Jos menisin kysymään tätä minkä tahansa puolueen kampanjatilaisuuteen lauantaiaamuna yhdeksältä torille, kuulisin heti usean ihmisen suusta, että nuoriso on pilalla ja ei heitä kiinnosta politiikka. On varmasti totta, että yhä harvempaa nuorta kiinnostaa politiikka, mutta mistä tämä johtuu?

Puoluepolitiikka pidetään tällä hetkellä kaukana nuorista. Kouluissa pelätään edelleen liiallista politisoitumista ja muistellaan Teiniliiton hajoamisvuosia. Koulut miettivät todella tarkkaan, millainen poliittinen tilaisuus on mahdollista järjestää koululla, ja millaisia edustajia voidaan kutsua vierailulle kouluun. Yhteiskuntaopin tunneilla käsitellään puolueita ja politiikkaa todella pintapuolisesti, ja keskitytään siihen, miten valtiovalta toimii byrokratian rattaissa. Opetuksessa tulisi rohkaista nuoria mukaan yhteiskunnan pyörittämiseen, eikä kertoa siitä sivustakatsojan näkökulmasta.

Myös puolueiden tulisi katsoa peiliin. Ihan kaikkien. Mahtavaa, että kansanedustajat kiertävät Suomea ja tapaavat kansalaisia. Mutta mitä jos tilaisuutta ei pidettäisikään työväentalon yläkerran kahvihuoneessa, tai maanantaina klo 13:00, jolloin nuoret ovat joko koulussa tai töissä? Mitä jos menisimme jakamaan viikonloppuiltaisin makkaraa nälkäiselle ravintolakansalle ja kysyisimme, mikä meidän kunnassa mättää? Mitä jos emme olettaisi, että nuoret tulevat lauantaiaamuisin torille, koska lehdessä oli kutsu?