Nakkilan Eläkkeensaajien puheenjohtaja Jukka Kim kuuluu harvinaiseen ryhmään suomalaisia, jotka ovat opiskelleet Neuvostoliitossa.

–Opiskelin itänaapurissamme 1978–1983. Valmistavan kielikurssin kävin Leningradissa ja ammatilliset jatko-opinnot suoritin Valko-Venäjällä Minskissä. Valmistavalla kielikurssilla annettiin vahva kattaus kieleen, neuvostoliittolaiseen elämänmenoon, historiaan ja tapakuluttuurin, Jukka Kim kertoo.

”Opiskelijoita oli mistä päin maailmaa tahansa”

–Asuin asuntolassa, joka sijaitsi oppilaitoksen läheisyydessä. Kahdessa tornitalossa asui paljon ulkomaalaista väkeä. Opiskelijoita oli mistä päin maailmaa tahansa. Kestävimmät siteeni syntyivät lopulta mongolialaisiin opiskelijoihin.  Heitä oli ulkomaalisten joukossa runsaasti, sillä Mongolian Kansantasavalta oli Neuvostoliittoon vahvasti sidoksissa taloudellisesti ja poliittisesti.

Opiskeluaikanaan Jukka Kim tutustui mongolialaisen Purevsuren Togtoolin kanssa. Hänen vaimonsa Zhargal Togtool opiskeli samassa oppilaitoksessa. Ystävyys ja tuttavuus olivat vahvoja. Yhteisen kielen kanssa oli helppoa operoida, kun he kaikki puhuivat venäjää aamusta iltaan.

–Mongolian Kansatasavalta perustetiin marraskuussa 1926. Kansallispäivää juhlittiin Minskissä asti asiaan kuuluvin juhlamenoin vahvalla ja tukevalla ruokailulla, opiskelijanaiset tekivät omatekoista pastaa, liha- ja sisäelinhaudutusta. Erehtymättä voi sanoa, että juhlien jälkeen ruoan sulattelu kesti kaksi-kolme päivää, Jukka Kim muistelee.

Eläkkeensaajien toiminta kiinnostaa Mongoliassa

Opintojen päätyttyä 1983 kotiin lähdön hetkellä Jukka ja Purevsuren vannoivat ikuista ystävyyttä ja yhteydenpitoa sekä kiittelivät toisiaan menneistä yhteistä hetkistä. Vuodet vierivät ja entisestä hyvästä ei jäänyt juuri mitään jäljelle. Elämä kuljetti työn mukana ja siteet hapertuivat.

–Kuin ihmeen kaupalla sain yhteyden Purevsureniin netissä. Siitä on aikaa joitain vuosia. Sen jälkeen olemme olleet aktiivisesti yhteydessä. Hän on minua muutaman vuoden nuorempi, mutta jo eläkeiässä. Työnsä Purevsuren teki opettajana. Keskusteluyhteys syntyi vanhoilta tutuilta helposti. Kuroimme aikaeron välillämme umpeen, kerroimme perhekuulumiset, puhuimme opiskelun jälkeisestä elämästä ja katsoimme yhdessä tulevaisuuteen.

Purevsurenia kiinnostaa Eläkkeensaajien toiminta, sen tuiki tavallinen kahvikerho, valokuvat tapahtumista, jäsenten liikuntakerhoon osallistuminen ja kuinka esiintyjä saadaan tulemaan Eläkkeensaajiin. Jukka Kimin mukaan Mongoliassa kaikki tällainen vapaaseen kansalaistoimintaan viittaava puuttuu lähes täysin tai se on hyvin alkeellista.

–Huomaan aika ajoin hänen ihmettelevän meidän eläkkeensaajien aktiivisuutta, ja kuinka ikäihmiset lähtevät tilaisuuksiin mukaan. Välillä pohdimme yhdessä sitä, kuinka hyödyllistä toimiminen kansalaisjärjestöissä on, ja mitä sillä saavutetaan.

Mongolialainen kipsinaamio, joka on tyypillinen monissa mongolialaisissa kodeissa. Tavallisesti se sijoitetaan oven yläpuolelle karkottamaan talosta pahat henget ja suojaamaan matkalle lähtijää. Jukka Kim sai sen lahjaksi mongolialaisilta ystäviltään. Kipsinaamio on nykyisin Jukan kodissa eteisen oven päällä. Kuva Jukka Kim.

”Pidän ohjenuoranani ystävyyttä, joka on kantanut pitkään”

Purevsuren Togtool näytti Nakkilan Eläkkeensaajien kotisivuja veljelleen. Veli ihmeteli, kuinka yhdistyksellä riittää rahaa tuollaiseen ja paljonko sillä on työtekijöitä?

–Voitte kuvitella mitä sen jälkeen tapahtui kun, vastaus oli valmis: Ei työntekijöitä, kotisivuja päivittää suomalainen eläkkeellä oleva opiskelija ystäväni Minskin vuosilta, Jukka Kim kertoo.

Jukka Kim pitää hyödyllisenä ja tarpeellisena kertoa Mongolialisille ystävilleen, Suomessa koetetaan ratkoa ikäihmisten arkipäivän asioita, joita riittää.

–Elämässä on aina tekemistä, mutta se on myös mahdollisuus. Kaikessa edellä kuvaamassani pidän ohjenuorana –ystävyyttä, joka on kantanut pitkään ja yltänyt Mongoliasta Nakkilan Eläkkeensaajiin saakka.