Niskavuoressa kuohuu musiikin siivittämänä

Suomalaiset rakastavat Niskavuoren tarinoita. Vuodesta toiseen Hella Wuolijoen päijäthämäläiseen maalaismaisemaan sijoittuvat näytelmät ilmestyvät teattereiden ohjelmistoihin eri puolilla maata. Ei ihme, sillä Wuolijoen ihmiskuvaus on ajatonta, vankkaa ja uskottavaa. Loviisaan, Aarneen, Marttaan ja moniin muihin on helppo samaistua. Niskavuorelaiset ovat täysiä ihmisiä kaikkine tunteineen.

Wuolijoen viidestä Niskavuori-näytelmästä järjestyksessä ensimmäinen, Niskavuoren naiset (kantaesitys 1936) on kolmiodraama, jonka tapahtumat heiluttavat ja ravistavat pitäjän mahtitaloa perustuksia myöten. Se on näytelmä rakastumisesta, joka tuo tuskaa monelle ihmiselle, hylätyksi tulemisesta ja velvollisuudentunnosta. Mutta se on myös rohkean ja itsellisesti ajattelevan nuoren naisen taistelu omasta onnesta ja riippumattomuudesta. Rahan ja rakkauden merkitys

Esityksen Lahden kaupunginteatteriin ohjanneelle Miika Muraselle kuuluu kiitos siitä, että suurella näyttämöllä esitettävä Niskavuoren naiset on kokenut yllättävän ja onnistuneen muodonmuutoksen. Niskavuori musiikkiteatterin keinoin voi tuntua aluksi oudolta ajatukselta, mutta kun esitys lähtee liikkeelle ja lentoon, katsoja näkee ja kuulee jotakin ennenkokematonta ja mieleenpainuvaa.

Uutta ulottuvuutta

Lahtelaisessa Niskavuori-draamassa musiikki tuo siihen ihan uuden ulottuvuuden. Lauluyhtye Rajattoman tuotannon laulut tuovat lisäpontta roolihahmojen vahvojen tunteiden kuohuille, purskahduksille ja pidättelyille. Musiikin avulla myös piilotetut tunteet tulevat näkyviksi katsojan eteen. Antti Vauramon sovittamat kymmenen kappaletta sisältävät muun muassa Eino Leinon ja Kantelettaren tekstejä.

Musiikin lisäksi erityismaininnan ansaitsee Kari Laukkasen luoma taidokas ja upea valaistusmaailma. Se täydentää nasevasti Minna Välimäen karua, mutta hyvin monimerkityksellistä lavastusta. Karu ja kolkko raakalautaestetiikka voi rikkaasti mielikuviteltuna näyttäytyä minä vain, mutta jotain se kertoo myös Lahden kaupunginteatterin taloudellisesta ahdinkotilasta.

Vahvojen naisten kolmikko

Miika Murasen ohjauksessa on nuoruuden paloa. Se näkyy myös näyttelijöiden innosta ja uskosta. Mirja Räty vanhan Loviisan roolissa on vaikuttava. Hänen tulkinnassaan Loviisan elämänkokemus, viisaus ja tervejärkisyys kulminoituvat vahvasti ja aidosti.

Elsa Saision näyttelemästä Martasta taas pursuaa räiskyvää raivoa ja loukattua itsetuntoa. Martan vastakohta on opettajatar Ilona, rakkaudesta hullaantunut nuori nainen. Maija Rissasen tulkitsemassa Ilonassa on nuoruuden ja rakastuneen ihmisen iloa ja voimaa, mutta myös päättäväisyyttä. Ilona ei näe suhteessaan Aarneen mitään loukkaavaa tai pahaa, hän on näytelmän tapahtuma-ajan peilissä uuden ajan naisia, niitä itsellisiä, jotka tietävät mitä haluavat.

Kaiken keskellä on Aarne, Niskavuoren komea isäntä. Kai Vaine on roolissa näyttävä, mutta silti turhan pidättyväinen. Vaine kuten muukin ensemble osaa laulaa, mikä tekee esityksestä miellyttävän myös kuuntelukokemuksena.

