Niskavuoressa kuohuu musiikin siivittämänä

Suomalaiset rakastavat Niskavuoren tarinoita. Vuodesta toiseen Hella Wuolijoen päijäthämäläiseen maalaismaisemaan sijoittuvat näytelmät ilmestyvät teattereiden ohjelmistoihin eri puolilla maata. Ei ihme, sillä Wuolijoen ihmiskuvaus on ajatonta, vankkaa ja uskottavaa. Loviisaan, Aarneen, Marttaan ja moniin muihin on helppo samaistua. Niskavuorelaiset ovat täysiä ihmisiä kaikkine tunteineen.

Wuolijoen viidestä Niskavuori-näytelmästä järjestyksessä ensimmäinen, Niskavuoren naiset (kantaesitys 1936) on kolmiodraama, jonka tapahtumat heiluttavat ja ravistavat pitäjän mahtitaloa perustuksia myöten. Se on näytelmä rakastumisesta, joka tuo tuskaa monelle ihmiselle, hylätyksi tulemisesta ja velvollisuudentunnosta. Mutta se on myös rohkean ja itsellisesti ajattelevan nuoren naisen taistelu omasta onnesta ja riippumattomuudesta. Rahan ja rakkauden merkitys

Esityksen Lahden kaupunginteatteriin ohjanneelle Miika Muraselle kuuluu kiitos siitä, että suurella näyttämöllä esitettävä Niskavuoren naiset on kokenut yllättävän ja onnistuneen muodonmuutoksen. Niskavuori musiikkiteatterin keinoin voi tuntua aluksi oudolta ajatukselta, mutta kun esitys lähtee liikkeelle ja lentoon, katsoja näkee ja kuulee jotakin ennenkokematonta ja mieleenpainuvaa.

Uutta ulottuvuutta

Lahtelaisessa Niskavuori-draamassa musiikki tuo siihen ihan uuden ulottuvuuden. Lauluyhtye Rajattoman tuotannon laulut tuovat lisäpontta roolihahmojen vahvojen tunteiden kuohuille, purskahduksille ja pidättelyille. Musiikin avulla myös piilotetut tunteet tulevat näkyviksi katsojan eteen. Antti Vauramon sovittamat kymmenen kappaletta sisältävät muun muassa Eino Leinon ja Kantelettaren tekstejä.

Musiikin lisäksi erityismaininnan ansaitsee Kari Laukkasen luoma taidokas ja upea valaistusmaailma. Se täydentää nasevasti Minna Välimäen karua, mutta hyvin monimerkityksellistä lavastusta. Karu ja kolkko raakalautaestetiikka voi rikkaasti mielikuviteltuna näyttäytyä minä vain, mutta jotain se kertoo myös Lahden kaupunginteatterin taloudellisesta ahdinkotilasta.

Vahvojen naisten kolmikko

Miika Murasen ohjauksessa on nuoruuden paloa. Se näkyy myös näyttelijöiden innosta ja uskosta. Mirja Räty vanhan Loviisan roolissa on vaikuttava. Hänen tulkinnassaan Loviisan elämänkokemus, viisaus ja tervejärkisyys kulminoituvat vahvasti ja aidosti.

Elsa Saision näyttelemästä Martasta taas pursuaa räiskyvää raivoa ja loukattua itsetuntoa. Martan vastakohta on opettajatar Ilona, rakkaudesta hullaantunut nuori nainen. Maija Rissasen tulkitsemassa Ilonassa on nuoruuden ja rakastuneen ihmisen iloa ja voimaa, mutta myös päättäväisyyttä. Ilona ei näe suhteessaan Aarneen mitään loukkaavaa tai pahaa, hän on näytelmän tapahtuma-ajan peilissä uuden ajan naisia, niitä itsellisiä, jotka tietävät mitä haluavat.

Kaiken keskellä on Aarne, Niskavuoren komea isäntä. Kai Vaine on roolissa näyttävä, mutta silti turhan pidättyväinen. Vaine kuten muukin ensemble osaa laulaa, mikä tekee esityksestä miellyttävän myös kuuntelukokemuksena.

Pois lähtevän teatterinjohtajan Maarit Pyökärin ansioksi on sanottavaa, että musiikkiteatteri voi nyt Lahdessa hyvin. Vaan miten käy, kun kirstussa ei enää kilise mikään?

