Kolumni

Anette Karlsson

Kirjoittaja on Uudenmaan Demarinaisten puheenjohtaja

Naisten ääni kuuluviin – Iäkkäät miehet tekevät yhä suurimman osan päätöksistä yhteiskunnassa

Kuntavaalikampanjat ovat käynnistyneet monella paikkakunnalla. Ehdokkaat saavat numerot tällä viikolla ja vaaleihin on enää 32 päivää. Paikallisten puolueaktiivien ja ehdokkaiden kalenterit täyttyvät erilaisista vaalitilaisuuksista. Torilla tarjotaan soppaa, kauppojen edessä päivystetään ja ovia koputellaan – koska ihmisiä halutaan kannustaa äänestämään. Edellisissä kunnallisvaaleissa äänestysprosentti jäi Uudellamaalla alle maan keskiarvion, eli alle 58,2 prosenttia. Sitä edellisissä kunnallisvaaleissa äänestysprosentti oli valtakunnallisesti ja myös Uudellamaalla yli 60 prosenttia. Meillä on paljon töitä tehtävänä, jotta sama trendi ei jatku huhtikuun vaaleissa. Demokratian lähtökohtana on, että kansalaiset käyttävät valtaansa äänestämällä. Äänestämättömyys on vaaraksi demokratialle ja meidän demareiden on aktiivisesti kannustettava ihmisiä käyttämään äänioikeuttaan.

Kuntavaalit ovat kansalaisille erityisen tärkeät vaalit, koska kotikaupungin asiat ovat sujuvan arkielämän kannalta niitä tärkeimpiä. Kaupunginvaltuustossa päätetään muun muassa päiväkodeista, kouluista, kirjastoista, liikuntapaikoista, ikäihmisten palveluista, julkisesta liikenteestä, kaavoituksesta ja liikenneratkaisuista. Vaikka sosiaali- ja terveydenhuollon uudistuksessa kuntien tehtäviä on tarkoitus vähentää, tulevat kunnat olemaan myös tulevaisuudessa merkittäviä päätöksentekijöitä ja kansalaisten peruspalvelujen tarjoajia.

Lähidemokratiavaje tulossa

Suurilla historiallisilla uudistuksilla, kuten sosiaali- ja terveysuudistuksella ja maakuntauudistuksella tulee olemaan monia vaikutuksia naisten ja miesten tasa-arvoon, paikallisdemokratiaan, asukkaiden palveluihin ja henkilöstöön. Olemme kaikki yhtä mieltä siitä, että sosiaali- ja terveysuudistus tarvitaan, mutta Sipilän hallituksen sote-uudistuksen keskeiset elementit, kuten julkisen tuotannon yhtiöittämispakko, uudistuksen aikataulu ja omaisuuden siirto-malli sekä markkinavetoinen valinnanvapausmalli ovat ongelmallisia.

Osallistuin viime viikolla Porvoossa järjestettyyn sote-iltaan. Tilaisuudessa kysyin ministeri Juha Rehulalta, miksi kunnat eivät jatkossa saa tuottaa tai omistaa sote-palveluita tuottavia yhtiöitä. Ministeri perusteli asiaa kuntien pienellä koolla, mutta pienet yritykset saisivat kuitenkin jatkossa tuottaa sote-palveluita. Näyttää siltä, että Sipilän hallituksella on pelkästään ideologinen tahtotila viedä sosiaali- ja terveyspalvelut pois kansalaisille tutuista kunnista, jotta yksityiset yrittäjät pääsisivät paremmin terveysmarkkinoille. Kuntiin kohdistettu sote-palveluiden tuottamiskielto tulee johtamaan lähidemokratiavajeeseen.

Maakuntauudistuksessa Uudellemaalle perustetaan 99 henkinen maakuntavaltuusto, joka tekee strategiset päätökset muun muassa sosiaali- ja terveyspalveluista. Asiantuntijoiden alustavien laskelmien mukaan esimerkiksi Itä-Uudellamaalla on mahdollisuus saada maakuntavaltuustoon yksi henkilö edustamaan alueen 100 000 asukasta. Huomionarvoista on myös se, että Sipilän mallissa demokraattisesti valitut päättäjät tekisivät vain ylätason päätöksiä, sillä maakunnan sote-yhtiöön tulisi ammattihallitus, eli virkamiehet tekisivät kaikki päätökset. Kansalaisten mahdollisuus vaikuttaa omiin palveluihinsa on jatkossa nykyistä vaikeampaa, ja olemme valitettavasti jo nyt tilanteessa, jossa kansalaisten ääntä ei kuulla riittävästi.

