Turva – Hymy

Nyt kyllä ottaa pattiin! – nuoret miehet pahastuvat eniten, jolleivät pääse joulusaunaan

Miestä ottaa pattiin, jollei pääse joulusaunaan.

Vain viidennes suomalaisista ei sauno jouluaattona. Monien joulumieleen tulee vähintäänkin särö, mikäli jouluna ei ole saunomismahdollisuutta. Miehistä puolet kertoo harmistuvansa, elleivät he pääse joulusaunaan. Kaikkein intohimoisimmin joulusaunomiseen suhtautuvat alle 25-vuotiaat miehet. Heistä 80 prosenttia harmistuu, jos eivät pääse saunomaan jouluna. Kokonaisuudessaan suurin osa suomalaisista haluaa saunoa jouluna omassa kodissa. Joulusauna on perheen yhteinen hetki. Vain kolmasosa kertoo nauttivansa joululöylyt yksin. Tulokset selviävät saunayhtiö Harvian teettämästä joulusaunakyselystä, johon vastasi 1041 suomalaista.

Saunaperinne kuuluu suomalaiseen jouluun. Perinne on vähintään yhtä vanha kuin joulusiivous ja
-koristeet. Vain viidennes suomalaisista ei sauno jouluaattona. Saunakiintymyksen kääntöpuolena on mielipaha, joka uhkaa, jos jouluna ei olekaan löylyjä tarjolla. Miehistä puolet kertoo harmistuvansa, elleivät he pääse joulusaunaan. Naisista puolestaan selkeästi yli joka toinen ei erityisemmin tarvitse joulusaunaa. Tiedot selviävät maailman johtavan saunatuotevalmistajan Harvian teettämästä  joulusaunakyselystä.

– Sauna tärkeä osa suomalaisuutta. Vaikka ajat muuttuvat, joulusauna pysyy keskeisenä osana suomalaisten tyyliä viettää vuoden rakastetuinta juhlaa, Harvian markkinointipäällikkö Jussi Valkonen pohtii.

Joulusauna näyttää kyselyn tulosten valossa olevan perinteenä tärkeämpi miehille kuin naisille. Ja nuorille miehille tärkeämpi kuin varttuneemmille. Alle 40-vuotiaista miehistä vähintään 73 prosenttia kertoo sen itselleen tärkeäksi. Kaikkein intohimoisimmin joulusaunomiseen suhtautuvat alle 25-vuotiaat miehet. Heistä 80 prosentille joulu saisi vähintäänkin särön, jos ei pääsisi saunomaan. Saunaton jouluaatto on peräti pilaantunut jouluaatto heistä 60 prosentin mielestä.

– Tuossa näkyy varmaankin myös nuoruuden into, mutta silti kyselytulos ennakoi hyvää tulevaisuutta suomalaiselle saunakulttuurille. Nuoret tahtovat edelleen rentoutua löylyissä, Valkonen sanoo.

Nuorista miehistä 84 prosenttia käy jouluaattona saunassa. Ahkerimpia joulusaunojia suomalaisista ovat 31–40-vuotiaat miehet, joista 87 prosenttia saunoo jouluna.

Ei ole oman kodin saunan voittanutta

Suurin osa suomalaisista joulusaunoo omassa kodissa. Harvian Joulusaunakyselyn vastaajista 54 prosenttia kertoo, että oma koti on paras saunapaikka. Seuraavaksi suosituinta on saunoa sukulaisilla, näin kertoo joka viides. Myös taloyhtiöiden saunat lämpenevät jouluna. Joka kymmenes nautiskelee löylyistä taloyhtiön yleisellä joulusaunavuorolla. Mökkijouluun sauna kuuluu niin ikään joka kymmenennellä. Sen sijaan hotelleissa jouluaan viettävien ohjelmaan saunominen kuuluu erittäin harvoin.

– Suomessa on maailman suurin saunatiheys. Meillä on 5 miljoonaa ihmistä ja noin 3 miljoonaa saunaa. Sauna siis löytyy erittäin suurella todennäköisyydellä, viettää joulun sitten missä tahansa kotimaassa, Valkonen toteaa.

Vastaajista yli 40 prosenttia kertoo saunovansa puolison kanssa. Lauteille yhdessä koko perheen kanssa suuntaa joka viides. Vain kolmannes suomalaisista nautiskelee joulusaunasta omassa rauhassaan.

