Netanjahu palestiinalaisille: ”Katkokaa siteet Hamasiin”

Pääministeri Benjamin Netanjahu kävi Itkumuurilla Jerusalemissa vaalivoittonsa jälkeen.

Israelin pääministeri ja oikeistolaisen Likud-puolueen johtaja Benjamin Netanjahu sanoo haluavansa kestävän ja rauhanomaisen kahden valtion ratkaisun. Samalla hän kuitenkin sanoi, että ennen tätä olosuhteiden täytyy muuttua ja muistutti, että palestiinalaisten johto on kieltäytynyt tunnustamasta Israelin valtiota.

Netanjahu kertoi näkemyksiään yhdysvaltalaisen NBC-television haastattelussa torstaina. Hän kehotti palestiinalaishallintoa katkomaan siteensä Hamas-järjestöön ja aloittamaan ”aidot” rauhanneuvottelut Israelin kanssa.

Vielä vaalitaistelun aikana Netanjahu sanoi, että hänen pääministerikaudellaan ei synny palestiinalaisten valtiota.

Yhdysvallat on tähän asti suhtautunut kylmäkiskoisesti Likudin voittoon parlamenttivaaleissa. Torstaina Valkoisesta talosta kuitenkin ilmoitettiin, että presidentti Barack Obama saattaa soittaa Netanjahulle piakkoin.

Kirjavisassa Jyrki Vainonen: Novelleja todellisuuden nyrjähdyksistä

On hienoa, että novellit kirvoittavat visakansalta jopa odottamattoman vilkasta palautetta. Tuo kirjallisuuden laji kun on tässä ajassa ajettu ahdinkoon, ja pienen kustantajan julkaisemahan tämäkin kokoelma aikoinaan oli.

Unto Vesa oli tuttuun tapaan taas viikon ”early bird”.

”Näyte on tamperelaisen kirjailijan Jyrki Vainosen novellikokelmasta ’Tutkimusmatkailja ja muita novelleja’ (1999). Vainonen on julkaissut useita palkittuja romaaneja, novelli- ja esseekokoelmia ja suomentanut muun muassa nobelisti Seamus Heaneyn runoutta, kaikkea taidolla ja tyylillä. Nyttemmin Vainonen myös toimii Suomen Kirjailijaliiton puheenjohtajana.”

Juhani Niemi suorastaan ilkkuu visailuttajan vuolaille vihjeille.

”Helppoa kuin heinänteko, nimittäin tämänkertaisen vastauksen löytäminen. Eikä tarvittu muuta vihjettä kuin maininta edellisestä elämästä irlanninsusikoirana (jonka isäntäperhe asui Killaspuglonanessa Irlannin länsirannikolla).
Kyseessä on Jyrki Vainonen esikoisteoksellaan Tutkimusmatkailija ja muita tarinoita, josta hän sai Helsingin Sanomien (vuoden parhaalle esikoisteokselle tarkoitetun) kirjallisuuspalkinnon vuonna 1999.

Novellit sisältävät todellisuuden nyrjähdyksiä, jotka eivät ole niinkään ennalta- arvattavia, mutta kuitenkin tutunomaisia. Herättävät mielikuvia tuttuudesta, aivan kuin olisi juuri kielen päällä, mutta ei kuitenkaan yhdistettävissä mihinkään tiettyyn tarinaan. Tarinat ovat monitulkintaisia, mutta kuitenkin sen verran simppeleitä, ettei niitä tule varta vasten toista kertaa luettua, eivät yhden idean, vaan pikemminkin yhden lukutunnelman juttuja. Outoja tarinoita, vähän surrealistisia novelleja.”

Tuon edellisen heinäntekoviittauksen saattaa ilmeisesti allekirjoittaa myös Jouko Grönholm.

