Haavisto on keikkunut kärkipaikalla, kun media on mitannut suosikkeja seuraavaksi presidentiksi. Hän toteaa, ettei ole vielä tehnyt ratkaisua lähteä ehdolle.

Harkitset kuitenkin?

– Monenlaista harkintaa on olemassa.

Hän on väläyttänyt julkisuudessa myös mahdollisuutta lähteä ehdolle kannatusyhdistyksen kautta.

Haavisto sanoo, ettei ole tehnyt asiassa ratkaisua.

– Odotetaan nyt, kun puoluekin vähän (eduskunta)vaaleista toipuu ja katsotaan sitten seuraaviin vaaleihin rauhassa.

Haavisto ei ota kantaa, onko todennäköisempää lähteä ehdolle kannatusyhdistyksen kautta vai vihreiden ehdokkaana.

HÄNEN mielestään vihreät on jättänyt hyvät ja perustellut vastaukset hallitustunnustelija Petteri Orpon (kok.) kysymyksiin.

– Ainakin itse suosittelen, että aina kun kysytään tällaisia asioita kuten, mikä on puolueen kanta ja linja, kaikki vaikutusmahdollisuudet kannattaa käyttää hyväksi. Mutta pidän hyvin todennäköisenä tietysti, että vihreät tämän vaalituloksen jälkeen ovat oppositiossa. Näyttää siltä, että vaalien voittajilla on sellainen enemmistö, että he pystyvät hallituksen muodostamaan.

Vihreät valitsevat uuden puheenjohtajan kesällä, koska Maria Ohisalo ei tavoittele jatkokautta. Haavisto kertoo, ettei ole vielä paneutunut kaikkien ehdokkaiden edesottamuksiin ja painottaa, että ehdokkaita saattaa tulla vielä lisää. Tähän asti ehdolle ovat asettuneet kansanedustajat Sofia Virta ja Saara Hyrkkö.

– Erittäin hyvä ja myönteinen piirre vihreiden tämänkin vaalituloksen jälkeen on se, että sekä puoluesihteerin että puheenjohtajan tehtävät näyttävät olevan haluttuja ja kysyttyjä. Päästään varmaan aitoon vaaliin vihreiden puoluekokouksessa.

JULKISUUDESSA on puhuttu vihreiden kriisistä ja puolueen linjakeskustelu on myös ollut vaalien jälkeen avointa.

Konkari Haavisto toteaa, että muistaa melko monta kriisiä katsoessaan taaksepäin vihreiden historiassa ja huomauttaa, että puolueet usein huonon vaalituloksen jälkeen joutuvat kriiseihin.

– Ehkä olen seurannut huonosti keskustelua, mutta ikään kuin tämä oli ensimmäinen kriisi, jonka yhteydessä ei yleinen veikkaus ollutkaan vihreiden perikato, vaan jollain tavalla pieni hopeareunus siellä synkässäkin pilvessä on ja jollain tavalla sen myöntäminen, että vihreitäkin tarvitaan. Ehkä vaalitappiot tulevat ja menevät, näin minä itsekin tähän vähän suhtaudun, Haavisto rohkaisee omiaan.

Hän toteaa positiivisena asiana myös, että edellinen eduskuntaryhmä oli lähes kokonaan uusien kansanedustajien täyttämä. Lisäksi vaalien jälkeen puolueeseen on liittymässä noin tuhatkunta uutta jäsentä, mikä on vihreiden mittakaavassa paljon.

– Sillä tavalla toivo elää, Haavisto sanoo.

TOISAALTA keskustelussa on esitetty, että vihreät olisi kääntynyt liikaa vasemmalle tai esimerkiksi että kansanedustajat olisivat liian nuoria ja niin edelleen. Haavisto jatkaa näihin väitteisiin seuraavasti:

– Varmasti on hyvä, että puolueessa markkinataloushenkiset ihmiset näkyvät ja kuuluvat osana puolueen kirjoja niin kuin on aina ollut, jos katson vihreiden alkuhistoriaan. Osmo Soininvaara ja Ville Komsi tulivat Liberaaleista nuorista. Minä en ole itse kokenut, että tämä olisi jollain tavalla liukunut tai muuttunut vasemmistolaiseksi puolueeksi millään tavalla.

– Mutta tietysti on tärkeätä, että henkilövalinnoissa ja puolueen linjassa jatkossakin näkyy, että vihreät eivät ole vasemmistopuolue vaan puolue, johon voivat aidosti markkinatalouttakin kannattavat ihmiset liittyä ja myöskin sieltä löytyy vihreitä ratkaisuja. Toivon, että tämä linja vahvistuu. Jos katson eduskuntaryhmän puheenjohtaja Atte Harjannetta, hän taitaa edustaa aika hyvin sellaista linjaa, joka on kuitenkin ihan näkyvä vihreissä.

