ehdokasmainos

“Nyt on aika tehdä oikeutta Tannerin työlle” – Lehtinen lupaa demarilegendasta luettavan elämäkerran

Kuva: Kari Hulkko
lehtinen-1
Lasse Lehtinen ja Hannu Rautkallio toimittivat vuonna 2011 Väinö Tannerin unohdetut päiväkirjat. Nyt Lehtinen kirjoittaa legendasta elämäkertaa.

Filosofian tohtori Lasse Lehtinen kirjoittaa parhaillaan yhtenäistä elämäkertaa Väinö Tannerista (1881–1966). Tanner oli SDP:n pitkäaikainen puheenjohtaja ja sodanaikainen ministeri.

Otava julkaisee kirjan syksyllä 2017, jolloin itsenäinen Suomi täyttää sata vuotta.

– On aika tehdä oikeutta Väinö Tannerin elämäntyölle. Tavoitteenani on kirjoittaa yhtenäinen ja luettava elämäkerta tämän päivän suomalaisille, Lasse Lehtinen kertoo.

Lehtinen muistuttaa, että Tannerin ajoista on uutta tietoa.

Samalla haluan kirjoittaa isänmaan historiaa yhden merkittävän henkilön kautta.

– Hän tarjoaa muutenkin mielenkiintoisia näkökulmia niin menneisyyteen kuin ehkä vähän tulevaisuuteenkin. Samalla haluan kirjoittaa isänmaan historiaa yhden merkittävän henkilön kautta, kirjailija perustelee.

Väinö Tanner oli itsenäisen Suomen tärkeimpiä poliitikkoja.

Väinö Tanner oli itsenäisen Suomen tärkeimpiä poliitikkoja.

 

Väinö Tanner vaikutti suomalaiseen elämänmuotoon merkittävästi niin taloudessa, sisäpolitiikassa kuin ulkopolitiikassa. Lehtinen pitää Tanneria kaiken kaikkiaan vaikutusvaltaisimpana ja kansainvälisimpänä itsenäisen Suomen ensimmäisen puolivuosisadan vaikuttajista.

– Hänen vaikutusvaltansa perustui kovaan työntekoon ja opiskelun kautta hankittuun asemaan maltillisen työväenliikkeen ja uudistushaluisen osuustoimintaliikkeen kiistattomana johtajana, Lehtinen pohtii.

Lasse Lehtinen (s. 1947) on toiminut SDP:n poliitikkona, toimittajana, diplomaattina ja kirjailijana. Hänen laaja kirjallinen tuotantonsa käsittää muun muassa elämäkertoja, historiateoksia ja romaaneja.

Tuottoisa bisnes pyörii kissojen ympärillä, mutta niitä ei ole jalostettu luonnottomiksi, kömpelöiksi ja sairaiksi kuten koiria

Petri Pietiläinen kirjoitti pari vuotta sitten Koirien maailmanhistorian, joka sai Lauri Jäntin säätiön palkinnon. Nyt Pietiläinen on kirjoittanut samantapaisen kirjan kissojen historiasta.

Yllättävästi  Pietiläinen tunnustaa rakastavansa eniten juuri kissoja. Niitä hänellä on ollut ja on monia,  ja niiden nimet kerrotaan lapsuudesta tähän päivään kirjan esipuheen kiitossanoissa.

Hiirillä ja muulla saaliillaan leikkiviä kissoja pidetään julmina, mutta harva eläin on joutunut ihmisen taholta niin julman kohtelun uhriksi kuin kissa. Salaperäistä, itsenäistä ja maagista seksuaalisuutta säteilevää eläintä on pidetty, erityisesti länsimailla pari sataa vuotta kestäneiden noitavainojen aikana, noitien ja paholaisen kätyrinä tai valepukuna.

Pahuuden väriä kantava mustakissa joutuikin synkimpien vainojen kohteeksi ja uskottiin,  että sen omistajatkin muuttuivat pahan palvojiksi. Vielä tänäänkin mustakissa saa kärsiä turkinvärinsä vuoksi,  ja esimerkiksi eläinsuojissa ne jäävät usein ilman uutta omistajaa ja joudutaan lopettamaan.

