Teollisuusliiton ja Teknologiateollisuuden solmimat työehtosopimukset päättyvät marraskuun lopussa. Neuvottelujen on määrä jatkua sunnuntaina.

Työnantajapuoli on myös ensimmäistä kertaa hyvin pitkään aikaan kyseenalaistanut työehtojen jälkisuojan.

– Sanon tämän nyt hyvin suoraan ja toivon, että viesti kuullaan laajasti työnantajapuolella ja kaikissa teollisuuden yrityksissä. Me emme hyväksy tilannetta, jossa jäsentemme työehtoja heikennetään sopimuksettomassa tilassa. Mikäli tällaista myöhemmin tapahtuu, on liitto valmis reagoimaan asiaan niin oikeudellisin kuin järjestöllisin toimenpitein jäsentensä työehtojen suojelemiseksi.

– Näille yrityksille sanon, että perästä kuuluu.

Teollisuusliitolla on noin 200 sopimuskumppania, mutta valmiita sopimuksia on tehty vain kaksi, ja nekin pienempiin yrityksiin.

– Jo tässä vaiheessa on selvää, että työtaisteluilta metsän yrityksissä tuskin vältytään. Aika alkaa yksinkertaisesti loppua kesken.

Aalto muistutti, että ne yritykset, jotka solmivat sopimuksensa Teollisuusliiton kanssa kaikkein nopeimmin, saavat keskeisen kilpailuedun eli työrauhan suhteessa muihin.

– Pahimmassa tapauksessa uudenvuoden jälkeen ainoat puut, mitkä liikkuvat tässä maassa, ovat kuivuneita joulukuusia, joita suomalaiset loppiaisena kierrättävät haketettavaksi ja muihin vastaaviin tarkoituksiin.

Teollisuusliitto aloitti reilu kuukausi sitten työehtospimusneuvottelut uuden työnantajayhdistyksen, Teknologiateollisuuden työnantajat ry:n kanssa. Aallon mukaan neuvotteluja edelsivät kuitenkin melkoiset juonenkäänteet, jotka olivat kuin “huonosti käsikirjoitetusta saippuasarjasta”.

Teollisuusliiton ehdot täyttyivät vasta lokakuun loppupuolella, kun liitto sai tiedot yrityksistä, jotka ovat liittyneet Teknologiateollisuuden työnantajat ry:n jäseniksi. Samalla työnantajayhdistyksen jäsenkunnan edustavuus oli noussut niin korkeaksi, että se Aallon mukaan varmistaa vahvan yleissitovuuden syntymisen teknologiateollisuuden työntekijöiden sopimukseen, mikäli ratkaisuun päästään.

– Muutamassa kuukaudessa olemme ikään kuin palanneet lähtöruutuun, kun yritykset itse valitsivat yleissitovuuden neuvotteluiden lähtökohdaksi. Tätä työnantajien kärrynpyörien tekemistä voisi olla jopa huvittava seurata, jos kyse olisi jostakin muusta kuin ihmisten työehdoista, toimeentulosta ja työmarkkinoiden toimivuudesta.

Aalto kertoi, että häneltä on usein kysytty, mitä tällä kaikella oikein on tavoiteltu ja miten tähän ratkaisuun on Etelärannassa päädytty.

– Sen kun tietäisi. Luulenpa, että paras vastaus tähän löytyy vanhasta Kummeli -sketsistä: “Pena sen keksi siinä ihan viime metreillä ja veti ässän hihasta.”

Hänen mukaansa Teollisuuden palkansaajien viimeviikkoinen selvitys kertoo aika paljon:

– Työmarkkinajärjestelmämme valtakunnallisine työehtosopimuksineen on yritysten keskuudessa huomattavasti mainettaan parempi.

Aalto arvioi, että työnantajien yksipuolisesti käynnistämät muutokset työmarkkinoilla ovat jäämässä kokonaisuuteen – eli koko Suomen työmarkkinoihin – nähden hyvin pieniksi.

– Sopimuksiin on kuitenkin vielä matkaa. Neuvottelut kaikilla sopimusaloilla ovat pahasti kesken. Teknologiateollisuudessa sopimuksettomaan tilaan on vain muutama päivä aikaa.