”Kirjavisan vihjeet vaihtelevat tosivaikeista helppoihin. Jälkimmäisiin kuuluu maininta suomalaisen nykykirjailijan kytköksistä Irlantiin, sillä jo yli 20 vuotta jokaisessa Jyrki Vainosen haastattelussa on ollut vähintään jonkinlainen viittaus vihreälle saarelle. – – –

Tutkimusmatkailija on kaikin puolin mainio ja muistamisen arvoinen novellikokoelma. Se avasi tuotannon, joka jatkuvasti tarjoaa lukijoilleen omintakeisia sisältöjä ja muotoja. Kiintoisaa on muun muassa se, että minä- ja hän-kertojien lisäksi Tutkimusmatkailijassa, kertomuksessa Linnustaja, esiintyy harvinainen sinä-muoto. Sinä-kertojasta ei kai sentään voi puhua, jonkinlaisesta puhuttelusta tai kirjeestä kylläkin. Mainiota sekin.”

* * *

Myös Hannele Pakarinen löysi ”oman kylän pojan” Irlannin kautta.

”Vastaukseni perustuu sekä vihjeisiin (erityisesti kirjailijan saamat vaikutteet irlantilaisesta kirjallisuudesta sekä irlantilaisen kirjallisuuden kääntäminen) että jonkinlaiseen kotiseuturakkauteen, sillä olen kotoisin samalta seudulta (Anjalankoski, Myllykoski) kuin kyseinen kirjailija. Näistä syistä tämä kirjailija on jäänyt mieleeni.

En ole tuntenut tätä saman pikku paikkakunnan kirjailijaa enkä lukenut hänen kirjoittamiaan kirjoja. Irlantilainen kirjallisuus on kuitenkin kiinnostanut sen verran, että Joycea olen vähän lukenut. Myös Jyrki Vainosen suomentama Seamus Heaney on hitusen tuttu.”

Mauri Panhelainen sai kirjailijaan nyt ensikosketuksen.

”Jyrki Vainonen on tullut nimenä tutuksi kirjailijaliiton puheenjohtajana, mutta ei tähän saakka omakohtaisista lukukokemuksista. – – –

Visateos on napakka kymmenen kertomuksen teos, joka yllättää lukijansa. Tarinat ovat idealtaan aina jonkinlaisia todellisuuden nyrjähdyksiä, joissa on satiirinen perusvire. Näinkin voi käydä, tällaistakin voi tapahtua… Vaikka Vainosen tarinat koettelevat mielikuvituksen rajoja, kirjailija ei kuitenkaan haastattelussaan halua lukeutua fantasiakirjallisuuden tekijäksi ja karsastaa muutenkin luokittelua.

Vainosen novellit ovat tavalla tai toisella oudoiksi kääntyviä tarinoita, joissa tapahtuu arvaamattomia asioita. Aluksi tarina tuntuu rauhallisesti etenevältä tavalliselta tapahtumalta, mutta muutamaa sivua myöhemmin esiin tulee jotakin odottamatonta ja lopussa usein jokin käänne tai yllätys. – – –

Kirjallisuuden tuntemus ja laaja lukeneisuus näkyy Vainosen tarinoiden taustalla. Minulle visakirjasta tuli kotimaisista tekijöistä mieleen Maarit Verronen, joka rakentaa teoksissaan usein outoja ympäristöjä ja tulevaisuuden dystopioita. Muutamassa niminovellissa ja osin muuallakin Vainosen kertomuksissa kulkee erotiikan punainen lanka melkeinpä Decameronen tyyliin. Jonkin novellin tunnelma on kuin Tuhannen ja yhden yön tarinoista, jokin toinen tuo mieleen Stalkerin, elokuvaohjaaja Andrei Tarkovskin eläväksi tekemän tieteisromaanin.”

Sirpa Taskinen käy läpi visakirjailijan opintopolkua ja työuraa.

”Tutkimusmatkailija ja muita tarinoita on luokiteltu fantasiaksi. Sen hyllyn ääreen en yleensä pysähdy, mutta kieltämättä Vainosen tarinat ovat hulvattomia, ja niitä on käännetty useille kielille.