Kansanedustaja Oras Tynkkysellä, joka pohtii puheenjohtajakisaan lähtemistä, Haavisto kommentoi olevan pitkä sitoutuminen ilmastokysymyksiin.

– Täytyy sanoa, että ennen kuin kukaan puhui ilmastosta, Oras Tynkkynen puhui siitä. Pidän tätä pitkää linjaa, joka Oraksella on, hyvänä. Olen kiitollinen siitä, että hän on nyt mukana eduskuntaryhmässä, varmasti tulee jättämään joka tapauksessa kansanedustajana jäljen.

YKSI keskustelu- ja tuuletuskanava vihreillä oli pitkään puoluelehti Vihreä Lanka. Se kuitenkin lakkautettiin vuonna 2019. Haavisto oli 1980-luvulla lehden perustaja ja ensimmäinen päätoimittaja. Hän toteaa, että kun lehti lopetettiin, jokin iso pala sydämessä heilahti. Hän herättää keskustelua lehden käynnistämisestä uudelleen.

– En tiedä, puhutaanko printtimediasta vai sitten jo digitaalisesta formaatista, mutta pitäisin tärkeänä, että olisi olemassa muukin kuin jäsentiedote tai jäsenlehti, jossa käytäisiin keskustelua vihreiden kysymyksistä. Olen aina ihaillen katsonut esimerkkinä vaikkapa Verkkouutisia, joka on hyvin toimiva.

– Totta kai ne vaativat aina resursseja. Mutta vähän syvällisemmällä keskustelulle yhteiskuntapolitiikasta pitäisi olla foorumeita ja ehkä on näin, että vihreillä ei luontevaa foorumia semmoisen keskustelun käymiseen ole.

Haavisto muistelee, miten ”vanhan koulukunnan” edustajat näkivät Vihreän Langan hyödyn vaikkapa silloin, kun pohdittiin, perustetaanko puoluetta vai ei.

– Se oli varmaan kymmenien Vihreän Langan numeroiden pääaihe – varmaan tylsää keskustelua sellaiselle, joka ei politiikkaa seuraa mutta hirveän tärkeää sille porukalle, joka siinä oli. Kyllä yhteinen tiedotus- ja keskustelufoorumi palvelee liikettä ja liikkeen linjasta kiinnostuneita sekä niitä, jotka haluaisivat tulla mukaan. Tällaiselle on selvästi tarvetta.

– Vaikka paljon puhutaan Youtubesta, Tiktokista ja Instagramista, ne eivät täytä sitä kohtaa. Hyvän poliittisen keskustelun foorumeita ei ole liikaa.

PÄÄTTYNEEN hallituskauden yksi suurista hetkistä koettiin 4. huhtikuuta Brysselissä, kun ulkoministeri Haavisto luovutti Suomen liittymisasiakirjan Yhdysvaltain ulkoministeri Antony Blinkenille. Samalla Suomen ja Ruotsin yhteiseksi tarkoitettu Nato-taival muuttui eritahtiseksi. Suomi oli jäsen, mutta Ruotsi vielä Turkin ja Unkarin ratifiointien päässä maalista.

Turkin ja Unkarin odotetaan ratifioivan Ruotsin jäsenhakemuksen ennen Naton Vilnan huippukokousta heinäkuussa. Haaviston mukaan Turkissa toukokuussa järjestettävät presidentinvaalit ja parlamenttivaalit ovat Ruotsin jäsenyysprosessin kannalta määräävät.

– Turkissa on useita vaihtoehtoja sekä presidentin jatkon että parlamentin kokoonapanon suhteen. Aika toukokuun puolivälin vaaleista heinäkuun puoliväliin Vilnaan on todella ratkaiseva. Ehditäänkö siinä ajassa käydä prosessi Turkissa läpi ja saada vihreää valoa Ruotsille.

Haavisto epäilee, että ratifiointi voi venyä hyvin lähelle Vilnan kokousta tai jopa aivan kokouksen aatolle. Myös Unkarilta odotetaan ratkaisuja.

– Uskon, että Ruotsin kohdalla pätee se sama mikä Suomenkin kohdalla, että Unkari ei aio olla viimeinen. Tietysti tämä aika on Ruotsille aika tuskallista.

Yhdysvalloista on annettu ymmärtää, että ratifioinnit toteutuvat ennen Vilnaa. Haavisto pitää Yhdysvaltain puolustusministerin Lloyd Austinin lausuntoa osoituksena uskosta Naton avoimien ovien politiikkaan.

– Sekä Unkari että Turkki toistivat puheenvuorossaan Brysselin Nato-ulkoministerikokouksessa, jonka yhteydessä Suomi tuli jäseneksi, kannattavansa avointen ovien politiikkaa. Ehkä ajatus siitä, että blokattaisiin pysyvästi maa, joka täyttää ehdot on aika vieras Natossa.