Ennen keskiaikaa kissoja arvostettiin eniten  muitakin eläinjumaluuksia palvovassa Egyptissä. Syynä osaksi kissan maaginen luonne: esimerkiksi eläimen pimeässä loistavia silmiä pidettiin merkkinä selvänäöstä,  ja Kuolleiden kirjoissa kuoleman jälkeen tietä taivaaseen etsivä saa henkien kieltä ymmärtävän Kissan oppaakseen.

Antiikin Kreikkaa on pidetty koirakansakuntana mutta kissa pääsi arvoonsa Kreikassakin. On väitetty että roomalaiset sotilaat levittivät kissat eurooppaan, mutta kreikkalaiset toivat ne ensin Roomaan. Kissoja tarvittiin laivoissa, joiden mukana ne levisivät ympäri maailman.

Syynä olivat alusta lähtien kissojen suorastaan symbolisiksi saalistuskohteiksi muodostuneet hiiret ja rotat, jotka tekivät tuhojaan viljavarastoissa ja muissa ihmisten tiloissa.

1700-luvulta alkaen kaupungistumisen ja teollistumisen myötä kissat ovat siirtyneet hyötyeläimistä lemmikeiksi, ja ensimmäiset suuret kissanäyttelyt pidettiin 1800-luvulla.

Nyt rotukissat ovat valloittaneet sylit, kotisohvat ja sängyt, ja niistä on tullut perheen käseniä. Mutta onneksi niitä ei ole ylijalostettu samalla tavoin kuin koiria luonnottomiksi, kömpelöiksi ja sairaiksi. Tuottoisa bisnes pyörii kuitenkin kissojenkin ympärillä.

Kissojen ja koirien nousemisesta ihmisten rinnalle niin kielessä, kulttuurissa kuin perheissä ja kodeissa, kertoo sekin että niiden oma piiloon jäänyt historia nostetaan esiin, ihmisen tekemiä  vääryyksiä ja julmuuksia myöten.

PEKKA WAHLSTEDT

Petri Pietiläinen: Kissojen maailmanhistoria. Sks 2016

Keskustelua aiheesta

Tervo pahoittelee puheitaan: “Suomalaisille ominaiset piirteet eivät tietenkään selitä rasismia”

Kuva: Lehtikuva

Kirjailija Jari Tervo sanoi eilen julkaistussa Helsingin Sanomien haastattelussa, että suomalaiset ovat autistinen kansa. Tervo selitti tällä sitä, että meidän on muita vaikeampaa ottaa vastaan muualta tulleita, pakolaisia ja turvapaikanhakijoita.

Tervo vetosi Cambridgen yliopiston psykologian professorin Simon Baron-Cohenin autismitutkimuksiin ja teki testin, jolla voi selvittää omia autistisia piirteitään.

— Olin niistä väitteistä 90-prosenttisesti samaa mieltä. Kiinnitän huomiota mieluummin yksityiskohtiin kuin kokonaisuuksiin, hämmennyn ihmisjoukossa ja niin edelleen. Tunnistin itsessäni autistisia piirteitä, ja minun mielestäni ne sopivat suurimpaan osaan suomalaisista, Tervo sanoi.

Tervon sanomiset herättivät paheksuntaa muun muassa siksi, että hänen katsottiin liittävän autismiin vain negatiivisia piirteitä.

Kirjailija pahoittelee puheitaan Twitter-profiilissaan.

— En tietenkään pidä autismin kirjolaisia rasisteina. Enkä koskaan lapsia. Arvelin ison osan suomalaisista vastaavan “kyllä” väitteisiin: sosiaaliset tilanteet hämmentävät minua, viihdyn mieluummin yksin kuin seurassa, yksityiskohdat kiinnostavat enemmän kuin kokonaisuus.

Tervo toistaa, että edelliset väitteet kuuluvat Cambridgen yliopiston testiin, jolla mitataan alttiutta autismiin.

— Minulla on testin mukaan alttiutta.

Tervo sanoo, että suomalaisille ominaiset piirteet eivät tietenkään selitä rasismia. Hän sanoo olevansa pahoillaan, jos on tahtomattaan loukannut ihmisiä.

— Jos kirjoissani on ollut sanoma, niin se ei ole koskaan ollut erilaisuuden sietäminen, vaan siitä suoraan riemuitseminen.