Nimitarinassa tohtori Nagel päätti kadota nuoren vaimonsa Mariannen reiteen, kun ’ilmasto heidän makuuhuoneessaan jäähtyi ilta illalta ja yö yöltä’. Sellainen elokuva on muistaakseni ollut kuin Olipa kerran ihminen, jossa tehtiin tutkimusretki ihmisen verisuonistoa pitkin.

Jyrki Vainonen (s. 1963) on nykyisin Suomen Kirjailijaliiton puheenjohtaja, jossa ominaisuudessa olen hänet nähnytkin. Työskenneltyään Imatralla hotellin portieerina hän lähti opiskelemaan kirjallisuustiedettä Tampereen yliopistoon ja suoritti lisensiaattitutkinnon. Hän opettaa luovaa kirjoittamista, suomentaa irlantilaista runoutta sekä yhteiskuntatieteellistä ja filosofista kirjallisuutta. Hänet on palkittu myös Yleisradion Kääntäjäkarhulla sekä kahdesti Tampereen kaupungin kirjallisen työn palkinnolla.”

Tarkennetaan nyt tähän väliin tuo kirjailijaliiton tilanne: Jyrki Vainonen jätti marraskuussa puheenjohtajuuden ja hänen tilalleen uudeksi veturiksi valittiin Sirpa Kähkönen.

* * *

Myöskään Kyösti Suonoja ei halua ahtaa Vainosta fantasiahäkkiin.

”Vainosen novellit ovat outoja tarinoita, joita itse ei löytäisi. Vainonen itse ei pidä novellejaan fantasiakirjallisuutena, koska hänen tarinansa eivät ole pelkkää fantasiaa. Hänen novellinsa ovat ennalta arvaamattomia pyrähdyksiä. Fantastiaulottuvuus on se, että ammatti on henkilön kohtalo, jota ei tarvitse lainkaan selitellä.”

Reijosen Eeron ajatelmat visakirjasta ja -kirjailijasta päättävät yllättävän aktiivisen visaviikon.

”Kahdeksan vuotta tämä teos kuulemma odotti kustantajaa, kunnes Loki, nyt jo edes mennyt, sen kelpuutti.

Tähän visatarpeeseen en kirjaa saanut enää käsille, mutta kun lukemisia virkistää arvosteluilla, hyvin ne visakirjan stoorit vielä poimii passiivimuistissa. Taiteilijan mieliteemoja oli jo näköjään mukana… linnustaja, joka saa koko elämänsä muuttavan suudelman… biologi, kärpästutkija, joka ei ainakaan tule Kärpästen herraksi… metsä jonne majuriksi kutsuttu nuorukainen joutuu, palkkioksi liiallisesta kiinnostuksesta naisen pikkuhousuihin… ja nyt jo ajankohtaiseksi visakisaajalle käynyt eläkkeelle jääneen virkamiehen ja jättimäiseksi paisuneen kissan sunnuntaipäivän vietto.

Tämän visatärpin, tohtorin vaimon reisitutkimusmatkan kaltaisen tarinan olin löytävinäni visataiteilijan, myöhäisemässä, hienosta ” Lasin läpi”- novellikokoelmasta ( 2007). Tämä tapahtui opuksen novellissa nimeltään ”Hame”, jonka loppukohtauksessa aikuistunut eksyksissä minäkertoja löytää auvon kadonneen lapsuutensa inkarnaation Filunan, lapsuuden hoitajansa, tyllihameen sisässä. Tämä ”Lasin läpi” oli yksi kolmesta visakirjailijan teoksesta, joka Espoon Sellosta tähän visa-hätään löytyi. Se oli kyllä erityisen mainio lajitelma, novellitaiteen aatelia, tämän leiman varmistamiseksi täytyi kyseinen opus lukea vielä uudestaan.”