Saunayhtiö Harvian teettämään kansalliseen joulusaunakyselyyn vastasi yhteensä 1041 suomalaista, joista miehiä oli 546 ja naisia 495.

Näillä nikseillä ehdit vielä varmistamaan parhaat joululöylyt:

– Tarkista puukiukaan arinan kunto.

– Vaihda vääntynyt tai halkeillut arina ennen jouluaattoa.

– Tarkista kiuaskivien kunto lyömällä niitä yhteen. Jos ne murenevat tai lohkeilevat, kivet on syytä vaihtaa.

– Murenemisen lisäksi myös kivien värin muuttuminen kertoo, että on vaihtamisen aika.

– Sitten vain saunan pesu, ja riittävän pitkä lämmitysaika, niin rentouttavat joulusauna on valmis.

AVAINSANAT

Keskustelua aiheesta

Tänään selviää, saako Anneli Auer vaatimansa miljoonien ”koppikorvaukset”

Kuva: lehtikuva / roni lehti

Varsinais-Suomen käräjäoikeus antaa tänään päätöksensä Anneli Auerin niin sanotuista koppikorvauksista. Miehensä murhaan syyttömäksi todettu Auer ehti istua Valtiokonttorin mukaan vankilassa 611 päivää.

Hänelle maksettiin tuolta ajalta yhteensä noin puoli miljoonaa euroa koppikorvauksia ja tulojen menetyksiä. Nyt hän vaatii korvaussumman korottamista liki 2,5 miljoonaan euroon.

Auer laskee, että vankeuspäiviä kertyi yli tuhat, kun otetaan huomioon ne päivät, joiden aikaan hän oli murhasta tutkintavankeudessa ja istui samalla seksuaalirikostuomiotaan.

– Jos murhatutkintavankeutta ei olisi ollut, olisin päässyt koevapauteen (seksuaalirikostuomiosta) jo aiemmin. Olisin voinut myös hakea avotaloon, jossa perhevapaat olisivat olleet pidemmät ja jossa olisin voinut opiskella ja työskennellä, Auer sanoi joulukuussa käräjillä.

Auer perustelee korvausvaatimustaan myös liiketoimintasuunnitelmallaan, jonka mukaan hänen pyörittämänsä verkkosivustot olisivat tuottaneet ainakin yli 700 000 euroa viidessä vuodessa. Tältä osin hän vaatii valtiota maksamaan tulojen vähentymisestä 400 000 euroa vähennettynä jo maksetulla 57 000 eurolla.

Valtio ei usko, että Auerin nettiyritys olisi jatkanut kasvuaan, ja pitää Auerin vaadetta perusteettomana.

Auer tuomittiin vankilaan muun muassa lapsiin kohdistuneista törkeistä seksuaalirikoksista.

Auerin mies surmattiin perheen kotona joulukuussa 2006. Auer vangittiin murhasta epäiltynä vasta noin kolme vuotta myöhemmin.

Käräjäoikeus tuomitsi Auerin elinkautiseen vankeuteen loppuvuodesta 2010, mutta kesällä 2011 hovioikeus katsoi Auerin syyttömäksi. Korkein oikeus palautti murhajutun uudestaan käräjille uusien todisteiden takia.

Toisellakin kierroksella Auer tuomittiin käräjillä ja katsottiin syyttömäksi hovissa. Korkein oikeus ei antanut syyttäjille enää valituslupaa, ja Auerista tuli virallisesti syytön joulukuussa 2015.

Murhajutun jatkuessa Auer tuomittiin kuitenkin vankilaan muun muassa lapsiin kohdistuneista törkeistä seksuaalirikoksista. Auer on suorittanut tuomion, mutta haki siihen purkua korkeimmasta oikeudesta.

Korkein oikeus hylkäsi purkuhakemuksen toissa vuonna.

Vaarallisesta kelistä varoitetaan – nyt myös jalankulkijoita

Kuva: Lehtikuva / Jussi Nukari

Ajokeli on mahdollisesti vaarallinen maan etelä- ja keskiosissa, varoittaa Ilmatieteen laitos. Ajokeliä heikentää lumisade ja pöllyävä lumi.