Aallon mukaan teknologiasektorin neuvotteluiden viivästyminen haittaa nyt myös muiden pöytien etenemistä, kun työnantajat odottavat ratkaisua teknosta ennen kuin heillä on valmius sopia muualla.

– Teollisuusliitto haluaa tehdä sopimukset mutta emme hinnalla millä hyvänsä. Teollisuuden tilauskirjat ovat nyt täynnä, joten kilpailukyvyssämme ei pitäisi olla mitään vikaa. Haluamme ratkaisun, joka turvaa jäsentemme ostovoiman positiivisen kehityksen.

Aalto korosti, että matkan varrella on eteen tullut niin onnistumisia kuin vastoinkäymisiä.

– Suuntamme on kuitenkin koko ajan ollut selkeä: Eteenpäin. Me emme jää laakereillemme lepäämään ja anna muiden määrittää, mitä työmarkkinoilla tapahtuu. Päinvastoin, muutoksenkin keskellä Teollisuusliitto näyttää muille suuntaa. Haluamme turvata kattavat työehdot jäsenillemme kaikissa tilanteissa.

Keskitettyjen ratkaisujen päättymisen jälkeen työnantajat ovat haaveilleet vientivetoisesta palkkamallista Suomeen. Aalto pohtii, että käytännössä kyse voisi olla vaikkapa siitä, että Teollisuusliiton mahdollinen sopimus Teknologiateollisuuden työnantajat ry:n kanssa määrittelisi jonkinlaisen palkankorotusten katon myös muille aloille.

– Teollisuusliitolla ei ole mitään tätä vastaan, mutta me emme voi puhua muiden liittojen suulla. Käytännössä vastaava koordinaatio on toiminut tähän asti ainakin kohtuullisella tavalla.

Hänen mielestään on täysin ymmärrettävää, että moni pienituloisempia tai julkisen sektorin työntekijöitä edustava liitto on varuillaan Suomen mallia kohtaan.

– Kun työnantajapuoli on kerran luopunut keskitetyistä ratkaisuista, miksi se saisi poimia keskitetysti rusinat pullasta? Tämä on hyvä kysymys. Kilpailukyky on toki yksi näkemys, mutta palkkapolitiikkaa ei voi pelkistää vain kilpailukyvyksi. Sillä on muitakin tehtäviä, kuten tasa-arvosta ja oikeudenmukaisuudesta huolehtiminen.

Aallon mielestä Suomen malliin voisi kytkeä laajempia yhteiskunnallisia kokonaisuuksia.

– Ison pörssiyhtiön johtaja ansaitsee nykyisin viikossa saman kuin työntekijä koko vuonna. Tämä ylimmän johdon ja tavallisen palkansaajan välinen ansiokuilu on vuosikymmenten aikana kasvanut suunnattomasti, eikä kehitykselle näy loppua. Tällaiset palkkaerot eivät ole reiluja eivätkä perusteltuja ennen kaikkea silloin, kun pienituloisilta vaaditaan palkkamalttia. Jossain välissä näihin palkkaeroihin täytyy puuttua, sillä ne eivät voi kasvaa loputtomiin.

Teollisuusliiton puheenjohtajalla onkin ehdotus elinkeinoelämälle.

– Sitoutumisen kohteena olisi yritysjohtajien palkkiot ja bonukset, jotka eivät saisi kokonaisuudessaan nousta sen enempää kuin, mitä palkansaajille on sovittu. Tällainen sitoumus ja sen toteutumisen vuosittainen tarkastelu olisi elinkeinoelämältä niin kilpailukyky- kuin oikeudenmukaisuusteko. Kenties tätä kautta Suomen malli voisi laajemmin maistua myös palkansaajapuolelle.

Aalto nosti puheessaan esille myös Elinkeinoelämän keskusliiton EK:n perustaman vaalirahoitusyhdistyksen, Pro markkinatalous. Sen tarkoitus on kerätä yrityksiltä miljoonia euroja rahaa ja jakaa ne eduskuntavaaleissa Aallon mukaan lähtökohtaisesti kokoomuksen, keskustan ja RKP:n ehdokkaille.

– Hinku maan hallituksen värin vaihtamiseksi on näin kova. Kyseessä on kassakaappiyhdistys porvarihallituksen muodostamiseksi. Vielä on liian aikaista sanoa, mutta joka tapauksessa isot voimat ovat nyt liikkeellä.