Teatteri & Tanssi

Nukketeatteria Kansallisen Omapohjassa: Episodeja eristäytyneiden elämästä

Saara Mansikkamäki
Saara Mansikkamäki
Saara Mansikkamäki
Iida Vanttaja on suomalaisen nukketeatterin moniosaaja, joka on kaksikymmentäviisivuotisen uransa aikana tehnyt nukketeatterin parissa melkein kaikkea mahdollista käsikirjoituksesta, ohjauksesta, nukenrakennuksesta ja lavastuksesta näyttelemiseen ja nukettamiseen.

Ei siis ole mitenkään ihmeellistä tai tavatonta, että hän on myös juhlaesityksessään Kohtauspaikkoja kadonneille näissä kaikissa tehtävissä. Sen sijaan hivenen uutta suomalaisessa aikuisille suunnatussa nykynukketeatterissa on, että esityspaikaksi on valikoitunut Kansallisteatterin Omapohja-näyttämö.

TEATTERI

Kansallisteatteri, Omapohja

 Iida Vanttaja ja Antti Kaski: Kohtauspaikkoja kadonneille

Ohjaus, lavastus, nuket ja esitys Iida Vanttaja – Ääni Tuuli Kyttälä – Valot Harri Kejonen – Näyttelijät Mila Nirhamo, Maria-Elina Koivula

Intiimi näyttämö ja esityksen pääasiassa herkkä ja runollinen vire sopivat toisilleen erinomaisesti. Vain loppupuolella kadotetaan hetkeksi kokonaisuutta leimaava vangitseva selittämättömyys ja äidytään lähes sormella osoitteleviksi.

Tummissa vesissä

Monille Vanttajan aikaisemmillekin töille tunnusomaista on ollut tummasävyisyys ja episodimaisuus. Niin nytkin. Katsojalle ei selitetä ja näytetä kaikkea.

Yksinäisyys, eristyneisyys, muiden yhteydestä poissulkeminen näytetään erilaisten nukkehahmojen kautta. Näemme pienen palan läpi todellisuuden vajoavan Hiekkamiehen, elämästään lopulta lähtevän vanhan naisen, työtä hakevan viittä kieltä osaavan maisterin tai jouluruuhkan paineessa kalaksi muuttuvan naisen elämästä. Jokainen heistä katoaa omalla tavallaan. Heistä jää jäljelle vain rannattomassa meressä seilaavia pieniä paperilaivoja, joita Seilin saarelle suljettu nainen lähettää matkalleen.

Esityksessä käytetään monia nukke-ja esineteatterin lajeja. Vanttajan tekemät nuket, niin pienemmät marionetti- ja keppinuket kuin lähes ihmisen kokoinen vanha rouva ovat upeita, rosoisia ja ilmeikkäitä. Ja niiden nukettajat, Vanttajan lisäksi Mila Nirhamo ja Maria-Elina Koivula osaavat asiansa.

Tuuli Kyttälän esitykseen luoma äänimaailma on yhtä aikaa äärimmäisen hienostunut ja konstailematon. Se muodostuu pääasiassa luonnon- ja kaupunginäänistä vaivihkaisesti tilan täyttäen. Harri Kejosen valot toimivat ennen kaikkea rajaajina nostaen esiin juuri sen tilanteen ja ympäristön kuin kulloinkin tarvitsee. Nukketeatterissahan pimeys on oikeastaan yhtä tärkeää kuin valo, koska sen avulla luodaan tarvittavat illuusiot.

Kohtauspaikkoja kadonneille on hieno juhlaesitys, joka on uskollinen Vanttajan tummasävyisten, runollisten ja puhuttelevien esitysten tyylille.

Annikki Alku

 

Seuraa Meitä:
Lisää aiheesta:

Kommentit

Toimituksen valinta


Luetuimmat