Liikennesäätä koskeva varoitus on voimassa Uudellamaalla, Kanta- ja Päijät-Hämeessä, Kymenlaaksossa, Etelä-Karjalassa, Pirkanmaalla, Keski-Suomessa, Etelä- ja Pohjois-Savossa sekä Pohjois-Karjalassa.

Lisäksi Uudellamaalla ja Kymenlaaksossa liikkuvia jalankulkijoita varoitetaan liukkaista jalkakäytävistä.

Keskustelua aiheesta

1918 synkkiä aikoja kuvannut kirjailija Kjell Westö vetoaa: ”Älkäämme koskaan enää toistako menneisyyden erehdyksiä”

Kuva: Marja Luumi

Helsingin historiaan vuonna 1918 pureudutaan erityisesti talojen kautta valokuvanäyttelyssä ”Talot vieraiden käsissä”, joka avattiin torstaina Helsinki Congress Paasitornissa. Pääosassa ovat erityisesti Helsingin työväentalo ja Katajanokan upseerikasino, jotka kokivat kovia synkkänä ajanjaksona.

Kirjailija Kjell Westö kertoi näyttelyn avajaisissa olevansa hyvin vaikuttunut, että päällisin puolin hyvinkin eri taustoista ponnistavat tahot järjestävät kansalaissodan tapahtumista yhteisen näyttelyn.

Westö on itse kirjoittanut erityisesti romaaneissaan Missä kuljimme kerran ja Kangastus 38 valokuvanäyttelyn kuvaamista ajoista. Hän kiinnostui vuosien 1917–1918 tapahtumista osittain siksi, että hänelle ei koululaisena tai nuorena opiskelijana kerrottu läheskään koko totuutta näistä vuosista. Kouluja hän ei halua moittia.

– En usko, että olisin 1960–70 tai edes 1980-luvulla edes saanut kiihkotonta ja täysin avointa selontekoa näistä ajoista muualtakaan, Westö huomautti.

Hän uskoo, että surullisen ajanjakson muistaminen ja katsominen kirkkain silmin on ollut vaikeaa kaikille katsantokannoista riippumatta.

– Sisällissodan tapahtumien tunnustaminen, se että puolin ja toisin toimimme niin kuin toimimme, oli pitkään lähes ylivoimaista.

Työväentalon juhlasalin takaosa näytti tältä pommituksen jälkeen huhtikuussa 1918. (Helsingin kaupunginmuseo / Ivan Timiriasew)

Westön huomio kiinnittyi erääseen asiaan, kun hän kiinnostui yhä kiihkeämmin kansalaissotaan ja sitä edeltävään aikaan. Se oli tapa, jolla koko 1910-luvun ajan mustamaalattiin vastapuolta.

– Kun ihmiset kaivautuvat henkisiin juoksuhautoihinsa, vastapuolta ei enää kuunnella. Näin kävi silloinkin. Vastapuolta ei enää nähty täytenä ihmisenä hyvine ja huonoine puolineen. Kummallakin puolella viljeltiin pahoja taruja vastapuolesta, kylvettiin kauhua ja halveksuntaa, luotiin irvikuvia, joita alettiin uskoa todeksi.

Kirjailija muistutti, että juuri tämä tie johtaa väkivaltaan ja sotiin.

Ruotsiksi kirjoittava Westö käy hyvin usein puhumassa kirjoistaan Ruotsissa. Ruotsalaiset kysyvät häneltä usein, miksi suomalaiset ovat niin pragmaattisia, käytännöllisiä.

– Miksi suosimme kriisin aikoina niin laajoja hallituspohjia ja miksi keskustelemme useimmiten niin rauhallisesti, ruotsalaiset ihmettelevät hänen mukaansa.

Westöllä on vastaus:

– Meillä on kenties kollektiivisessa muistissa, kuinka käy, kun solvaat ja aliarvioit poliittista vastustajaasi tarpeeksi.

Hänen mielestään tämä pragmatismi ja suomalaisten kyky eheytyä – joskin vaikean kautta – pitäisi muistaa myös näinä täysin erilaisina aikoina, ”joina moni varoittaa kuplissa elämisen, eriarvoisuuden ja yhteiskunnan pirstaloitumisen vaaroista”.