Filatov: Työ ei saa tappaa

Kuva: Thinkstock

Euroopan unioni tarjoaa parhaat välineet kansalaisten suojelemiseen, ihmisoikeuksien ja yhdenvertaisuuden, reilumman työelämän sekä yhteisen vaikutusvaltansa kasvattamiseen, eduskunnan työelämä- ja tasa-arvovaliokunnan puheenjohtaja, kansanedustaja Tarja Filatov (sd.) sanoo. Hän puhui Euroopan unionin sosiaalista ulottuvuutta käsittelevässä tilaisuudessa Kumppanuustalolla Hämeenlinnassa maanantaina.

– Maailmassa, jossa erilaiset uhat ja epävarmuustekijät lisääntyvät, tarvitaan kansallisvaltiota vahvempia hartijoita edistämään reilumman kaupan ja työelämän pelisääntöjä.

Koko maailmassa kansainvälisen työjärjestön ILO:n mukaan työnsä vuoksi kuolee yli 2 miljoonaa ihmistä vuosittain. Joka päivä 5000 ihmistä kuolee työtapaturmien ja työperäisten sairauksien vuoksi.

Tulokset ovat menneet huonompaan suuntaan mm. Kiinassa, Latinalaisessa Amerikassa ja Aasiassa. Työturvallisuus on jakautumassa kahtia. Osassa maailmaa työolot paranevat, mutta osa kilpailee yhä keinoilla, jotka vaarantavat jopa työntekijöiden hengen.

-Suomi ei yksin kykene muuttamaan maailman työelämän pelisääntöjä paremmaksi, mutta Euroopan unionilla jo enemmän painoarvoa, kunhan sitä halutaan käyttää.

– Maailmassa, jossa erilaiset uhat ja epävarmuustekijät lisääntyvät, tarvitaan kansallisvaltiota vahvempia hartijoita edistämään reilumman kaupan ja työelämän pelisääntöjä.

-Eurooppa voi toimia esimerkkinä siitä, että vahva globaali kilpailukyky ja sosiaalinen ulottuvuus voidaan yhdistää. Ne jopa tukevat toinen toisiaan.

Euroopan unionilla on aina ollut sosiaalinen ulottuvuus ja se on tiiviisti kytköksissä alueen taloudellisiin päämääriin.

Työ- ja elinolojen kohentaminen ja sukupuolten tasa-arvo

EU:n keskeisiä tavoitteita siitä asti, kun naisten ja miesten samapalkkaisuusperiaate kirjattiin Rooman sopimuksiin vuonna 1957.

Sosiaalista ulottuvuutta on kehitetty rinnan sisämarkkinoiden syventämisen ja EU:n kansalaisuuden kanssa. Tämä on taannut yhdenvertaiset mahdollisuudet ja keskeiset oikeudet jäsenvaltioissa. Tästä periaatteesta ei saa luopua.

-Suomen on oltava aktiivinen EU:n sosiaalisen ulottuvuuden kehittäjänä. Se, että uudistukset pakottavat muuttamaan myös omaa lainsäädäntöämme ei saa olla inhimillisemmän unionin kehittämisen esteenä.

 

Keskustelua aiheesta

Antti Rinne tuohtui Juhana Vartiaiselle: ”Uskomatonta roskaa!”

Kuva: Lehtikuva / Jussi Nukari

SDP:n puheenjohtaja Antti Rinne arvostelee jyrkästi kokoomuksen kansanedustajan Juhana Vartiaisen puheita.

”Vartiaisen arvio työttömien ”kyvystä” työllistyä on käsittämätön ja epäinhimillinen. Hänen mukaansa vain 40 000 työttömän on mahdollista työllistyä. Uskomatonta roskaa!!!”

Hyvällä tuella ja koulutuksella ehdoton enemmistö työttömistä saadaan takaisin työelämään, kunhan talous kasvaa kestävästi, Rinne kirjoittaa Facebookissa.

”Juhana Vartiainen on monien lähteiden mukaan Kokoomuksen tärkein ”työelämäasiantuntija”. Osoittaa Kokoomuksen täydellistä irtaantumista työttömien arjesta ja todellista ylimielisyyttä kanssaihmisiä kohtaan.”

Vartiainen vastasi Rinteelle Twitterissä.

”Antti: TEM:in työttömistä työllistyy tunnetusti vuodessa noin 300 000 avoimille työmarkkinoille. Toisaalta uusia työttömiä tulee noin 600 – 700 tuhatta. Isot virrat.”

”Rakenteellinen työttömyysaste (ehkä n 7 %) syntyy siitä, että kun työttömyysaste on laskenut tuolle tasolle, siitä ei enää paljon piitata ja kohoavat palkkavaateet nostavat kustannusinflaation niin korkealle että (netto)työllisyyskasvu tyrehtyy.”