Vain 36 prosenttia naisia

Naiset ovat ajaneet hyvinvointiyhteiskunnan rakentamista yli 100-vuoden ajan. Töitä on vielä tehtävä, jotta naisten ääni kuuluu kunnallisessa, maakunnallisessa ja valtakunnallisessa päätöksenteossa tasa-arvoisesti. Nykyisistä kunnanvaltuutetuista naisten osuus on 36 prosenttia. Elämme 2010-luvun Suomessa ja yhä iäkkäät miehet tekevät suurimman osan päätöksistä yhteiskunnassa. Suuressa mullistuksessa olevan sosiaali- ja terveyspalvelujen henkilöstöstä noin 90 prosenttia on naisia. On tärkeää, että naisten ääni saadaan kuuluviin kunnan valtuustoissa ja uusissa päättävissä elimissä sekä sote- ja maakuntauudistuksen käytännön toteutuksessa. Esimerkiksi eläkeläisillä naisilla on suurempi köyhyysriski ja 75–84-vuotiaista palvelujen käyttäjistä valtaosa on naisia. Iäkkäiden naisten asemaan ja palveluihin on kiinnitettävä sote-uudistuksessa erityistä huomiota. Jatketaan työtä tasa-arvoisemman Suomen puolesta, sillä tasa-arvo ei ole vielä valmis.

 

Kolumni

Marjut Pihonen-Randla

Kirjoittaja on Uudenmaan aluesivujen toimittaja

Tarvitseeko häirinnän kohteiden uskaltaa kertoa kokemastaan?

Me too eli minä myös -kampanja seksuaalista häirintää vastaan on kulkenut muutaman kerran maailman ympäri 24 tunnissa. Suhteellisen spontaanisti liikkeelle lähtenyt kampanja on onnistunut siinä mielessä, että se on tuonut näkyville naisten kokeman häirinnän laajuuden nopeassa ajassa. Kampanja sai myös aiheellista kritiikkiä siitä, että se kohdistui naisiin, vaikka häirintää kokevat myös miehet sekä seksuaali-ja sukupuolivähemmistöt.

Oma Facebook-seinäni täyttyi lukuisista “minä myös” -teksteistä. Mietin itse jonkin aikaa, kirjoitanko minäkin sanat seinälleni. Uskon, että moni kirjoitti sanat, mutta jätti ne julkaisematta. Aihe on kipeä. Siksi päätin kirjoittaa sanat niidenkin puolesta, jotka eivät uskaltaneet tai muista syistä eivät siihen kyenneet. Ikävät kokemukset ovat todellisia ja väärin, vaikkei niitä jakaisikaan. En ole vielä tutustunut yhteenkään naiseen, joka ei olisi kokenut häirintää. Pahoja ja hyviäkin asioita tapahtuu jatkuvasti ilman, että kukaan kuulee niistä –  saati että niistä jäisi todisteita sosiaaliseen mediaan.

Kampanja herätti pohtimaan, tarvitseeko häirinnän kohteiden uskaltaa kertoa kokemastaan? Onko se meidän paikkamme ottaa asia esille ja tuoda häirintä näkyville? Silläkö tavalla asia muuttuu? Lukuisat julkkikset sekä Suomessa että ulkomailla ovat jakaneet kokemuksiaan. Näen sen hyvänä asiana – osittain. Vaarana on, että keskitymme liikaa häirinnän uhreihin. Meidän pitäisi myös paneutua siihen, miksi häirintä on niin yleinen ongelma.

Uskon kampanjan kuitenkin tehneen enemmän hyvää kuin pahaa. Se oli hyvä keskustelun avaaja. Ehkä kampanja auttoi joitakin “kuplassa eläviä” näkemään ongelman olemassaolon ja laajuuden. Tästä on hyvä jatkaa keskustelua ja miettiä, mitä me kaikki yhdessä voimme tehdä sen eteen, ettei yhdenkään ihmisen tarvitse kokea seksuaalista häirintää.