– Älkäämme siis koskaan enää toistako menneisyyden erehdyksiä. Kuunnelkaamme toinen toisiamme.

Haaveena olisi kirjoittaa romaani välirauhan ajoista.

Westö painottaa, ettei ole koskaan synkkiä aikoja kuvanneissa romaaneissaan halunnut hakea syyllisiä. Hän on vain halunnut kuvata ihmisen kärsimystä sota-aikoina.

– Sitä miten julma ja turha jokainen sota on, ja miten aivan erityisen turha on sellainen sota, jossa naapuri kääntyy naapuria vastaan, joskus jopa veli veljeä vastaan.

Hänen romaaneissaan keskiössä ovat aina ihmiset erheineen ja hyveineen, pahoine ja hyvine tekoineen.

– Me sorramme, kapinoimme, sodimme, solmimme rauhat ja nuolemme haavojamme. Mutta kaikkein tärkeintä on se, että miten tämä näyttely on tehty – eli yhdessä.

Westö paljasti Demokraatille, että haaveena olisi kirjoittaa romaani välirauhan ajoista.

– Jos sinne mennään, sitten väkisinkin palaan takaisin myös kansalaissotaan, koska aikaväli on niin lyhyt. Mutta katsotaan, onnistunko.

Taudit jylläsivät ensimmäisen maailmansodan aikana. Kuvassa potilaita ja henkilökuntaa Suomen kaupunkien liiton ylläpitämässä sotilassairaalassa Linnankadulla. (Helsingin kaupunginmuseo / Eric Sundström)

20 historiallisen valokuvan näyttely on esillä Paasitornissa kesäkuuhun asti ja siirtyy elokuussa Katajanokan kasinolle, jota remontoidaan parhaillaan entistä ehommaksi.

Paasitornin (Helsingin työväentalon) suunnitteli arkkitehti Karl Lindahl ja sen on valmistumisesta vuonna 1908 saakka omistanut Helsingin työväenyhdistys. Katajanokan upseerikasino taas rakennettiin venäläisen upseeriston käyttöön arviolta vuonna 1913. Kasinon omistavat Katajanokan upseerikerhon kautta suomalaiset upseerijärjestöt.

 

Paasitorni joutui vieraisiin käsiin, kun punakaarti majoittui työväentalolle yhdistyksen vastusteluista huolimatta. 26. tammikuuta 1918 nostettiin punainen lyhty talon torniin vallankumouksen alkamisen merkiksi. Helsingin taistelussa huhtikuussa työväentalon torni syttyi tuleen ja juhlasalin katto romahti saksalaisten tykkitulesta. Punainen Helsinki antautui 13. huhtikuuta ja työväentalo siirtyi saksalaisten haltuun.

Katajanokan upseerikasino joutui vieraisiin käsiin jo maaliskuussa 2017, kun kumoukselliset venäläiset matruusit valtasivat rakennuksen ja nostivat mustan anarkistilipun kasinon salkoon. Upseerikasino oli tammikuussa 1918 myös joitakin kuukausia punakaartin hallussa. Se siirtyi punaisen Helsingin antauduttua työväentalon tavoin saksalaisten haltuun.

Saksan joukot poistuivat Helsingissä ensimmäisen maailmansodan päätyttyä ja joulukuussa 1918 kumpikin talo palautettiin isännilleen.

Parituhatta ähtäriläistä toivotti pandat tervetulleiksi

Kuva: lehtikuva / timo aalto
Pandapariskunta Pyry ja Lumi saapui aamulla rahtikoneella Helsinki-Vantaan lentokentälle, joista ne kuljetettiin rekoilla Ähtäriin.

Ähtäriläiset toivottivat kaupunkiin muuttavan pandapariskunnan Pyryn ja Lumen torstaina tervetulleeksi karnevaalitunnelmissa.

Viileästä kelistä huolimatta vastaanottokomiteaksi oli kokoontunut parituhatta ihmistä, kertoi paikalla ollut Lehtikuvan valokuvaaja Timo Aalto.

Pandoista ei tosin näkynyt vilaustakaan, sillä ne kuljetettiin rekoilla poliisisaattueessa suoraan karanteeniin.

– Hyvin jaksoivat ihmiset odotella, vaikka pandat olivat myöhässä, Aalto kertoi.

