Politiikka

Näin Koivisto teki toisin kuin Kekkonen ulkopolitiikassa

Kari Hulkko
Kari Hulkko
Kari Hulkko

Presidentti Mauno Koiviston ulkopoliittista ajattelua ohjasi suurvaltakeskeisyys, sanoo Koiviston idänsuhteista kirjan kirjoittanut valtiotieteiden maisteri Juho Ovaska.

Suurvaltakeskeisen ajattelutavan mukaan suurvalloilla oli varaa päättää, minkälaista ulkopolitiikkaa ne tekevät, ja pienemmät maat Suomi mukaan lukien joutuvat sovittamaan oman toimintansa ympäristön mukaan.

Ulkopoliittiset perusajatukset Koivistolla olivat Ovaskan mukaan samanlaiset kuin edeltäjällään Urho Kekkosella. Ainoastaan menetelmät olivat erilaiset.

– Kekkosella oli pitkäjänteinen linja Suomen ajamisesta länteen ja integroimisesta läntiseen yhteisöön niillä ehdoilla, jotka kulloinkin olivat mahdollisia. Hän teki sen omalla tavallaan, välillä varsin näyttävästi, suorastaan teatraalisesti. Koivisto sen sijaan ei rakentanut mitään vastaavanlaisia, vaan toimi kulisseissa. Ei voida kuitenkaan sanoa Koiviston olleen passiivinen tai välinpitämätön.

Eroja miesten toiminnassa selittävät Ovaskan mukaan pitkälti Kekkosen ja Koiviston erilaiset luonteet ja elämänkokemukset.

Presidenttinä toimiessaan Koivisto halusi parantaa suurvaltojen välejä käymällä esimerkiksi henkilökohtaista kirjeenvaihtoa niiden johtajien kanssa sekä toimimalla viestinviejänä suurvaltojen, etenkin Neuvostoliiton ja Yhdysvaltojen, johtajien välillä.

– Neuvostoliiton johtajat pyysivät viemään viestejä myös Britanniaan. Siellä ja Yhdysvalloissa oltiin myös kiinnostuneita, mitä Koivisto Neuvostoliitosta ja sen johtajista tiesi, Ovaska kertoo.

STT–EEVA NIKKILÄ-KIIPULA

Seuraa Meitä:
Lisää aiheesta:

Kommentit

Toimituksen valinta


Luetuimmat