Marjut Pihonen-Randla

Kirjoittaja on Uudenmaan aluesivujen toimittaja

AVAINSANAT

Keskustelua aiheesta

Kolumni

Anette Karlsson

Kirjoittaja on Uudenmaan Demarinaisten puheenjohtaja

Vähävaraiset hallituksen tikkatauluna

Pääministeri Juha Sipilä yllätti työmarkkinajärjestöt vajaa viikko sitten toteamalla MTV:n Huomenta Suomen haastattelussa, että “nolla on kohtuuton”. Vihdoinkin löytyi asia, josta voin olla pääministerin kanssa täysin samaa mieltä. Pakkolakipakettien, massiivisten koulutusleikkausten ja muiden eriarvoisuutta lisäävien toimien jälkeen se on yllättävää.

Työmarkkinasyksystä tulee varmasti myrskyisä ja kova. Muun muassa Metsäteollisuus tarjosi muutama viikko sitten Paperiliitolle työehtosopimusten jatkoa nollakorotuksella. Teollisuusliiton puheenjohtaja Riku Aalto on torjunut nollaratkaisut, sillä hän haluaisi liittokierroksella ostovoimaa vahvistavat työehtosopimukset. Suomen taloustilanne on muuttunut, nyt talouskasvu on nopeampaa kuin euroalueella keskimäärin. Parantunut talous- ja työllisyystilanne tulee näkyä myös palkansaajien kukkaroissa. Julkisuudessa on keskusteltu, muun muassa SDP:n kansanedustaja Antti Lindtmanin johdolla julkisen sektorin kohtuuttomien lomarahaleikkausten perumisesta. Maan hallituksen ensi vuoden budjettiesitys ei valitettavasti helpota julkisen sektorin pienellä palkalla töitä tekevien asemaa. Kilpailukykysopimuksen mukaisesti lomarahaleikkaukset jatkuvat ensi ja seuraavana vuonna.

Viime keväänä naapurimaamme Ruotsi pääsi sopuun kolmivuotisesta työehtosopimuksesta, joka korottaa palkkoja kaikkiaan 6,5 prosenttia. Palkansaajien tutkimuslaitoksen tutkimuskoordinaattorin Eero Lehden mukaan Suomi on yliarvioinut hintakilpailukyvyn merkitystä kasvutekijänä. Hän korostaa, että metsä- ja paperiteollisuuden palkkaneuvottelut ovat olennainen, mutta eivät ainoa Suomen kilpailukykyyn vaikuttava tekijä. Kotimaisen ostovoiman vahvistaminen ja palvelualojen matalapalkkaisten työntekijöiden tilanteen parantaminen tukee Suomen talouden positiivista kierrettä. Viime vuonna toimeentulotukea maksettiin työssäkäyville ihmisille 40 miljoonaa euroa. Asumistukea 143 miljoonaa ja osa-aikaisen työn ohessa maksettavaa soviteltua työttömyysetuutta 222 miljoonaa euroa. Veronmaksajat kantavat vastuun, kun yritykset käärivät voitot.

Huomiota tulisi kiinnittää pitkäaikaisiin kasvutekijöihin, kuten koulutukseen ja osaamiseen. Suomi on kautta historian pärjännyt korkean osaamistason ansiosta. Nyt olemme ensimmäistä kertaa sadan vuoden historiamme aikana ajautumassa suuntaan, jossa tulevalla sukupolvella on matalampi koulutustaso kuin aiemmalla. Sipilän, Orpon ja Soinin hallituksen politiikka on kasvattanut tuloeroja, hyvinvointieroja ja lisännyt kansalaisten eriarvoisuutta. Eriarvoisuus uhkaa hyvinvointia ja yhteiskunnan tasapainoa. Se vaikuttaa negatiivisesti myös talouskasvun mahdollisuuksiin. OECD:n mukaan Suomen talouskasvusta menetettiin vuosina 1990-2010 yhdeksän prosenttiyksikköä kasvaneen eriarvoisuuden takia. Poliitikkojen tulisi aina pyrkiä vähentämään eriarvoisuutta, siitä huolimatta tämän hallituksen tekemät päätökset, kuten miljoonaperintöjen verotuksen keventäminen ja vähävaraisilta leikkaaminen lisäävät eriarvoisuutta.