Pois lähtevän teatterinjohtajan Maarit Pyökärin ansioksi on sanottavaa, että musiikkiteatteri voi nyt Lahdessa hyvin. Vaan miten käy, kun kirstussa ei enää kilise mikään?

Timo Ritakallio Ilmarisesta OP:n Reijo Karhisen seuraajaksi 

Kuva: Lehtikuva / Markku Ulander
OP ryhmän pääjohtaja Reijo Karhinen jää eläkkeelle.

OP Ryhmän pääjohtaja Reijo Karhinen jää eläkkeelle tammikuussa täyttäessään 63 vuotta. Hallintoneuvosto on nimittänyt Karhisen seuraajaksi Timo Ritakallion, joka toimii nyt eläkevakuutusyhtiö Ilmarisen toimitusjohtajana. Ritakallio aloittaa tehtävässään maaliskuussa.
Karhiselle kertyi pääjohtajan tehtävässä yli kymmenen vuoden ura, sillä hän aloitti OP Ryhmän johdossa jo vuonna 2007. Hän on tehnyt koko uransa ryhmän palveluksessa.

Ritakallio, 55, työskenteli pitkään OP Ryhmässä ennen siirtymistään Ilmariseen. Hän on koulutukseltaan oikeustieteen maisteri, MBA ja tekniikan tohtori. Hänestä tulee samalla myös OP Yrityspankin hallituksen puheenjohtaja.

Eläkevakuutusyhtiö Ilmarisen toimitusjohtaja Timo Ritakallio valittiin Op ryhmän pääjohtajaksi. (Lehtikuva / Vesa Moilanen.)

– Uuden pääjohtajan valinnassa korostuivat Ritakallion strateginen ajattelu, johtamisominaisuudet ja laajat verkostot sekä hänen mittava kokemuksensa OP Ryhmästä. Ilmarisessa hankittu toimitusjohtajakokemus erityisesti varallisuudenhoidosta, kansainvälisestä rahoituksesta ja kotimaisesta yrityselämästä sekä yritysten uudistumisprosesseista on eduksi, kun viemme OP Ryhmää 2020-luvulle. Olen erittäin luottavainen siitä, että Karhisen 10-vuotiskauden aikana rakennettu menestys ja uudistuminen jatkuvat myös uuden pääjohtajan alaisuudessa, kehui hallintoneuvoston puheenjohtaja Jaakko Pehkonen.
Ritakallio ilmoitti ottavansa tehtävän innostuneena vastaan.

– OP Ryhmä on menestynyt viime vuosina erinomaisesti ja on vahvassa taloudellisessa kunnossa. Finanssiala elää suurta murrosta ja OP Ryhmä on muuttumassa strategiansa myötä entistä monialaisemmaksi toimijaksi. Otan pääjohtajan tehtävän vastaan innostuneena ja samalla nöyränä tunnistaen ne haasteet, joita tulemme yhdessä henkilöstön kanssa kohtaamaan tulevina vuosina, Ritakallio sanoi.

Karhisen eläköitymisen ja Ritakallion aloittamisen väliin jäävän ajan pääjohtajan tehtävää hoitaa johtokunnan varapuheenjohtaja Tony Vepsäläinen.

 

HS: Afganistanissa siepattu tuli  Suomeen viikonloppuna

Kuva: LEHTIKUVA / Aku Häyrynen
Ulkoministeriön kansalaispalvelupäällikö Pasi Tuominen vastasi Afganistanissa siepatun vapautustoimista.

Afganistanissa siepattuna ollut suomalainen palasi Suomeen viime viikonloppuna, kertoo Helsingin Sanomat. Ulkoministeriö vahvisti tiedon STT:lle keskiviikkona.
Nainen siepattiin Afganistanin pääkaupungissa Kabulissa toukokuussa. Hän vapautumisestaan kerrottiin viime viikolla.

 

 

Ylen uusi päätoimittaja Jouko Jokinen ei ole tehnyt eläessään yhtään radio- tai TV-juttua

Kuva: lehtikuva/jouko jokinen

Yleisradion uudeksi päätoimittajaksi valittu Jouko Jokinen kertoo, ettei päätös jättää Aamulehti ollut helppo, mutta kun hän alkoi miettiä asiaa tarkemmin, ei tarjouksesta voinut kieltäytyä.