Keskustelua aiheesta

Antti Häkkäsen kohukampanjasta: ”Kertoo surullisella tavalla, miten monelle naiselle häirintä ja pelkoa aiheuttavat tilanteet ovat arkipäivää”

Oikeusministeri Antti Häkkäsen mukaan kynnyksen ilmoittaa rikollisesta tai asiattomasta käytöksestä tulisi olla mahdollisimman matala.

”Tätä kynnystä meidän pitää pyrkiä madaltamaan tuomitsemalla kaikki naisiin kohdistuva häirintä.”

Häkkänen kertoo, että yhtenä toimenpiteenä on Suomessa juuri käynnistetty selvitys pakkoavioliittojen poliisille ilmoittamisen esteistä ja viranomaisyhteistyön ja rikosprosessiketjun toimivuudesta avioliittoon pakottamista koskevissa asioissa.

– Lähisuhdeväkivalta ja seksuaalinen tai sukupuoleen perustuva väkivalta ovat rikoksia, joissa uhreilla on muita suurempi alttius lisäkärsimyksille, toistuvalle uhriksi joutumiselle, pelottelulle tai kostotoimille. Juuri siksi EU:n uhridirektiivin aikaansaaminen on ollut erittäin tärkeää, Häkkänen painotti.

Häkkäsen mukaan seksuaalinen häirintä on ilmiö, jota on kitkettävä määrätietoisesti.

– Kaikenlainen häirintä on tuomittava voimakkaasti ja häirintään puuttumiseen on kehitettävä entistä tehokkaampia keinoja niin lainsäädännön kuin erilaisten politiikkaohjelmienkin avulla.

Häkkänen huomioi myös viime viikkojen kohukampanjan.

– Sosiaalisessa mediassa viime aikoina nopeasti levinnyt #metoo-kampanja kertoo surullisella tavalla, miten monelle naiselle häirintä ja pelkoa aiheuttavat tilanteet ovat arkipäivää. Meillä on velvollisuus puuttua asiaan, Häkkänen sanoi.

Häkkänen puhui EU:n vuosittaisessa suuressa perusoikeusfoorumissa Brysselissä.

Arvio Alpo Aaltokoski Companyn tanssimaratonin ensi-iltateoksista: Tinkimätöntä ja pakotonta tanssia

Kuva: Tanja Ahola
Alpo Aaltokoski Companyn tanssimaratonin helmiin kuului esitys Veljet. Siinä tanssivat Ahto Koskitalo, Jussi Väänänen ja Jouni Majaniemi.

Alpo Aaltokoski Company järjestää Stoassa viikonloppuna alkaneen kahdeksanpäiväisen ”Aaltokoski Dance Marathonin”, jossa nähdään ryhmän neljästä teoksesta peräti viisitoista esitystä.

Kaksi teoksista on uusia ja ne saivat ensi-iltansa viikonloppuna. Toinen  on Alpo Aaltokosken kolmelle miestanssijalle tekemä ”Veljet” ja toinen Johanna Ikolan niin ikään kolmelle tanssijalle tekemä Fuga. Myös Aaltokosken ”Ali & Alpo” on tältä vuodelta ja vain hänen oma soolonsa ”Deep” on varhaisempi, vuodelta 2000, mikä ei suinkaan tarkoita, että se olisi yhtään vanhentunut.

Nykyään jo kuusikymppinen ja monin tavoin suomalaiseen nykytanssiin vaikuttanut Aaltokoski on aina ollut teoksissaan vahvasti liikelähtöinen. Näin on myös Veljet-teoksen kohdalla. Eikä liike ole mitä tahansa, vaan teknisesti vaativaa, hyvin fyysistä ja yksityiskohtaista. Kun tähän lisätään voimakas tunnelataus ja sen uskottava ilmaisu, ei tuloksena voi olla muuta kuin erittäin vaikuttava esitys.

