Teatteri & Tanssi

Naurua neurooseille

Otto-Ville Väätäinen
Toc Tocin neuroosipotilaat ovat mehukkaimmillaan Monopoli-pelin äärellä. Näyttelijät vasemmalta Stefan Karlsson, Tuija Ernamo, Pauliina Suominen, Kimmo Rasila, Esko Roine ja Riitta Salminen.
Otto-Ville Väätäinen
Toc Tocin neuroosipotilaat ovat mehukkaimmillaan Monopoli-pelin äärellä. Näyttelijät vasemmalta Stefan Karlsson, Tuija Ernamo, Pauliina Suominen, Kimmo Rasila, Esko Roine ja Riitta Salminen.
Otto-Ville Väätäinen
Toc Tocin neuroosipotilaat ovat mehukkaimmillaan Monopoli-pelin äärellä. Näyttelijät vasemmalta Stefan Karlsson, Tuija Ernamo, Pauliina Suominen, Kimmo Rasila, Esko Roine ja Riitta Salminen.

Nykypäivänä tuntuu jo siltä, että melkein kuka tahansa voi saada diagnoosin tarkkavaisuushäiriöstä. Neuroosit ovat arkisia puheenaiheita ja liki kaikki näyttävät tuntevan jonkun neurootikon. Onkin siis varsin mediaseksikästä valita näytelmän aiheeksi juuri neuroosit. ”Toc Toc” -näytelmän (2005) hahmoilla on niin Touretten oireyhtymää kuin nosofobiaa eli sairaalloista tautien pelkoa.

Ohjaaja Tuomas Parkkinen haluaa hyväksyä jokaisen sellaisena kuin on. Hänen mielestään jokainen löytää arjestaan joitakin neuroosipiirteitä. Näytelmässä näille tutuille asioille saa nauraa, jos vain naurattaa.

Turun kaupunginteatteri

Laurent Baffie: Toc Toc

Suomennos Reita Lounatvuori – Ohjaus Tuomas Parkkinen – Lavastus Jani Uljas Puvustus Tuomas Lampinen Valot Jari Sipilä – Äänisuunnittelu Mika Hiltunen – Videot Sanna Malkavaara – Rooleissa Esko Roine, Tuija Ernamo, Stefan Karlsson, Kimmo Rasila, Riitta Salminen, Pauliina Suominen ja Ulla Koivuranta

Turun kaupunginteatterin syyskauden komedian on nähnyt ympäri maailmaa yli kolme miljoonaa ihmistä. Toc Toc on ranskalaiskoomikko Laurent Baffien suosituin näytelmä. Aikaisemmin Baffien kädenjälkeä on nähty Helsingin kaupunginteatterissa komediassa ”Kolme apinaa” (2013).

Toc Tocissa kuusi erilaisista pakko-oireista kärsivää potilasta odottavat vuoroaan erikoislääkärin vastaanotolle, jossa huhujen mukaan potilas parantuu vain yhdellä tapaamisella. Lääkärin lento on kuitenkin myöhässä, ja asiakkaat hermostuvat.

Aikaa tappaessaan kuusikko alkaa tutustua toisiinsa ja päättää järjestää oman ryhmäterapiaistunnon. Aluksi kukaan henkilöistä ei pysty selättämään pakko-oireitaan, mutta lopulta jokainen astelee vastaanotolta paremmassa tilassa.

Toc Tocin asetelma on mehukas, mutta lopulta yllätyksetön. Parinkymmenen minuutin jälkeen tuntuu kuin kaikki ainekset olisi jo käytetty. Kun hahmot tehdään vielä sata lasissa, hösääminen syö uskottavuutta.

Mehukkaimmassa kohtauksessa kuusikko keskittyy pelaamaan Monopolia, jolloin jokaisen neuroosit sekä naurattavat että vihlaisevat.

Charmikas Roine

Suupaltti taksikuski (Kimmo Rasila), lattiakuvioita seinille pakoon kiivennyt hipsteri (Stefan Karlsson) ja pikkulapsen tavoin itseään tulkitseva ja toistava nuori nainen (Pauliina Suominen) eivät tarjoa varsinaista kosketuspintaa. Pienempikin olisi jo tuntunut.

Henkilöiden oireissa vellotaan, mutta neuroosien aiheuttajat mainitaan vain sivulauseessa. Olisi ollut mielenkiintoista, jos syitä elämää hallitseviin häiriöihin olisi avattu enemmän.

Kuusikon kolme muuta hahmoa toimivat paremmin. Nosofobiasta kärsivä Blanche (Riitta Salminen) tuo lavalle tehoa, kun kaikki pitää desinfioida ja ihmiskontaktia välttää niin herpeksen kuin jonkin kuolemantaudin pelossa.

Turun kaupunginteatterissa ensimmäistä kertaa vierailevan Tuija Ernamon Maria tarkistaa kaiken tuhannesti. Tiukkisrouvasta kuoriutuu kuitenkin vapaamielisempi lady.

Toc Tocin sielu on juuri 72 vuotta täyttänyt näyttelijä Esko Roine, joka vierailee nyt ensimmäistä kertaa Turun kaupunginteatterissa.

Roineen rauhallinen karisma rauhoittaa näytelmän ylivirittynyttä tunnelmaa. Fred-hahmo kärsii Touretten oireyhtymästä, joka pakottaa miehen äännähtelemään ja huutelemaan törkeyksiä.

Näytelmän edetessä ´ suomentamat rivot huutelut alkavat olla jo niin verbaalisesti erikoisia, että ne naurattavat oikeasti. Välillä tuntuu, että Roine itsekin keksii hahmolleen mitä kummallisimpia kiroiluja.

Toc Toc alkaa kuin vanhan ajan ranskalainen elokuva, kun työryhmä esitellään videolla kepeän musiikin tahtiin. Tällaista letkeyttä on tavoiteltu koko näytelmään, missä se onnistuu aina silloin tällöin.

Ellinoora Sandell

 

 

 

Seuraa Meitä:
Lisää aiheesta:

Kommentit

Toimituksen valinta


Luetuimmat