Sipilän hallituksen budjettiesitys leikkaa 37 euroa vähävaraisilta ja suosii varakkaita 400 eurolla. Samaan aikaan naapurimaassamme Ruotsissa sosialidemokraattinen hallitus panostaa koulutukseen ja alentaa eläkeläisten verotusta. Ruotsissa on valittu kasvun ja kehityksen tie. Toivottavasti myös Suomi siirtyy pian säästö- ja leikkauspolitiikasta tulevaisuuden hyvinvoinnin ja kasvun tielle.

Anette Karlsson

Kirjoittaja on Uudenmaan Demarinaisten puheenjohtaja

Kolumni

Marjut Pihonen-Randla

Kirjoittaja on Uudenmaan aluesivujen toimittaja

Maailmassa on enemmän hyviä ihmisiä kuin pahoja

Kaikki tietävät, että maailmassa on sekä hyvää ja pahaa. Maailma on myös täynnä hyviä sekä pahoja ihmisiä. Monet uutiskynnyksen ylittävät uutiset ovat pahoja. Paha myy ja pelko on helposti lietsottavissa oleva tunne. Turun tapahtumista ja uutisoinnista on kuitenkin noussut esille, että sivulliset suojasivat ja jahtasivat hyökkääjää. Osa suojasi uhreja omalla hengellään. Kukaan ei tiedä etukäteen miten tulee reagoimaan, jos vastaava sattuu omalle kohdalle. Osa lamaantuu, osa juoksee pakoon ja osa suoraan päin vaaraa.

Minulle Turun tapahtumat osoittivat, että maailmassa on paljon hyvää edelleen. Suomen poliisi taas osoitti erinomaista ammattitaitoa hyökkääjän nopeassa kiinniottamisessa.

Minua järkytti nuorempana silloin tapahtuneet kouluampumiset sekä Myyrmannin pommi-isku. Tällöin tunsin turvattomuutta, vaikka tapahtumat olivat fyysisesti kaukana. Enää iskut eivät vaikuta samalla tavalla turvattomuuden tunteeseeni, vaikka ne kyllä järkyttävät aina. Tiedän, että sitä hyökkääjät juuri haluavat. Meidän henkilökohtaiseen turvallisuuden tunteeseen ja elämäämme halutaan vaikuttaa järkyttämällä meitä väkivaltateoilla – terrorismilla.

Minua on aina kiinnostanut ihmismieli sekä ihmisten käyttäytyminen. Tilastoista näemme, että pieni osa väestöstä tekee suurimman osan kaikista rikoksista. Ruotsissa tehdyssä tutkimuksessa todettiin, että Ruotsissa 1 prosenttia väestöstä teki 63 prosenttia kaikista väkivaltarikoksista. Väkivaltarikollisten luokkaan kuuluu sekä terroristit että ”perus” väkivaltarikolliset. Ihmisen käytökseen ollaan alettu saamaan myös vähitellen vastauksia.

Ihmismieltä ja perimää sekä niiden yhteyttä on tutkittu vuodesta 1972 lähtien. Tutkimus ihmisestä toteutettiin Dunedin kaupungissa Uudessa Seelannissa. Dunedin tutkimuksessa kaikkia 1972 vuonna syntyneitä lapsia on seurattu heidän koko elämänsä ajan. Tutkimuksen avulla on päästy lähemmäs miten ihminen muovautuu. Tutkimuksessa todettiin muun muassa, että väkivaltaisuuteen liittyy yksi tietty geeni. Geenin lisäksi tarvittiin kuitenkin myös ympäristötekijä. Ympäristötekijänä oli lapsena koettu väkivalta tai laiminlyönti, joka aktivoi geenin ja teki ihmisestä väkivaltaisen aikuisena.

Yhteistä väkivaltaisiin taipimuksiin olevilla ihmisillä oli se, että he turhautuivat helposti ja vähäisestäkin ärsyyntymisestä provosoituvia. Heillä oli myös enemmän masentuneisuutta sekä antisosiaalista käytöstä. Väkivaltageenin läsnäolo väkivaltarikollisissa todettiin myös Suomessa tehdyssä tutkimuksessa. Suomen tutkimuksessa eroa oli se, että alkoholin käyttö, ei lapsena koettu väkivalta, oli aktivoinut geenin kantajissa.