Oikein vastasivat myös Matti Kärkkäinen, Tuulikki Lepomäki-Lahtinen, Ilpo Pietilä ja Pertti Vuorela. Palkinto Hannele Pakariselle. (rb)

Viikon 8 sitaatti

Viikon kirjailija debytoi vuosituhannen vaihteen tienoilla ”eläimellisellä teoksella” ja jatkoi romaanilla, joka ei nimestään huolimatta liity musiikkiin vaan ennemmin pakkomielteeseen, hulluuteen, identiteettiharhoihin.
Kuka on tämä kirjailija, joka hänkin on Jyrki Vainosen tapaan kääntänyt Nobel-runoilijaa? Mikä teos? Vastaukset viimeistään 28.2. mennessä osoitteella Demokraatti/Kirjavisa, PL 338, 00531 Helsinki tai sähköpostilla kirjavisa@demokraatti.fi. Yhdelle palkinto.

”Maria ei tiennyt oliko hän iloinen vai surullinen. Hän oli kolmetoistavuotias eikä tiennyt mitä oli tapahtumassa. Ensinnäkin hänelle itselleen, toisekseen veljelle joka oli tänään päässyt sairaalasta ja palannut kotiin. Maria ei ollut halunnut nähdä veljeään, tämän kalpeita kasvoja ja hintelinä sojottavia raajoja. Hän ei jaksanut kuunnella merkillisiä tarinoita avaruusaluksista, Moskovan paraateista, sputnikeista, teräsbetonikartanoista eikä kieloin koristelluista kirkoista.

Mariasta tuntui että veli oli jäänyt juttujensa vangiksi eikä ikinä pääsisi pois. Siksi hän oli joutunut Söderbergiin.”

Keskustelua aiheesta

Sisällissota on neutraali nimitys vuodelle 1918, ja kiitän sodan lopputulosta

Suomessa on viimeaikoina kiistelty julkisuutessa siitä, että millä nimellä punaisten ja valkoisten välistä vuonna 1918 käytyä sotaa pitäisi nimittää. Osalle kansaa se oli kansalaissota, osalle vapaussota.

Valkoiset hehkuttivat vapaussotaa ja punakapinaa, punaiset taas luokkasotaa. Aikalaiset valkoisessa Suomessa, sodanjohto puhui mieluummin kansalaissodasta ja sisällissodasta kuin vapaussodasta. Ei venäläisten, saksalaisten ja ruotsalaisten mukanaolo sitä muuksi muuta.

Suomessa keskustelun yleinen piirre on kautta vuosikymmenten ollut käsitys, että meidän sotamme oli ylevämpi voimainmittelö verrattuna muualla aika ajoin riehuviin sisällisotiin.

Molemmat sodan osapuolet syyllistyivät hirvittäviin raakuuksiin.

Sisällisotia käydään yleensä itsenäisissä maissa, jotka säilyvät itsenäisinä olkoonpa sodan lopputulos mikä tahansa. Suomessa kaikki riippui sodan lopputuloksesta. Molemmat osapuolet halusivat itsenäisyyttä, mutta punaisten voitto olisi todennäköisesti tehnyt Suomesta neuvostotasavallan. Tässä mielessä kiitän sodan lopputulosta.

Molemmat sodan osapuolet syyllistyivät hirvittäviin raakuuksiin, enkä ole kummankaan puolella tässä asiassa.

Toivon, että sisällissodastamme käydään kiihkoton keskustelu, kuten presidentti Niinistökin toivoi, ja sen jälkeen asia jääköön historiaan esimerkkinä ihmisen mielettömästä julmuudesta olosuhteiden niin salliessa.

AVAINSANAT

Keskustelua aiheesta

”Kossuosake on herättänyt mielenkiintoa” – Ministeri Lintilä: Haluamme antaa Altialle leveämmät hartiat

Kuva: LEHTIKUVA / EMMI KORHONEN
Altian hallituksen puheenjohtaja Sanna Suvanto-Harsaae (vas.) ja Altian toimitusjohtaja Pekka Tennilä (kesk.) kuuntelevat, kun valtion omistajaohjauksesta vastaava ministeri Mika Lintilä puhuu Altian ja Suomen valtion yhteisessä lehdistötilaisuudessa Nasdaq Helsingin Pörssitalossa perjantaina.