– Ei se helppoa ollut, mutta kun Rapala (viehe) tarttuu niin alkaa oikeasti miettimään tätä vaihtoehtoa. Sen jälkeen päätös oli helppo tehdä. Olisihan sitä hullu jos tällaiselle asialle sanoisi ei. Nuorena pitää mennä, kun vanhana ei enää jaksa, Jokinen sanoi STT:lle.

Päätöksen tekemiseen meni lopulta noin kolme viikkoa. Ensin viikko tunnustelua, sitten kaksi viikkoa tiivistä keskustelua muun muassa toimitusjohtaja Lauri Kivisen kanssa.
Ylen roolista, sen mahdollisista muutoksista ja uusista painopisteistä Jokinen ei vielä halua sanoa mitään tarkempaa. Aikaisemmissa kannanotoissa hän on kritisoinut yhtiötä sen toiminnan laajuudesta. Nyt hän keskittyy kehumaan Ylen journalismia erinomaiseksi ja nimeää kolme keskeistä aluetta.

– Olenhan kyllä kritisoinut, kuinka laajaa se toiminta on. Kannattaako keskittyä joihinkin tiettyihin asioihin, ja tehdä ne erittäin hyvin, ja jättää toisia asioita pikkuisen vähemmälle. Mutta on kolme aluetta, joilla Ylellä on selkeä kansallinen tehtävä: ulkomaat, alueet ja urheilu. Niitä kukaan muu ei kykene tekemään edes. Niissä se rooli on poikkeava muusta mediasta.
Ylen edellinen päätoimittaja Atte Jääskeläinen joutui eroamaan tehtävästään keväällä, muutamaa viikkoa sen jälkeen kun Julkisen sanan neuvosto antoi Ylelle langettavan päätöksen journalistisen päätösvallan luovuttamisesta Terrafame-uutisoinnissa. Jupakan aikana pääministeri Juha Sipilä (kesk.) oli pommittanut Yleisradion toimittajaa sähköposteilla asian uutisoinnista. Jokinen ei ole huolissaan, että poliitikkojen kanssa syntyisi uusia ongelmia.

– Palomuuri on varmaan viime kevään tapahtumien jälkeen entistä tiukempi. Voi olla, että poliitikot jo pelkäävät ottaa yhteyttä ja aristelevat antaa palautetta, mikä on huono asia, Jokinen sanoo.

Jokinen lupaa, ettei lyö luuria korvaan jos Sipilä soittaa.

Jokinen on aiemmin ottanut kantaa myös Yleisradion ja Suomen Tietotoimiston STT:n suhteeseen ja toivonut, että Yleisradio palaisi STT:n asiakkaaksi. Näin tapahtui keväällä, mutta sopimus on vuodenvaihteessa katkolla. Uudessa tehtävässään Jokinen aikoo perehtyä asiaan Yleisradion näkökulmasta.

– Jos järkevää on, niin ilman muuta jatketaan.

Lakimiestytär ei pidä tittelistään

Jokinen nostatti vilkasta keskustelua viikonloppuna, kun Aamulehti linjasi aikeestaan luopua sukupuolitetuista titteleistä ja korvata esimerkiksi eduskunnan puhemiehen puheenjohtajalla. Jokinen ei vielä julista tuovansa samaa käytäntöä myös Yleisradioon, mutta hän toivoo, että muutos nähdään aikanaan myös siellä.

– Toivottavasti jossain vaiheessa siirrytään. Olen vasta nyt tajunnut, miten sukupuolittunut kieli on. Se on vallan väline. Minun tytärtäni harmittaa hirveästi kun häntä kutsutaan lakimieheksi. Hän on 27-vuotias nainen. En ollut tajunnut sitä, että tämä on aika kipeä juttu monelle leidille. Miehenä sitä ei tule ajatelleeksi. Jos minut nimitettäisiin esinaiseksi, niin kyllä hetken miettisin, että mitä?

Tunnustusta rohkeasta valinnasta

Joulukuussa uuteen tehtäväänsä siirtyvä päätoimittaja on tähän asti työskennellyt pelkästään lehdistössä. Facebook-päivityksessään hän antoi Yleisradion hallitukselle tunnustusta rohkeudesta.

