satakunta asiakasta.

– On selvää, että tällaisessa tilanteessa on mahdotonta huolehtia jokaisesta asiakkaasta riittävällä tavalla. Yhteiskuntamme ei kanna tässä asiassa vastuutaan kunnialla, haatainen toteaa.

Kentällä ollaankin vahvasti sitä mieltä, että lakiin on kirjattava pikaisesti asiakasmäärät. Se on Haataisen mielestä paras tapa auttaa kuntia kohdentamaan resurssit oikein.

– Asiakasmäärät eivät kuitenkaan kerro kaikkea. Asiakastapausten vaativuus vaihtelee suuresti ja eri kaupungit tilastoivat asiakasmääriä eri tavoin. Tämä täytyy pystyä ottamaan huomioon paikallistasolla.

Jos asiaa ei ratkaista hyvin nopeasti, maksamme kasautuvien ongelmien kasvavaa laskua vielä pitkään.

Monessa kunnassa on lastensuojelun sosiaalityöntekijöiden virkoja avoinna. Niihin ei kuitenkaan löydy työntekijöitä.

– Tällä alalla pätevistä tekijöistä on huutava pula kaikkialla Suomessa. Jos asiaa ei ratkaista hyvin nopeasti, maksamme kasautuvien ongelmien kasvavaa laskua vielä pitkään. Eikä näistä asioista seuraavan inhimillisen kärsimyksen määrää voi millään rahassa mitata.

Tilanne on kuitenkin haataisen mukaan korjattavissa, jos pureudutaan ongelman juurisyihin.

– Ensisijaista on mitoittaa resurssit oikein. Työntekijäpulaa korjataan vaikuttamalla lastensuojelun työntekijöiden työoloihin. Se edistää työntekijöiden pysyvyyttä ja saatavuutta.  Erittäin vaativaakin työtä jaksaa tehdä, jos puitteet ovat kunnossa.

– Asiakasmääristä huolehtimisen lisäksi on otettava käyttöön koko työnantajan keinovalikoima. Lastensuojelun matala palkkataso on eräs keskeinen ongelma. Käytännössä huomiota kannattaa kiinnittää myös joustaviin työaikoihin, koulutusmahdollisuuksiin ja hyvään johtajuuteen.

Nykyisessä tilanteessa heikoimmalle jää ennaltaehkäisevä työ, vaikka juuri se olisi inhimillisesti ja taloudellisesti vaikuttavinta.

Haatainen linjaa, että on taloudellisesti rationaalista investoida lastensuojelun sosiaalityöntekijöihin ja sitä kautta perheisiin ja lapsiin.

– Lastensuojelun ennaltaehkäisevä työ vähentää inhimillistä kärsimystä, mutta tuo myös taloudellista säästöä, hän päättää bloginsa.

Kansainvälistä lapsen oikeuksien päivää vietetään vuosittain 20. marraskuuta. Vuonna 2016 YK:n lapsen oikeuksien sopimus täytti 25 vuotta Suomessa. Vuoden 2017 teemana on yhdenvertaisuus.

EU:n lääkeviraston sijoituksesta äänestetään tänään Brysselissä

Kuva: Lehtikuva / Vesa Moilanen
Euroopan lääkeviraston Helsingin toimitilaksi ehdolla oleva talo rakenteilla Vallilassa.

Tänään ratkeaa, mikä kaupunki vie voiton ja saa itselleen EU:n lääkeviraston. Jopa 19 kaupunkia havittelee virastoa, joka siirretään Britanniasta brexitin takia.

Eurooppaministerit, heidän joukossaan Sampo Terho (sin.), äänestävät lääkeviraston sijainnista tänään Brysselissä.

Äänestystapa on sovittu tarkasti etukäteen. EU-maat muistavat vuosien väännön elintarvikeviraston sijainnista, eikä kukaan halua samanlaista farssia.

Helsinki ei ole pyörinyt ennakkoveikkailuissa toisin kuin vaikka Amsterdam tai Ranskan Lille.

Päinvastoin Suomen mahdollisuuksia on pidetty heikkoina ainakin sen jälkeen, kun lääkeviraston nykyiset työntekijät arvottivat Helsingin yhdeksi ikävimmistä kaupungeista muuttaa.

Viraston tekemän kyselyn mukaan yli 70 prosenttia työntekijöistä jättäisi työpaikkansa, jos virasto sijoitetaan Helsinkiin. Yhtä kovan tuomion saivat Ateena, Bratislava, Bukarest, Malta, Sofia, Varsova ja Zagreb.

Mieluiten työntekijät muuttaisivat Amsterdamiin, Barcelonaan, Kööpenhaminaan, Milanoon tai Wieniin.

On silti muistettava, ettäkyselyn tulos tai edes komission tekemä kattava arviointi jokaisesta hakijasta ei välttämättä vaikuta jäsenmaiden äänestysvalintoihin.