Valtion omistajaohjauksesta vastaava elinkeinoministeri Mika Lintilä (kesk.) uskoo, että valtion alkoholijuomayhtiö Altian pörssilistaus herättää runsaasti mielenkiintoa sijoittajien keskuudessa.

Valtio jää Lintilän mukaan 34 prosentin osuudella Altian omistajaksi sen jälkeen kun yhtiö listataan Helsingin pörssiin.

Lintilä uskoo, että tavallisia rivikansalaisiakin voi kiinnostaa omistaa osakkeita yhtiössä, joka valmistaa yhtä Suomen tunnetuimmista brändeistä.

– Niin sanottu kossuosake on herättänyt mielenkiintoa missä tahansa olenkin kulkenut. On kyselty, milloin listautuminen tulee, Lintilä sanoi tiedotustilaisuudessa Helsingin pörssissä.

Lintilän mukaan pörssilistautumisella halutaan antaa leveämmät hartiat kansainvälisessä juomabisneksessä toimivalle Altialle.

– Halusimme omistajana antaa Altialle kasvun ja kehittymisen mahdollisuudet myös tulevaisuudessa, Lintilä muotoili.

Lintilän mukaan valtio-omistaja sai listautumisen valmistelun aikana Altiasta useita ostotarjouksia, mutta ne jätettiin käsittelemättä. Lintilän mukaan valtio haluaa, että Altia pysyy jatkossakin vahvasti suomalaisessa omistuksessa.

Nyt on aika tehdä seuraava menestystarina.

Lintilä muistutti tiedotustilaisuudessa, että valtion omistusten pörssilistaaminen ei ole ihan jokapäiväistä hommaa.

– Edellinen listaus taitaa olla parinkymmenen vuoden takaa. Silloin listattiin Fortum ja listaajana taisi olla valtiovarainministeri Sauli Niinistö, Lintilä muisteli.

– Nyt on aika tehdä seuraava menestystarina. Fortum on ollut erittäin hieno tarina ja sitä tulee varmasti myös Altia olemaan.

Altia toimii Pohjoismaissa, Virossa ja Latviassa ja sillä on tuotantoa Ranskassa. Yhtiön omia brändejä ovat muun muassa Koskenkorva, Blossa, Larsen ja Renault.

Yhtiön viime vuoden liikevaihto oli noin 360 miljoonaa. Yrityksellä oli viime vuoden lopussa noin 700 työntekijää.

Yhtiön pääkonttori sijaitsee Helsingissä. Suomessa sillä on tislaamo Koskenkorvan kylässä ja tehtaita on muun muassa Rajamäellä.

Altian tärkeintä vientibrändiä Koskenkorva Vodkaa myydään noin 30 maassa. Viime elokuussa yhtiö kertoi, että Koskenkorvan myynti aloitetaan myös Yhdysvalloissa.

Pääministeri ex-ministerin oudosta Uganda-seikkailusta: Suomen hallituksen kannalta loppuun käsitelty

Kuva: Lehtikuva/ Heikki Saukkomaa

Pääministeri Juha Sipilän (kesk.) mukaan valtion enemmistöomisteinen asetarvikeyhtiö Patria on selvittänyt Uganda-tapaukseen liittyviä epäselvyyksiä kuten on pitänyt.

Suomen hallituksen kannalta asia on Sipilän mukaan nyt loppuun käsitelty.

Sipilä kommentoi asiaa Brysselissä, jossa hän osallistuu EU:n epäviralliseen huippukokoukseen.

Ugandaan ei irtoaisi hänen mukaansa tällä hetkellä asevientilupia.

Entisen kokoomusministeri Suvi Lindénin rooli Ugandan-jupakassa on herättänyt runsaasti kysymyksiä, joihin Lindén on toistuvasti kieltäytynyt vastaamasta.