– Kiitän Yleisradion hallitusta rohkeudesta, kun se valitsi Ylen uutistoiminnan johtoon 58-vuotiaan turo-pukuisen, kaljun ja ylipainoisen miehen, joka ei ole eläissään tehnyt yhtään radio- tai tv-ohjelmaa. Lisäksi hänellä oli lapsena erittäin paha puhevika, Jokinen kirjoittaa.

Nina Törnudd, STT

Hehkuvat pienoisoopperat – kotikutoisesti saksalaisittain

Kuva: oona söderblom / suomen kansallisteatteri
Sancta Susannan rooleissa ovat muun muassa Laura Pyrrö ja Mari Hautaniemi.

Saksalaisen Paul Hindemithin kaksi pienoisoopperaa ovat hyvä esimerkki valtakulttuuria tukevan ja sen haastavan marginaalikulttuurin merkityksestä.

Tarvitsemme hidasliikkeistä ja massiivista kesto-oopperaa, mutta myös käänteissään ketteriä ja muotoaan ja lähestymistapaansa muuntelevia pienoistaideteoksia.

Notkeus ja intiimiys ovat arvoja, joita ei tule halveksia eikä kannata hukata. On ilo kohdata ja saada kuulla ja nähdä tällaisia rohkeasti toteutettuja raritetteja, useimmiten täysin aiheetta sivuun sysättyjä taideteoksia. Puhdistava vaikutus on toisenlainen, mihin laajan screenin reunattomassa syleilyssä saa tottua.

Laura Pyrrö on viime vuosina noussut keskeiseksi uusien ja outojen musiikkiteatteriesitysten ideoijaksi ja maahantuojaksi. Kun taiteilija on itse erinomainen laulaja, uskottavuus on moninkerroin luottamusta herättävä, laadun tae.

Suomen Kansallisteatteri
Omapohja
Paul Hindemith: Hin und zurϋck, libretto: Marcellus Schiffer
Paul Hindemith: Sancta Susanna, libretto: August Stramm
Ohjaus Ville Saukkonen – suomennos ja sovitus Laura Pyrrö – valot Anna Rouhu ja Titus Torniainen – maskeeraus Taru Haili – lavastus ja puvut työryhmä– rooleissa Laura Pyrrö, Petri Bäckström, Jouni Bäckström, Margit Westerlund, Mari Hautaniemi, Tuulia Eloranta, Oskari Kymäläinen, nunnakuoro, soitinyhtye

Hindemithin 1920-luvulla varsin nopeahkosti sävelletyt pienoisoopperat ovat sekä herkulliset että tyyliltään toisilleen varsin vastakohtaiset teokset.

Hin und zurϋck (Sinne ja takaisin…, Sinne – tänne, Ees taas) kertoo perheen rouvan syntymäpäivästä. Vanha, kuuro täti odottaa ruokaansa, lahjan ojentava mies mustasukkaistuu vaimon saamasta rakastajan kirjeestä ja tulee ampuneeksi vaimonsa. Teon lopullisuuden huomattuaan hän katuu ja ottaa hengen itseltäänkin. Aikaa esityksessä on tähän mennessä kulunut muutama minuutti.

Paikalle ilmaantuu Viisas mies, joka ottaa ohjat ja kääntää asetelman päälaelleen. Tarina vaihtaa suuntaa takaisin kohti alkua ja kaikki palaa lähtöpisteeseensä.

No mitä? Että ihminen on yksinkertainen! Hän vain jatkaa samaa rataa, tarina vielä työryhmän toteuttamana toistetaan, että varmasti cirkulaatio tulisi todistetuksi elämänmenossa. Ei alkua, ei loppua, ikikiertoa vain. Ei opi ihminen juurikaan elämässään, toistaa ja törttöilee, meni se miten päin tahansa. Ja luulee aina selviytyvänsä.

Kärjistäminen ja karikatyyrit, kaikkinaisen hienostelun välttäminen, äkkipikaisuus, mahdottomuus, hymy ja hulluttelu, siinä määreitä esityksen tyylille.

Mutta vielä, tarinahan tämä vain on. Sitä voi käännellä kuin räiskälettä pannulla. Ei sitä pidä vetää yksi yhteen todellisuuden kanssa, teatteria, oopperaa! Sen pituinen se.

