Mielipiteet
24.4.2017 10:16 ・ Päivitetty: 15.8.2018 13:18
Nuoret ja SDP
Omat kultaiset muistoni SDP:sta sijoittuvat aikaan, jolloin tuntui ettei puolueessa muita ollutkaan kuin nuoria. Ainakin olimme äänekäs ja energinen porukka, otimme asioista selvää, vaadimme muutoksia. Nopeaa se yhteiskunnallinen kehitys olikin 1970-80-luvuilla. Me entisajan nuoret olemme vanhentuneet puolueen kanssa. Nuoret ovat lähes hylänneet puolueemme. Tästä ei voi vain syyttää muita.
Demariaatteen siirtämisen nuoremmalle polvelle piti olla helppo nakki. Oliko siinä sittenkään kysymys enemmästä kuin omista lapsistamme? Jos ketkä niin lapsemme tunnemme, heidän haaveensa, toiveensa ja tavoitteensa. Ehkä emme sittenkään tunteneet tai antaneet niille riittävästi arvoa? Pitkään naureskelimme viherpiipertäjille ja eläintensuojelijoille, vaikenimme maahanmuuttokysymyksistä, emme heränneet ajoissa pätkätyön maailmaan, uuteen yhteisöllisyyteen, pidimme tiukasti kiinni vanhoista hyvinvoinnin tulkinnoistamme, ja mitä vielä…
Ajatus siitä, että kokonaiset perheet tunnustaisivat uskollisuutta yhdelle puolueelle – kaikissa olosuhteissa – on minulle vieras. Yleispuolueille se on nykyoloissa sitäpaitsi lähes ulottumattomissa. Olen itse kasvanut suuressa perheessä, jossa kukaan ei voinut välttyä yhteiskunnallisen tietoisuuden tartunnalta. Jatkuva omien perustelujen testaaminen ja muiden näkemyksistä oppiminen tuottivat meistä kuudesta sisaruksesta uskoakseni hyviä äänestäjiä, moniin eri puolueisiin. Useat meistä ovat vuosikymmenten aikana myös vaihtaneet suosikkipuoluettaan. ‘Paras perustelu voittakoon’ on tuntunut turvalliselta ohjenuoralta.
Politiikan todellisuus on monimutkainen niin Suomessa kuin maailman tasolla kansainvälisen kanssakäymisen kasvaessa. Päätökset eivät voi pohjautua vain asiantuntijoiden lausuntoihin, ovathan ne varsin usein sitäpaitsi ristiriidassa keskenään. Lobbareita ja asiantuntijoita on tänään vaikea erottaa toisistaan. Siiloutunut tiedemaailma ei keskustele keskenään riittävästi, monet tieteentekijät näpräävät omissa pikku kuplissaan. Neutraalin tiedonsaannin mahdollisuus liittynee lähinnä luonnontieteisiin. Poliittinen päätöksenteko on ennenkaikkea yhteensovittavaa tulkintaa eri ilmiöiden täyttämässä kentässä.
Rohkeudesta tehdä nopeita päätöksiä, kokeilla, muuttaa tarvittaessa suuntaa on tullut kiistatta nykyisten päättäjien tärkeimpiä ominaisuuksia. Eikös tämä vaikuta juuri siltä kuin puhuisimme lapsistamme tai jo lapsenlapsistamme? Heille liikkuminen nopearytmisessä maailmassa ei tuota tuskaa. He eivät märehdi ongelmissa vaan ovat oppineet etsimään ratkaisuja ja nopeasti korjaamaan niitä jos ne menivät pieleen. Juuri tämän vuoksi voimme antaa luottavaisin mielin avaimet heidän käsiinsä.
Puheenjohtajamme Rinne ilmaisi äskettäin suuren huolensa nuorison kadosta puolueestamme. Rinne tuli ulos todella viisaalla puheenvuorolla, jossa hän kehoitti iäkkäämpiä valtuutettuja siirtymään mentorin rooliin kuntavaalien jälkeen. Uskon lujasti tuon idean elvyttävään voimaan. Se on myös arvokkuuden osoitus eläikään ehtineille. Nuoret tarvitsevat sparrausta nyt kuten ennenkin. Puolueestamme ei saa tulla perinneyhdistystä. Vain nuoret voivat tuottaa puolueelle tulevaisuuden. Ilman avainten haltuunsaantia se ei onnistu.
Kommentit
Artikkeleita voi kommentoida yhden vuorokauden ajan julkaisuhetkestä. Kirjoita asiallisesti ja muita kunnioittaen. Ylläpito pidättää oikeuden poistaa sopimattomat viestit ja estää kirjoittajaa kommentoimasta.