Se miten ihmiset reagoivat tragediaan ja suureen stressiin on myös sekä geneettistä että ympäristötekijöiden aiheuttamaa. Osa ihmisistä nousevat tragedian sattuessa lohduttamaan muita, rakentamaan turvallisuuden tunnetta nopeasti uudelleen ja toimivat näin ihmiskunnan tukipilareita. Osa ihmisistä taasen ei pääse jaloilleen ilman apua ja nujertuvat tai masentuvat helposti.

On siis ymmärrettävää, että Turun tapaiset tapahtumat aiheuttavat erilaisia reaktioita ihmisissä, koska käsittelemme asiaa eri tavoin, eri tahdissa. Tämän takia meidän pitää ymmärtää näitä reaktioita. On merkitystä, mitä teemme seuraavaksi, miten kokoamme itsemme ja jatkamme eteenpäin. Kaikista tärkeintä kuitenkin mielestäni on se, että jatkamme eteenpäin yhdessä ja emme lannistu. Emme saa antaa pelon voittaa.

 

Marjut Pihonen-Randla

Kirjoittaja on Uudenmaan aluesivujen toimittaja

Kolumni

Anette Karlsson

Kirjoittaja on Uudenmaan Demarinaisten puheenjohtaja

Lehmänkauppoja, sote-soppaa ja hallitusfarssi

Brittien EU-ero keskustelutti miltei yhtä paljon kuin Suomen sekava poliittinen tilanne Pohjoismaiden neuvoston viime viikon kokouksessa. Ensin yksi hallituspuolue heitetään pihalle, sitten kyseinen puolue hajoaa kahtia. Pääministeri oli jättämässä presidentille eroilmoituksensa, mutta muutti mieltään ja poltti asiakirjan. Nyt hallitus jatkaa vanhaan malliin, sillä erolla, että osa ministereistä ei kuulu mihinkään puolueeseen, vaan heidän tehtävänsä on Keskustan ja Kokoomuksen hallituspolitiikan tukeminen. Naapurimme katselevat meitä hämmästyneinä, mitä Suomessa oikein tapahtuu?

Hallitusfarssin lisäksi hämmästystä herättää sote-uudistus. Kansainvälisten tutkimusten mukaan Suomessa on kustannustehokkain sairaanhoitojärjestelmä ja sairaanhoidon laadussakin Suomi yltää kymmenen parhaan maan joukkoon. Kaikki ovat yhtä mieltä siitä, että sote-palveluita tulee kehittää ja saatavuutta parantaa. Asiantuntijoiden lailla oppositio haluaisi kehittää maailman parasta järjestelmää, kun taas hallitus haluaa romuttaa nykyjärjestelmän ja rakentaa jotain ihan uutta, jonka toimivuudesta ei ole mitään takeita.

Viime viikolla perustuslakivaliokunta pakotti hallituksen ottamaan aikalisän ongelmallisen sote-paketin suhteen. Valiokunta piti välttämättömänä poistaa pakkoyhtiöittämisvelvoite kokonaisuudesta. Perustuslain mukaan julkisen vallan on turvattava jokaiselle riittävät sosiaali- ja terveyspalvelut ja edistettävä väestön terveyttä. Tämä olisi vaarantunut, jos pakkoyhtiöittämisestä ei olisi luovuttu.
Nyt hallitus joutuu valmistelemaan sote-uudistuksen uudestaan, sillä täydentävä esitys ei riitä. Virkamiehet valmistelevat uuden esityksen kesän aikana ja syksyllä kokonaisuudesta järjestetään lausuntokierros. Kokonaisuus tulee eduskunnan käsittelyyn ensi keväänä ja lait tulisi hyväksyä kesään 2018 mennessä. Tämä tarkoittaa myös sitä, että maakuntavaalit siirtyvät tammikuulta lokakuulle 2018.

Viimeistään tässä vaiheessa hallituksen olisi pitänyt siirtyä kolmen miehen valmistelusta parlamentaariseen valmisteluun. Jos tahtoa löytyisi, olisi hallituksella nyt mahdollisuus palata uudistuksen alkuperäiseen tavoitteeseen, eli perusterveydenhuollon saatavuuden parantamiseen, eriarvoisuuden vähentämiseen ja palveluiden sujuvoittamiseen. Siihen ei kuitenkaan ole tahtoa tai aikaa, sillä Keskustalle ja Kokoomukselle näyttää olevan tärkeintä saada puolueiden välinen lehmänkauppa maakunnista ja markkinavetoisesta sote-mallista maaliin ennen kevään 2019 eduskuntavaaleja. Aika näyttää, millainen lopputulos sote-sopasta saadaan aikaiseksi.