HS: Jari Tervolta taas kovia väitteitä — “Minähän en sano suomalaisia valkoiseksi roskaväeksi”

Kuva: Lehtikuva

Kirjailija Jari Tervo kommentoi lauantaina Helsingin Sanomien haastattelussa kovaa keskustelua nostanutta kolumniaan Ylelle. Runsas vuosi sitten Tervo kirjoitti, keskellä kuuminta pakolaiskeskustelua, rikosten lisääntymisen syistä.

”Rasistit ovat valittaneet, että vastaanottokeskukset lisäävät rikollisuutta. Se on aivan totta. Ne lisäävät kotoperäisen paskasakin rikollisuutta.”

Koko teksti julkaistiin otsikolla “Valkoinen roskaväki”.

Tervo sanoo HS:lle nyt saaneensa “tankkiautollisen paskaa niskaani”.

— Minähän en sano suomalaisia valkoiseksi roskaväeksi, vaan sanon rasisteja valkoiseksi roskaväeksi. Ja teen sen mielelläni. Minä mielelläni haukun rasisteja.

Kirjailija huomauttaa, että perustuslaissa sanotaan, että ihmiset ovat tasavertaisia lain edessä.

— Siinä ei sanota, että valkoiset ihmiset eikä siinä sanota edes, että suomalaiset ihmiset. Siinä sanotaan ihmiset. Nämä ovat itsestään selviä asioita, ja valtaosa rasisteista myöntää sen, koska miksi he muuten piilottelisivat nimimerkin suojissa.

Tervo kuitenkin sanoo suomalaisista, että me olemme autistinen kansa. Siksi meidän on muita vaikeampaa ottaa vastaan muualta tulleita. Tervo vetoaa Cambridgen yliopiston psykologian professorin Simon Baron-Cohenin autismitutkimuksiin ja teki testin, jolla voi selvittää omia autistisia piirteitään.

— Olin niistä väitteistä 90-prosenttisesti samaa mieltä. Kiinnitän huomiota mieluummin yksityiskohtiin kuin kokonaisuuksiin, hämmennyn ihmisjoukossa ja niin edelleen. Tunnistin itsessäni autistisia piirteitä, ja minun mielestäni ne sopivat suurimpaan osaan suomalaisista, Tervo sanoo

AVAINSANAT

WSOY sopi Kekkos-kirjan virheen korjaamisesta

LKS 20160824 Tyttönimellään kirjoittava toimittaja ja tietokirjailija Maarit Huovinen (Maarit Tyrkkö) julkisti muistelmateoksensa Presidentti ja toimittaja 24. elokuuta 2016 Helsingissä. Huovinen esittelee arkistokuviaan. Kuvassa Kekkosen päiväkirjoja. Kirja kertoo uutta tietoa siitä, millaiset olivat viimeiset vuodet sairastavan Urho Kekkosen rinnalla. Vuosina 1976-1981 Maarit Huovinen toimitti kaikki Urho Kekkosen kirjat. LEHTIKUVA / ANNI REENPÄÄ

Kirjassa Maarit Tyrkkö: Presidentti ja toimittaja on virheellisesti kerrottu Juha Rihtniemen tehneen itsemurhan. Teoksessa on mennyt sekaisin kahden kokoomuspoliitikon nimet. Todellisuudessa Juha Rihtniemi kuoli sairauden seurauksena.

WSOY ja Suvi Rihtniemi ovat keskustelleet asiasta ja virheen korjaamisesta. He ovat yhdessä sopineet, että WSOY laittaa kaikkiin varastossa oleviin kappeleihinsa korjausliuskan, jossa virhe korjataan. Lisäksi korjausliuskoja lähetetään myös jälleenmyyjille kirjojen väliin laitettavaksi.

Luonnollisesti oikea nimi korjataan myös teoksen seuraaviin painoksiin.

WSOY pyytää virhettään anteeksi Suvi Rihtniemeltä. Virhe oli vakava, ja WSOY on pahoillaan ettei sitä havaittu kirjan toimitusvaiheessa.

Kirjailija Maarit Tyrkkö on jo aiemmin pyytänyt julkisuudessa Suvi Rihtniemeltä virhettä anteeksi.

Viimekädessä vastuu kirjaan päätyneestä virheellisestä tiedosta on kustantamon.

AVAINSANAT

Keskustelua aiheesta

Pohjantähti kolmonen työn alla Seinäjoen kaupunginteatterissa: “Tämä on tärkeä tehdä nimenomaan Pohjanmaalla”

Kuva: Juha Itkonen
JuhaLuukkonen-1
Ohjaaja Juha Luukkonen sanoo, että Väinö Linna on suurromaaneillaan auttanut meitä ymmärtämään paremmin omaa historiaamme.