Tanssi

Aaltokoski Dance Marathon, Stoa

Veljet

Koreografia Alpo Aaltokoski – Valot Kalle Paasonen – Ääni Aake Otsala – Puvut Taina Relander – Tanssijat Ahto Koskitalo, Jouni Majaniemi, Jussi Väänänen

Fuga

Koreografia Johanna Ikola ja työryhmä –  Musiikki J. S. Bach – Valot Kalle Paasonen – Tanssijat Jouni Majaniemi, Unna Kitti, Johanna Ikola

En tiedä, onko se ollut tarkoituksellista, mutta Veljet-esityksen kolme tanssijaa ovat taustaltaan lähtöisin eri tanssilajeista. Nuorimman heistä, Jouni Majaniemen pohja on nykytanssissa, Ahto Koskiluodon tausta on kansantanssissa ja Jussi Väänänen on viime vuosiin saakka ollut tunnettu ennen kaikkea kilpatanssijana. Tämä ei tarkoita, etteivätkö he kukin hallitsisi nykytanssin ja erityisesti Aaltokosken liikekieltä aivan upeasti, mutta se tuo kunkin habitukseen ja liikkeiden käsittelyyn hiuksenhienoja eroja, jotka minusta vain syventävät teoksen sisältöä.

Veljethän, ovat he sitten sukulaisia tai muuten ystäviä, ovat aina erilaisia. Ja veljeyteen kuuluu tämän erilaisuuden hyväksyminen, vaikka aina ei oltaisikaan samaa mieltä. Esitys tuo hienosti esille sen, miten moniulotteisia ihmisten väliset suhteet voivat olla ja miten tärkeitä me loppujen lopuksi toisillemme olemme, vaikka välillä etääntyisimmekin.

Kaikki kolme miestä ovat esityksessä hyvin vahvasti läsnä ja tekevät komeaa työtä, mutta silti vahvimman jäljen jättää Jussi Väänänen. Hänen näyttämökarismansa on aivan uskomaton ja hänen tanssinsa ja tulkintansa niin vereslihaista, että se ei voi olla koskettamatta.

Veljet on mistään tinkimätön, hieno nykytanssiesitys, joka näyttää miten paljon ja mitä kaikkea liikkeellä pystytään ilmaisemaan, kun se todella osataan.

Vapautunutta liikkeellistä keskustelua

Johanna Ikolan Fuga on myös liikelähtöinen ja ennen kaikkea musiikkilähtöinen teos, sillä sen pohjana on J. S. Bachin sävellys ”Die Kunst der Fuge”.

Katsojien ympäröimälle näyttämölle rakentuu kuusiosainen esitys, jossa vuorottelevat musiikilliset ja musiikittomat osuudet. Ensin tanssijat hiljaisuudessa tavallaan esittelevät esityksen liikeaiheet, joita he sitten varioivat ja kehittelevät musiikin myötä. Myös hengitys ja sen eri nopeuksien käyttö liikkeen johdattelijana on osa teosta. Lopulta jäljelle jää pelkkä musiikki, joka saa vaikuttaa katsojaan valojen hitaasti himmetessä.

Esitys perustuu tanssijoiden Jouni Majaniemen, Unna Kitin ja Johanna Ikolan vahvalle keskinäiselle kontaktille. Vaikka teos on koreografioitu, se vaikuttaa hyvin vapautuneelta liikkeellisesti käydyltä keskustelulta tanssijoiden välillä. Tanssi on luonnollista, pakotonta ja rentoa. Se on yhtä abstraktia kuin Bachin musiikki. Siis vain liikettä ja sen muotojen kauneutta ilman sen syvällisempää tunnetta tai tarkoitusta. Liikettä liikkeen ilosta.

Latinankielinen sana fuga tarkoittaa pakoa ja pakenemista. Sitä myös tavallaan on Ikolan koreografia. Se ei tarvitse määrittelyä, esityksestä voi nauttia vain liikkeenä, mutta toisaalta halutessaan, kuten musiikkiinkin, siihen voi liittää haluamiaan sisältöjä, tunteita ja tunnetiloja.

Annikki Alku

Keskustelua aiheesta

Ei näyttöä siitä, että elokuiseen puukotukseen Lahdessa liittyisi rasistinen motiivi, toteaa oikeus

Päijät-Hämeen käräjäoikeuden mukaan ei ole näyttöä siitä, että elokuiseen puukotukseen Lahdessa liittyisi rasistinen motiivi. Käräjäoikeus tuomitsi tänään kaksi miestä useiden vuosien vankeuteen tapon yrityksestä. Toinen miehistä puukotti uhria toisen ojentamalla veitsellä ja aiheutti hänelle vakavia vammoja.

Syyttäjä vaati rangaistuksen koventamista rasistisen motiivin perusteella. Oikeuden mukaan miehet nimittelivät uhriaan neekeriksi, mutta uhri itse ei katsonut joutuneensa rikoksen kohteeksi etnisen alkuperänsä perusteella.

AVAINSANAT

Keskustelua aiheesta