Mielipiteet
23.11.2020 08:02 ・ Päivitetty: 23.11.2020 08:02
Nykymaailma ja Tyyne A., ihminen
Luonnonlait ovat ottaneet näkyvästi niille aina kuuluneen aseman maailmanjärjestyksen sanelemisessa. Tämä tuntuu myös meidän ihmisten toimintaa ja meitä pyörittävässä taloudellisessa järjestyksessä. Olemme omassa toiminnassamme irrottautuneet sekä luonnonlakien vaikutuksesta että alunperin aikaansaamastamme taloudellisesta järjestyksestä ja sen yhteyksistä luonnonjärjestykseen. Emme näytä enää ymmärtävän olevansa osa luontoa. Kirjailija Veikko Huovinen on kirjoittanut suurin piirtein niin, että ihmisellä on maailmankaikkeudessa kusiaisen valtuudet.
Silläkin lienee tilanteeseen vaikutusta, että ihmisen maailmasta on muokkautunut ainakin länsimaissa enemmän puheen maailma kuin tekojen maailma. Tämä ei ole lainkaan hyväksi, reaalitodellisuus karkaa käsistä. Monenkaltaiset mediat analysoivat enemmän puheen sävyjä, ilmeitä ja yksittäisiä ilmaisuja ja jopa sanoja, eivätkä ihmisten, kuten poliitikkojen, reaalisia tekoja ja sitä kautta reaalista todellisuutta. Tämä näyttäisi koskevan kaikenlaista puhetta.
Emme näytä enää ymmärtävän olevansa osa luontoa
Edellä oleva on tendenssien kuvaus. Tarkempi todellisuus on onneksi monipuolisempi. Tendenssit ovat käännettävissä. Hyvänä esimerkkinä nykyinen hallituksemme, joka toimintaperiaatteenaan näyttää nojaavan tietoon, tosiasioihin ja reaalisen tilanteen vaatimusten kunnioittamiseen. Hallitus tekee tekoja vaikeissa asioissa. Teot, jotka perustuvat mainittuihin seikkoihin, vaikuttavat reaaliseen todellisuuteen. Toki hallituksen sisässä näyttää olevan demokratiassamme erilaisia näkemyksiä. Tärkeintä sisältöasioissa on, että on otettu alustavasti menneisiin vuosikymmeniin verrattuna uudenlainen suunta ja lähestymistapa vaikeissa asioissa, kuten taloudellinen eriarvoisuus (taloudellinen demokratia puute) ja ilmaston- ja luonnonsuojelu. Jo suunnan vaihdos on tärkeä asia.
Voisiko löytää toisenlaisia tapoja suhtautua itseensä ja luontoon sekä maailmaan? Totta kai tällaisia tapoja ja niitä noudattavia ihmisiä on ollut ja on. Vaatimattomia, muut ja luonnon huomioon ottavia esimerkillisiä ihmisiä siis on, mutta he ovat usein niitä hiljaisimpia.
Tässä vainajien päivänä mielessäni oli joitakin heistä. Eniten mietin muuatta Tyyne A.:ta. Hän oli osa lapsuuteni ja varhaisnuoruuteni maailmaa. Hän asui syytingillä mummolani naapurissa pienessä mökissä. Mummolanikin oli hyvin pieni mökki. Monet kohtalon iskut olivat osuneet Tyyneen. Hänen lapsensa oli kuollut nuorena. Hänen miehensä samoin, mies hukkui potkukelkkoinen vesistöön tehtaalta työvuorosta palatessaan. Luulen, että Tyyne eli vähillä varoilla, mutta ei hän kaivannut varakkuutta. Kävin silloin tällöin isäni kanssa Tyynen luona viemässä konjakkipullon tai pullapitkon. Isäni ja Tyyne juttelivat elämästä ja pitäjän aikaisemmista vaiheista, joista tuolloin en tiennyt mitään. Sen ymmärsin, että Tyyne äänesti jokaisessa vaalissa ja seurasi maailmanmenoa. Meillä oli pienoinen perunapelto siinä mummolan mailla. Tyyne ilmestyi aina nostoon pienen kopan ja kuokan kanssa. Hän halusi auttaa ja olla osallinen. Tyyne ei valittanut milloinkaan. Hän näki ja koki maailman sellaisena kuin se oli. Hän hyväksyi sen, mihin ei voinut vaikuttaa. Tyynen silmät olivat kirkkaat ja tietäväiset. Tyyne eli hyvin vanhaksi.
Pidin Tyynestä suunnattomasti. Hän on minulle esikuva siinä, miten pitäisi suhtautua maailmaan. Kaipaan Tyyneä. Olisipa Tyynejä paljon.
Kommentit
Artikkeleita voi kommentoida yhden vuorokauden ajan julkaisuhetkestä. Kirjoita asiallisesti ja muita kunnioittaen. Ylläpito pidättää oikeuden poistaa sopimattomat viestit ja estää kirjoittajaa kommentoimasta.