Seinäjoen kaupunginteatteri juhlistaa näyttävästi 100-vuotista Suomea tuomalla suurelle näyttämölle Väinö Linnan “Täällä Pohjantähden alla” -trilogian päätösosan.

Pohjantähti-trilogian osista juuri kolmas kertoo eniten Etelä-Pohjanmaankin menneistä tapahtumista. Seinäjoen näytelmässä Lapuan liikkeen nousu ja siihen johtaneet asiat ovat merkittävässä osassa.

Jatkoa Vaasan produktiolle

Näytelmän sovittavan ja ohjaavan Juha Luukkosen mukaan suurteos on tärkeää tehdä nimenomaan Etelä-Pohjanmaalla.

– Lapuan liike on päätösosan keskeisiä tapahtumia ja tematiikkaa. Se ei ole mikään erillinen saareke vaan osa samaa aatteellista kehitystä, jota edelsivät jääkäriliike ja vuoden 1918 tapahtumat. Se historia myös ajoi meitä kaiken aikaa Saksan liittolaisiksi, sanoo Juha Luukkonen.

Näytelmä tulee olemaan jatkumoa Vaasan kaupunginteatterissa vuonna 2008 nähdylle Luukkosen Täällä Pohjantähden alla -dramatisoinnille.  Ohjaaja lupaa, että jatko toteutetaan ja taustoitetaan niin, että sen  hahmoja pystyy ymmärtämään, vaikkei aiempaa osaa olisikaan nähnyt.

– Tarina kyllä jatkuu siitä mihin Vaasassa yhdeksän vuotta sitten jäätiin. Kansalaissota on sodittu, mutta haavat ovat kaikkea muuta kuin ummessa. Olen miettinyt sen tekemistä todella pitkään, mutta vasta nyt olosuhteet jatko-osalle ovat kunnossa. Seinäjoen kaupunginteatterissa on ne resurssit, jotka tämä juttu tarvitsee, Täällä Pohjantähden alla pitää tehdä joko oikein tai ei ollenkaan, Luukkonen.

Ettei historia toistaisi itseään

Ohjaaja Luukkoselle Linna on suurin suomalainen kirjailija kautta aikain. Pohjantähden lisäksi hän on ohjannut Linnan teoksista näyttämölle myös Tuntemattoman sotilaan, viime keväänä Kajaanin kaupunginteatteriin.

– Minkään muun taiteen äärellä en ole ollut niin vaikuttunut, kuin Linnan kirjallisuuden. Suureksi taiteeksi sen kohottaa ennen kaikkea Linnan ihmiskuvauksen syvyys sekä poikkeuksellinen kyky nähdä ihminen osana kohtaloa, jumaluutta, maailmanhistorian vyöryä.

Luukkoselle Linnan teosten työstäminen näyttämölle on paitsi unelma myös henkilökohtainen kunnianosoitus niiden kirjoittajaa kohtaan.

– Haluan näytelmällä tietysti muistuttaa siitä tosiasiasta, että se, joka ei ymmärrä historiaa, joutuu elämään sen uudelleen,

Luukkosen mukaan Linna on aina kärsivän, pienen ihmisen puolella ja kertoo historiaa heidän kauttaan.

– Hänen kuvauksensa muun muassa toisesta maailmansodasta ei ole vähääkään sankarillinen, vaan näyttää hyvin konkreettisesti sen inhimillisen kärsimyksen minkä sota aina aiheuttaa ja mikä todellisuudessa oli esimerkiksi ”sadan ja viiden kunnianpäivän raskas, katkera arki”, Luukkonen sanoo.

Kun työn alla on suurteos, se myös tehdään isosti.
– Materiaalia on todella runsaasti ja se on kiehtovakin haaste, sanoo Juha Luukkonen, joka vakuuttaa dramatsoinnin kunnioittavan Linnan alkutekstiä.

Täällä Pohjantähden alla III saa ensi-iltansa Seinäjoella 9. helmikuuta 2017.  Produktio on osa Suomen itsenäisyyden satavuotisjuhlavuoden virallista ohjelmaa.

AVAINSANAT

Keskustelua aiheesta