Matti Turusella on taustallaan sähkö- ja automaatioasentajan opintoja, mutta töitä ei ole ollut. Työpajaan hänet ohjattiin sosiaalitoimen kautta. Vielä mitään isoja oivalluksia ei ole herännyt, mutta Turunen suhtautuu asioihin positiivisesti.
– On tässä joitain kiinnostuksia herännyt. Ihan mukavaa. Myöhemmät suunnitelmat ovat kuitenkin vielä auki.
– Ehkä sitä johonkin koulutukseen hakee seuraavaksi. Ollaan nyt tämä paja ensin.

 
Jenni Pilkkakankaalla on selkeämmät suunnitelmat. Tarkoitus oli hakea TAMKiin jo tänä keväänä, mutta ennakkotehtävien tekeminen jäi muiden kiireiden vuoksi. Pilkkakangas kokee saaneensa pajasta paljon hyödyllisiä elämäntaitoja, kavereita ja ennen kaikkea rutiineita päiviinsä.
– Kuulin pajasta kavereideni kautta ja hakeuduin itse, olen aina ollut kiinnostunut kädentaitojen kehittämisestä.
Nuoret kertovat hyvin avoimesti vaikeista elämäntilanteistaan ja siitä, millaisia ponnistuksia kotisohvalta ylös pääseminen on vaatinut.

 
Työpajoissa nuoret etsivät omia vahvuuksiaan

 
Erilaisten nuorille suunnattujen työpajojen tavoitteena on antaa nuorille positiivisia kokemuksia erilaisten taitojen ja tekemisten kokeilemisen kautta. Aktiivisella työllisyyspolitiikalla on julkisessa keskustelussa usein perusteettomasti tempputyöllistämisen ja työttömien kyykyttämisen leima. Työpajoihin hakeudutaan usein vapaaehtoisesti ja niissä selkeästi käydään nuorten omasta motivaatiosta kumpuavin perustein.
Kaikilla nuorilla ei ole selvillä mielekästä opiskelun tai työnhaun suuntaa, jolloin opiskelu- tai työpaikan järjestäminenkään ei aina ole oikea ratkaisu. Monenlaista tekemistä tarjoavat, lyhemmät työpajajaksot sen sijaan auttavat nuoria itse löytämään omia vahvuuksiaan ja kokemaan itsensä kykeneviksi tekemään omaa elämäänsä parantavia ratkaisuita. Työpajatoimintaa voidaan kuitenkin järjestää vain riittävän rahoituksen turvin. Onkin tärkeä kysymys, halutaanko panostaa ihmisten auttamiseen silloin kun nämä kykenevät auttamaan itseään.

Eetu Kinnunen, Jyväskylä