Ugandalaismedian mukaan Lindén ja sittemmin kuolleena löydetty suomalaisliikemies olisivat saapuneet Ugandaan yhteisellä kutsukirjeellä, joka on mahdollisesti ollut väärennetty.

Patrian kanssa yhteistyötä tehneen liikemiehen ruumis löytyi Kampalan Pearl of Africa -hotellista 6. helmikuuta. Helsingin Sanomat kertoi viikonvaihteessa, että Lindén olisi hälytetty aamiaiselta kuolleen miehen hotellihuoneeseen.

Miehen ruumiista on ugandalaismedian mukaan löytynyt lutikkamyrkkyä ja kokaiinia. Poliisi tutkii tapausta myös Suomen päässä.

Lindénin roolista Ugandassa on esitetty julkisuudessa erilaisia tietoja. Lindén kertoi viime viikolla Facebookissa, että hän oli Ugandassa tietoyhteiskunnan edistämiseen liittyvissä asioissa.

Helsingin Sanomien sunnuntaisen uutisen mukaan Lindén olisi kertonut ääninauhalla ugandalaistoimittajalle, että hän oli muun muassa selvittämässä bisnesmahdollisuuksia Ugandassa.

Patrian toimitusjohtaja Olli Isotalo sanoi keskiviikkona tiedotustilaisuudessa, että yhtiöllä ei ole tietoa, millä asialla Lindén on Ugandassa on ollut. Isotalon mukaan Patrialla ei ole mitään tekemistä Lindénin kanssa.

Keskustelu aseenkanto-oikeudesta leimahti jälleen Yhdysvalloissa – Tutkija: ”Seuraava joukkoampuminen tulee ennen lakien muuttumista”

Kuva: LEHTIKUVA / AFP PHOTO

Yhdysvalloissa Floridan kouluampuminen on jälleen johtanut kiihkeään keskusteluun aselaeista ja aseenkanto-oikeudesta. Ulkopoliittisen instituutin ohjelmajohtaja Mika Aaltola muistuttaa, että Yhdysvallat on tässä suhteessa aina vähän agitoidummassa tilassa kuin Suomi. Aaltola kuitenkin näkee, että tilanne on nyt erilainen.

– Tässä on nyt muuttunut se, että republikaanit ovat vallan kahvassa ja heidän on suhtauduttava tähän keskusteluun entistä vakavammin, Aaltola sanoo.

Hänen mielestään ilmassa voisi olla ensimmäistä kertaa pitkään aikaan mahdollisuuksia jonkinlaisille tiukennuksille aselaeissa.

– Obaman aikana se oli mahdotonta, koska republikaanit olivat hyvin fundamentalistisia asian suhteen.

Aaltolan mukaan tilanteesta tekee erilaisen nyt ainakin se, että uhrit sekä koulun opettajat ja opiskelijat tulivat julkisuuteen ja saivat äänensä kuuluviin.

– Floridassa on jo kyllästytty näihin ampumisiin ja terroritekoihin, joita siellä on ollut viime aikoina aika paljon. Tietyllä lailla yhdysvaltalaiset alkavat väsyä. Mutta jollain tavalla Sandy Hookin ampumisen jälkeen vallalla ollut apatia, ettei näille voida mitään, on voitettu.

Järjestö on hyvin tärkeä lobbausryhmä.

Kansallisen kivääriyhdistyksen NRA:n johto ehti jo tuomita tiukasti rajoitukset aselakeihin. Aaltola muistuttaa, että järjestö on hyvin tärkeä lobbausryhmä.

– Se tukee osavaltio- ja liittovaltiotasolla ehdokkaita, jotka sitoutuvat aseenkanto-oikeuden ehdottomuuteen ja tulkitsevat perustuslain kohdan samalla tavalla kuin NRA. Se on ollut vuosia keskeinen tekijä ja organisaattori taustalla.

Hän sanoo, että ihan viime aikoina järjestönkin sisältä on vilauteltu tiettyjä rajoituksia.