SUOMI on Haaviston mukaan koko ajan puolustanut Ruotsin Nato-jäsenyyttä. Paitsi Ruotsin omaan turvallisuuteen, jäsenyys vaikuttaa Suomeen ja koko Itämeren alueen vakauteen

– Uskon, että kaikki Nato-maat osaavat lukea karttoja ja osaavat nähdä Ruotsin merkityksen paitsi Pohjolan turvallisuudelle myös Baltian maiden turvallisuudelle. Koko Itämeren alue on Naton yhteisen intressin piirissä ja Ruotsi on siinä todella merkittävä.

Naton laajeneminen ja paljon esillä pidetty avointen ovien politiikka on myös arvovaltakysymys.

– Helpotuksen huokaus, joka tuli Suomen liittyessä Natoon oli kuultavissa suurelta osalta Nato-ministereiltä ja Naton pääsihteeriltä. Heidän kommenteistaan tuli sellainen tunne, että ei yhtään liian aikaisin. Se lisäsi uskoa, että laajeneminen on mahdollista ja järkeviä ratkaisuja löytyy.

Haaviston oma veikkaus on linjassa Yhdysvaltain puolustusministerin näkemyksen kanssa: Ruotsi on jäsen viimeistään Vilnan kokouksen aattona.

– Siihen sisältyy epävarmuustekijöitä Turkin vaalien ja vaalituloksen osalta, Haavisto lisää.

– Vaalit ovat hyvin jännittävät. Olen yrittänyt seurata tilannetta erilaisten raporttien ja julkisuuden kautta. Maanjäristyksellä, sen jälkihoidolla ja seurausvaikutuksilla on varmasti oma vaikutuksensa, mutta on erittäin vaikea sanoa mihin suuntaan.

Suomi, Ruotsi ja Turkki sopivat viime kesän Nato-kokouksessa Madridissa kolmikantaisten keskustelujen aloittamisesta. Keskustelujen sovittiin jatkuvan paitsi jäsenyysprosessin ajan myös osin sen jälkeen. Myös Suomi on siis Haaviston mukaan edelleen mukana keskusteluissa.

– Siihen liittyy terrorismi- ja turvallisuuskysymyksiä. Tämä on osoittautunut ihan hyödylliseksi meille ja varmaan Turkille ja Ruotsillekin, että eri viranomaiset tapaavat jollakin intensiteetillä. Itse odotan, että seuraava kolmikanta voisi olla ennen Vilnaa. Tietojeni mukaan ajankohtaa ei ole vielä sovittu, mutta varmasti Turkin vaalien jälkeen se varmaan ajankohtaistuu.

OMAN jäsenyyden varmistuminen ei Haaviston mukaan lopettanut Suomen pyrkimyksiä edistää Ruotsin jäsenyyttä.

– Kaikissa meidän kahdenvälisissä kannanotoissa ja yhteydenpidossa on Ruotsi esillä. Viimeksi kun Viron ulkoministeri kävi vierailulla, otimme esiin Ruotsi-kysymyksen. Se on Viron intressi, se on Suomen intressi. Ruotsin jäsenyydellä on meille erittäin suuri merkitys.

Kun Suomi tallensi huhtikuun 4. oman liittymisasiakirjansa Brysselissä, Suomi ratifioi muutama sekunti sen jälkeen Ruotsin jäsenyyden. Ruotsi antoi eleelle Haaviston mukaan suuren arvon.

– He ovat palanneet siihen myöhemminkin yhteydenpidossamme. He pitivät sitä hienona eleenä Suomen puolelta, että se tapahtui lähes samana hetkenä kuin Suomi liittyi Natoon.

Pohjoismaiset yleisradioyhtiöt ovat kertoneet tällä viikolla venäläisalusten tiedustelevan Itämerellä ja Pohjanmerellä kriittistä merenalaisia infrastruktuuria kuten tietoliikenne- ja sähkökaapeleita. Haaviston mukaan seurantaan ja kartoitukseen ei ole paljon keinoja puuttua, kun se tapahtuu kansainvälisellä merialueella. Tilannetta seurataan Haaviston mukaan tarkasti muun muassa merenalaista infraa hallinoivissa yhtiöissä.

– Jos jotakin vaurioita ja uhkatekijöitä huomataan, varmasti näihin pystytään puuttumaan. Ne kaapelit eivät vain loju merenpohjassa.

Venäläiset ovat aiemmin seuranneet Norjan ja Huippuvuorten välisiä yhteyksiä sekä Irlannista Yhdysvaltoihin kulkevia kaapeleita.

– On huomattu, että erilaista liikennettä ja sotilaallista liikennettä on. Se on yksi hybridimaailman uhka, joka liittyy energiayhteyksiin ja tietoverkkoihin. Uhka on tullut Nord Stream -räjäytyksen myötä hyvin konkreettiseksi.