Sen sijaan väelle oli järjestetty tanssia, painia, lauluesityksiä sun muuta markkinahumua. Lasten pandapiirustuksista oli koottu näyttely, ja ihmisille jaettiin pahvisia pandankorvia.

Pandoja odotti Ähtärissä iso kansanjoukko. (Kuva: Lehtikuva / Timo Aalto)

”Näin mautonta terrorismin puolustelua ei voi hyväksyä” – Professori ryöpyttää Jussi Niinistön historiakäsitystä

Kuva: LEHTIKUVA / EMMI KORHONEN

Sisällissotaa seuranneiden 1920-30-lukujen tapahtumia on professori Seppo Hentilän mukaan käsitelty Suomessa siloittelevasti ja häveliäästi. Helsingin Paasitornissa kirjansa Vuoden 1918 pitkät varjot – Muistamisen historia ja politiikka julkistustilaisuudessa puhunut Hentilä totesi, ettei esimerkiksi lapuanliikeestä ole Suomessa uskallettu puhua sellaisena ilmiönä mikä se on ollut.

Siloitteluun on Hentilän mukaan syyllistytty myös akateemisessa historiantutkimuksessa.

– Kutsun sitä terrorismiksi, Hentilä totesi lapuanliikkeestä.

Hän jatkoi samanlaisen käsitteiden kätkemisen koskeneen myös Isänmaallista kansanliikettä IKL:ää, jonka nimittämistä fasistiseksi liikkeeksi on Suomessa vältelty.

Kirjassaan Hentilä nostaa esiin lapuanliikkeen vähättelyn huumorin turvin. Vähättelyn ehdotonta huippua edustaa hänen mukaansa muun muassa IKL:n Ajan Suunta -lehteä päätoimittaneen everstiluutnantti Arne Somersalon väite, jonka mukaan kyyditysten kaltaiset lapuanliikkeen menettelytavat kuvastivat ”kansanomaisen huumorin säestämää suomalaista hyväntahtoisuutta”.

Hurtin talonpoikaishuumorin varjolla suoritettuun vähättelyyn on Hentilän mukaan sittemmin syyllistynyt myös historioitsija, nykyinen puolustusministeri Jussi Niinistö (sin.), joka kirjoittaa vuonna 2003 ilmestyneessä lapuanliikettä käsittelevässä kirjassaan näin:

”Se oli suoralinjaisella, diplomatiasta piittaamattomalla talonpoikaisjärjellä perusteltua ja usein vielä juurevalla kansanhuumorilla ryyditettyä hevosenleikkiä. Kun kerran kommunistit halusivat elää sosialistisessa yhteiskunnassa, niin miksei heitä saisi ’auttaa’ sellaiseen pääsemisessä.”

Vuoden 1944 välirauhansopimus pelasti suomalaisen demokratian

– Näin mautonta terrorismin puolustelua ei voi hyväksyä, Hentilä kommentoi kirjassaan Niinistön näkemystä.

– Historioitsija Niinistökin on alan asiantuntijana varmasti tietoinen siitä, että lapuanliike syyllistyi muun muassa kolmeen poliittiseen murhaan, kymmeniin pahoinpitelyihin, satoihin vapaudenriistoihin ja oikeuslaitoksen halventamiseen. Että sellaista ”hevosenleikkiä”, Hentilä jatkaa.

Hentilän  mukaan vuoden 1918 sisällissota muovasi Suomesta uudenlaisen yhteiskunnan, jota on totuttu kutsumaan valkoiseksi Suomeksi.

– Vuoden 1918 asenteet, kokemukset, käytännöt ja menettelytavat tunkeutuivat yhteiskunnallisiin instituutioihin, oikeuden- käyttöön, politiikkaan, koulutukseen, työelämään, tieteisiin ja taiteisiin – aivan kaikkialle, Hentilä kirjoittaa.

Valkoinen Suomi lakkautettiin Hentilän mukaan vasta talvisodan päättäneen rauhan ja Neuvostoliiton sanelemien rauhanehtojen myötä, jolloin useita valkoisen Suomen järjestöjä kiellettiin.

– Vuoden 1944 välirauhansopimus pelasti suomalaisen demokratian, Hentilä sanoi kirjansa julkistustilaisuudessa.