Harrison oli myös yhtyeen jäsenistä tarkin ja tietoisin taloudellisista seikoista ja esti monesti bändin rahojen joutumisen sitä ympäröivien hyväksikäyttäjien taskuihin.

KIRJAT

Suom. Kirsi Luoma Like 2016, 450 s.

Yksi syy siihen, että Harrisonilla on hiljaisen sivustakatsojan maine johtuu hänen suuresta kiinnostuksestaan intialaiseen filosofiaan, henkisyyteen ja musiikkiin. Tuo innostus valtasi muutkin yhtyeen jäsenet 60-luvun loppupuolella ja huipentui mediataatiomatkalla Maharishi Mahesh Yogin luokse Intiaan.

Harrisonilla tämä kiinnostus säilyi elämän loppuun asti. Se tulee selkeästi esiin tässä sekä yksityistä että julkista elämää kartoittavassa kirjassa. Kirjan kantava teema ja jäsentäjä onkin ristiriita maineen ja rikkauden ja niiden tuomien hedonististen nautintojen ja korkeampaan henkiseen elämään pyrkimisen välillä, mikä heitteli ja repi Harrisonia koko elämän ajan.

Harrison totesikin, että kuuluisuuden tuomat kiusaukset kasvattivat ja kypsyttivät häntä henkisellä tiellä, jota hän kirjankin mukaan vakavalla mielellä kulki.

Itsetutkiskelija

Henkisyys toteutui myös tekojen ja käytännön tasolla. Vuonna 1971 Harrisonin oli järjestämässä Bangladeshin hyväntekeväisyyskonserttia, jota voidaan pitää maailman ensimmäisenä rock-hyväntekeväisyyskonserttina ja 80-luvun Live Aidin esikuvana. Samoihin aikoihin listojen ykkössijaa yli kymmenessä maassa, muun muassa Englannissa ja USA:ssa, pitkään pitänyt single ”My Sweet Lord” toi Harrisonin uskonnollisuuden suuren yleisön tietoisuuteen.

Harrisonille kuuluu myös kunnia olla ensimmäinen beatle, joka tilitti teksteissään omaa henkilökohtaista elämäänsä ja tilaansa. Tämä kirjan tieto on uusi – yleensä tuo ansio on annettu John Lennonille, joka esimerkiksi kappaleissa ”A Hard Day’s Night” ja ”Help” toi esiin rocktähteyden varjopuolet. Mutta Harrison kommentoi kuuluisuuden kiroja  jo vuonna 1963 laulussa ”Don’t Bother Me” tähän tapaan (vapaa suomennos): ”Älä tule käymään, jätä minut rauhaan, älä vaivaa minua” ja ”En palaa koskaan ennalleni”.

Itsetutkiskelua löytyy kirjan mukaan kaikista myöhemmistäkin lauluista.

Suuri säveltäjä

Thomsonin kirjan parhaita puolia on, että se huomioi ja tarkastelee kohdettaan myös ihmisenä ja pyrkii tässä totuuteen ja tasapuolisuuteen: Harrisonin ajatusmaailma kuvautuu aitona ja teeskentelemättömänä, mutta myös rocktähdille tyypilliset hedonistiset paheet tuodaan kaunistelematta julki.

Paul McCartney ja John Lennon ovat jo useammankin elämäkertansa saaneet, joten toki myös Harrison ansaitsee omansa, vaikka ei klassikkoja yhtä paljon säveltänytkään kuin tuo rock-historian merkittävin lauluntekijäpari. Mutta kyllä Harrisonin kynästä lähti ikivihreitä lauluja: esimerkiksi ”While My Guitar Gently Weeps”, ”Something” ja ”Here Comes The Sun” kuuluvat Beatles-tuotannon ikimuistoisimpien kappaleiden joukkoon.

Pekka Wahlstedt