– Selkeästi amerikkalaisten enemmistö alkaa olla heitä vastaan. NRA:n parhaat päivät saattavat olla ohitse, ja amerikkalaiset ovat tiedostamassa, että aseitten lisääminen ja niiden antaminen opettajille ei ole järkevin mahdollinen tapa hoitaa asia.

Aseiden antaminen opettajille sai alkunsa presidentti Donald Trumpin ehdotuksesta, jota Yhdysvaltain opettajat ja opettajajärjestöt nousivat saman tien kiihkeästi vastustamaan.

– Kouluampumisissa on usein taustalla motiiveja, joita on vaikea pelotteella torjua. Se ei välttämättä estä mielenterveyshäiriöistä ihmistä toteuttamasta tekoaan, vaan siihen tulee jopa lisää glamouria, muistuttaa Aaltola ja jatkaa, että jos aseita olisi, niitä pitäisi myös osata käyttää.

– Ja tällaiset tilanteet ovat usein varsin sekavia. En usko, että tällä linjalla on mitään voitettavaa.

Aaltola myöntää, että tällainen keskustelu kuulostaa suomalaiselle täysin älyttömältä.

– Amerikkalaisessa keskustelussa on usein ajateltu, että jos rikollisilla on aseita, niin perustuslaki takaa aseenkanto-oikeuden myös muille, mitä kautta tulee pelotetta. Siinä on tällainen oma logiikkansa, jota Yhdysvalloissa käytetään ja joka ei ehkä suomalaisille avaudu.

Pitäisi miettiä lakeja, jotka olisivat laajempia ja ratkaisisivat ongelman.

Aaltola toteaa, että erityisesti ampumistapausten erityispiirteistä nousee lainsäädännöllisiä hankkeita. Yksittäistapauksista nouseva lainsäädäntötyö ei ole hänen mielestään kovinkaan strategista.

– Pitäisi miettiä lakeja, jotka olisivat laajempia ja ratkaisisivat ongelman.

Aseenkanto-oikeuden muuttuminen ei Aaltolan mukaan ole tällä hetkellä esillä.

– Se vaatisi demokraattien hyvin laajan voiton ensi marraskuun välivaaleissa, minkä jälkeen se saattaisi olla mahdollista.

Aaltolan mukaan keskustelu tukeekin demokraatteja ennen vaaleja ja republikaanien piireissä asiasta tunnetaan painetta.

Trump saattaa taktikoida.

Aaltola pohtii, että Trumpin ilmaisema tuki joillekin tiukennuksille oli taktista.

– Trump on edelleen hyvin epäsuosittu presidentti. Jollain lailla ihmisten reaktiot tällaisiin massamurhiin pitää ottaa huomioon. Näyttäisi, että hän välttäisi olemasta pelkkä vastarannan kiiski, joka ärsyttäisi amerikkalaisia lisää, Aaltola pohtii.

Aaltola muistuttaa, että Trumpin ehdottamat kiristykset olivat aika symbolisia, mutta sinällään tärkeitä.

– Pitkään aikaan fundamentalistisen linjan ottaneet republikaanit eivät ole tällaisia väläyttäneet. Tämä voisi olla sellaista, joka voisi tyydyttää keskivertoamerikkalaista.

– Kyse voi olla taktiikasta, kun Trump tietää, että hän voi tukea nimellisesti lainsäädäntöprojekteja, jotka eivät hänen arvionsa mukaan etene.

Pessimistisesti Aaltola ennustaakin, että aselakien tiukennukset eivät kovin nopeasti etene.

– Seuraava joukkoampuminen nähdään ennen aselakien muutoksia. Erityisesti edustajainhuoneessa on vaikea saada tiukennuksia aikaansaavaa enemmistöä kokoon. Toivotaan, että joku järki saadaan ja aseita ei anneta sellaisten käsiin, joilla riskit väkivallantekoihin ovat suuret.

Toimittaja: Mikko Kuusisalo