Henriksson antoi teatteriesityksellään ymmärtää tuntevansa suurta tuskaa ja epävarmuutta perussuomalaisten kanssa tehtävän hallitusyhteistyön edellä. Neuvotteluissa on joustettu, mutta pöydällä on vieläkin vaikeita, ehkä jopa ylitsepääsemättömiä ristiriitoja. Tai olisi, jos juttu pitäisi paikkansa.

Oikeasti menee hyvin, suunnitelman mukaan.

Taustalla on Henrikssonin taktinen manööveri, jonka hän aloitti jo ennen vaaleja. Tuolloin Henriksson kertoi tarkoituksellisen epämääräisessä lausunnossa, ettei RKP lähde hallitukseen, joka tekee perussuomalaista politiikkaa. Paine tuli muilta viisikon arvoliberaalien puolueiden puheenjohtajilta. SDP, vihreät ja vasemmistoliitto sanoivat suoraan, ettei PS:n kanssa tehdä hallitusyhteistyötä.

Totuus oli ja on koko ajan ollut, että kaikki hallituspohjat käyvät. Hallitukseen on päästävä. Vuoden 2015 kohtalo ei saa toistua. Siksi RKP:n ovet ovat olleet puheista huolimatta auki joka suuntaan.

Jos ongelmana olisivat Henrikssonin Tampereella mainitsemat ruotsinkielisten alueelliset sote-palvelut, hänen olisi ilman muuta kannattanut tavoitella sinipunaa kuten RKP:n eduskuntaryhmän puheenjohtaja Anders Adlercreutz. SDP:lle soteleikkausten torjuminen oli kynnyskysymys.

Tuleva oikeistohallitus vaikuttaisi leikkaavan sotesta sellaisella intensiteetillä, että RKP on joutunut Säätytalolla neuvottelemaan äänestäjiensä puolesta tosissaan.

Mutta Henriksson ei ennen vaaleja voinut olla varma puolueiden voimasuhteista eikä hallituspohjasta. Siksi sinipunan lukitseminen olisi ollut riski.

Jos ruotsinkielisten sote-palvelut joutuisivat oikeasti leikkuriin, liberaaliksi puolueeksi naamioituva eturyhmä-RKP olisi oman säätiöselkärankaisuutensa uhri. Voimme olla varmoja, että Suomeen saadaan oikeistohallitus, RKP:n tuella.