Sinne–tänne-ooppera on eräänlainen kabaree, sen musiikillinen anti jalostettua kabareeta. Mieleen nousevat viime vuosisadan alun saksalaismallin weillmäisyydet, brechtiläisyydet, Eisler, Neuvostoliitosta Majakowski, Harms, futurismi jne. Avatgarde aina, tavalla ja toisella. Ei vähiten Tom of Finland -tyyppiseksi tehdyn Viisaan miehen hahmossa!

Luostarin puutarhassa

Toisessa oopperassa puhdashenkinen Susanna näkee luostarin syrjäisessä kolkassa nuoren parin hekumoivan häpeilemättömästi. Ja voi sitä kiusausta ja kauhistusta, uteliaisuutta, tuskaa ja kiihkoa, himoa ja halua, synnin tuntoa ja kiusaajan (saatanan) valtaa.

Hän puhuu asiasta ystävättärensä kanssa ja pian putoilevat kaavut heiltäkin. Siihen herää myös laulava nunnakuoro. Mutta ohjaaja säilyttää otteen, esitys ei mene pitemmälle. Hyvin pidätelty.

Keskusteluun on liittynyt myös kolmas nunna. Tarinassa viitataan himoilleen antautuneen sisar Beatan kohtaloon tulla muuratuksi elävältä luostarin muuriin. Susanna alkaa kuulla ääniä ja halajaa vaaditun tunnustuksen sijaan tulla muuratuksi muuriin hänkin.

Musiikki oopperassa on vivahteikkaampaa, ilmaisurikkaampaa kuin edellisessä ”Murha”-oopperassa. Tarina on vakava ja lähellä jokamiehen ja jokanaisen viettimaailmaa.

Ohjaaja Ville Saukkonen on saanut esiintyjistä karistettua jäykkyyden, mikä niin usein laulajia luonnollisista syistä lavalla vaivaa. Ohjaaja on perannut kaikki sopet mielensä viidakoista surrealismia myöten. Pikakelauksella eteenpäin -ajatus (oopperoiden yhteispituus n. tunti) on pysynyt ihmeen hyvin otteessa. Pienoisoopperat tarjoavat täyttä elämysantia.

Solistien äänet ovat parhaasta päästä (!), mikä tekee esityksistä aina vain nautinnollisempia. Rutiini ja vahva mieli täydentävät äänimateriaalin jaloastuneisuuden. Muusikot ovat kaiketi turvafirman lähettiläitä, mikä helpotus! Hindemith soi hyvin.

Ahdas näyttämö Omapohjassa mukautuu norjasti kohtausten käänteisiin. Oopperat valmistelleen työryhmän, ohjaaja – lavastaja-puvustaja – valaisija – maskeeraaja, idearikkaus ja toimintakyky ovat mahdollistaneet onnistuneen oopperaillan.

Matti Saurama

Keskustelua aiheesta

Saudi-Arabia kutsui naisetkin kansallispäivän juhliin

Kuva: Lehtikuva/ Heikki Saukkomaa
Suomessa naiset saavat jopa edustaa itsenäisyyspäivänä. Saudi-Arabiassa he saavat jatkossa istua perheittensä pöydässä.

Saudi-Arabia on kutsunut naiset ensimmäistä kertaa osallistumaan kansallispäivän juhlallisuuksiin, kertovat kuningaskunnan uutislähteet.

Naiset saavat tulla perheittensä kanssa Riadissa sijaitsevalle King Fahdin urheilustadionille juhlimaan kuningaskunnan 87. kansallispäivää tänä viikonloppuna.

Perheet istuvat juhlassa erillään naimattomista miehistä.

Saudi-Arabian kuningaskunta, jossa sukupuolierottelua harjoitetaan kaikilla yhteiskunnan aloilla, on viime aikoina höllännyt otettaan naisten arjen säännöstelystä. Normeja puretaan osana vuoteen 2030 tähtäävistä talouden ja sosiaalialan uudistuksista.

Heinäkuussa maan opetusministeriö antoi tytöille luvan osallistua liikuntatunneille valtion kouluissa.

STT-AFP, Riad