– Ylen verkkosivuilla oli uutinen, jonka mukaan Ruotsissa on useita ongelmalliseksi tai erittäin ongelmalliseksi luokiteltuja asuinalueita. Näitä alueita leimaavat korkea työttömyys, korkea rikollisuus, asukkaiden epäluulo yhteiskuntaa ja virkavaltaa kohtaan sekä ajoittainen väkivalta. On erittäin huolestuttavaa, että pohjoismaisessa hyvinvointivaltiossa alueiden eriytyminen on voinut mennä näin pitkälle. Suomessa tällaista kehitystä ei onneksi ole nähtävissä, mutta alueiden eriarvoistuminen on todellinen ongelma täälläkin, Razmyar kirjoittaa Iltalehden blogissaan..

– Asuntopolitiikka on keskeinen väline eriarvoisuuden torjumisessa. Helsinki on pitänyt kiinni siitä periaatteesta, että uusille asuinalueille rakennetaan erilaisia asumisen muotoja. Täydennysrakentamisella on mahdollisuus korjata alueiden välisiä eroja. Helsingissä uudisrakentamisen malliesimerkkinä toimii vaikkapa Myllypuro, jossa sosiaalisia eroja on pystytty tasapainottamaan asuntokantaa monipuolistamalla. Niille alueille, joissa on suhteessa suurempi osa tuettua vuokra-asumista, tarvitaan lisää omistusasuntoja ja päinvastoin.

– Uutisoitiin myös Helsingin kaupungin upeasta onnistumisesta, jolla osaltaan voidaan vaikuttaa alueiden tasa-arvoisuuteen. Positiivisen diskriminaation rahoitus on tuottanut tulosta ja heikommin pärjäävissä kouluissa tulokset ovat selvästi parantuneet. Tätä politiikkaa Helsingin on syytä jatkaa yhä vahvemmin panostuksin. Koululla ja varhaiskasvatuksella on iso rooli syrjäytymisen ehkäisyssä, Razmyar kirjoittaa.