Tärkeät vaalit tammikuussa

On ilahduttavaa, että SDP:stä löytyi kolme osaavaa ja vahvaa naista puolueen presidenttiehdokkaaksi. Maailmanpolitiikan myllerryksessä Suomi tarvitsee vahvan arvojohtajan ja pohjoismaisen hyvinvointivaltion puolustajan, jolla on hyvät kansainväliset suhteet ja laaja ulko- ja turvallisuuspolitiikan osaaminen.

Sosialidemokraattiset naiset ovat kautta historian rikkoneet lasikattoja yhteiskunnassamme. Suomen 100-vuotisen historian aikana ministereistä vain 12 prosenttia on ollut naisia ja meillä on ollut vain yksi nainen presidenttinä. Olisi erittäin hienoa, jos itsenäisen Suomen toinen vuosisata alkaisi naispresidentin johdolla. Sosialidemokraattien ansiosta tämä on mahdollista.

Kansanedustajat Maarit Feldt-Ranta, Tuula Haatainen ja Sirpa Paatero ovat erinomaisia henkilöitä SDP:n presidenttiehdokkaaksi. Heillä kaikilla on vahvat sosialidemokraattiset arvot, pitkä parlamentaarinen ura ja laaja ulko- ja turvallisuuspoliittinen osaaminen. SDP:n jäsenillä on elokuussa mahdollisuus vaikuttaa kuka edustaa puoluetta talven presidentinvaaleissa. Äänestys järjestetään sähköisenä 7.-13.8. ja postiäänestyksenä 17.-30.8. Jäsenäänestyksen tulos vahvistetaan ja presidenttiehdokas valitaan puoluevaltuuston kokouksessa 2.9. Jyväskylässä. Syyskuussa meidän kaikkien on lähdettävä liikkeelle ja tehtävä hartiavoimin töitä yhteisen ehdokkaamme puolesta.

Anette Karlsson

Kirjoittaja on Uudenmaan Demarinaisten puheenjohtaja

Kolumni

Pekka Tuuri

Kirjoittaja on SDP:n Uudenmaan piirin järjestötoimitsija

Yankee Stadiumin metropysäkki – pelko vapaamatkustajista tuhoaa luottamuksen

Ulkomailla on melko normaalia, että metroon ei pääse ilman leimaamatta matkalippua. New Yorkin Bronxin Yankee Stadiumin metropysäkki ei ”juuri” eroa synnyinkaupunkini Järvenpään Saunakallion junaseisakkeesta. Saunakallion seisaketta, ei kuitenkaan ole rajattu aidoilla ja liikkumista kontrolloivilla porteilla. Sama koskee Suomen metroa.

Meillä luottamuksen Suomessa jokainen saa kulkea metrossa vapaasti ilman liikkumista rajoittavia portteja ja aitoja. Luotamme julkisessa liikenteessä kansalaistovereillamme olevan taskussaan voimassaoleva lippu.

Mikään järjestelmä ei ole vapaa vapaamatkustajista. Sen takia meillä on lipuntarkastajat. He ovat ystävällisiä ihmisiä, jotka tekevät tärkeää työtä meidän kaikkien puolesta. Noin 3 % helsinkiläisistä matkoista tehdään pummilla. Pitäisikö 97 %:n hidastaa työmatkaansa leimaamalla lippunsa ja aiheuttaa tällä pysähdyksellä mittavia jonoja ja hidastelua? Vuositasolla vapaa-aikaa menetettäisiin turhiin pysähdyksiin ja hidasteluun useita tunteja.

Nyt hallitus on vaatimassa työttömiltä hakemusten tehtailua. Jotkut ovat laskeneet, että näillä työttömien määrillä työnantajat saavat jopa 17 miljoonaa hakemusta vuodessa. Vaarana on, että luottamuksen puute tuhoaa kaikkien meidän työmarkkinat.

Luottamus on yhteiskunnan peruskivijalka. Ei tuhota sitä.

Pekka Tuuri

Kirjoittaja on SDP:n Uudenmaan piirin järjestötoimitsija