– Silloin tajusin, kuinka työttömyys koskettaa myös työttömäksi jääneen ympärillä olevia, perhettä, työkavereita, ystäviä.

Haatainen otti joulukuun alkupuolilla vastaan työministerin tehtävät, ja hänellä on vakava viesti:

– Nyt on tehtävä kaikkensa, jottei samanlainen kauhuskenaario toistu. Tilanne on nyt sentään aivan toisenlainen. Niistäkin ajoista on selvitty, ja niin selvitään tulevistakin, Haatainen vakuuttaa.

60 vuotta tänään täyttävän Haataisen ura on hengästyttävän monipuolinen ja vaikuttava; moninkertainen ministeri, Helsingin kaupungilla ja Kuntaliitolla johtotehtävissä, eduskunnan varapuhemies, SDP:n presidenttiehdokas… Jo ennen poliittista uraa hän kohtasi nuorena sairaanhoitajana ihmisiä traagisissa tilanteissa, ja sekin teki hänestä tavallaan tahtoihmisen.

Vastuunkannon hän otti omakseen jo lapsuudessa. Vanhempien elämänasenne kantaa edelleen:

– Ei ole olemassa niin vaikeaa tilannetta, etteikö siitä ulos pääsisi. On oltava polkuja, jotka luovat uskoa ja toivoa paremmasta. Se on politiikankin tärkein tehtävä – kuten nyt työministerin tontilla.

Päättäjät puhuvat kerkeästi vain prosenteista ja euroista, ja ihmiselle yksi tärkeimmistä – työ – jää tavallaan sivuosaan.

– Työ on tärkeä osallisuudenkin kanava ja itsetunnon luoja, ja väistämättä yhteydessä ihmisen hyvinvointiin ja pärjäämiseen, Haatainen muistuttaa.

Siksi häntä häiritsee vähättelevä asenne esimerkiksi erilaisiin tukitoimiin, joilla ihminen saa työn syrjästä kiinni.

– Se saa luvan loppua. Tukitoimet ovat olennainen osa monelle selviytyä kivikoista eteenpäin ja nähdä toivoa elämässään.

Työministerin postista on sanottu, että siitä ei kukaan selviä kuivin jaloin.

– En ole koskaan pelännyt vaikeita tehtäviä. Minua on vähän ihmetyttänyt yksioikoinen ajattelu, että työllisyystavoite on yksin työministeriön ratkaistavissa. Tätä on syytä vielä kirkastaa, että se on koko hallituksen yhteinen ponnistus, Haatainen huomauttaa.

Hallitus tavoittelee 75 prosentin työllisyysastetta ja 60 000 uutta työpaikkaa vaalikauden loppuun mennessä.

– Siihen ei ole olemassa yhtä yksittäistä temppua eikä yksi ihminen ratkaise ongelmia. Olen käynyt työhön kiinni nöyrällä, mutta reippaalla otteella, Haatainen painottaa.

Hän muistuttaa, että maailmantalouden heilahdukset vaikuttavat Suomeen, pieneen maailmantalouteen, ja sitä kautta työllisyyteen – ja siihen on vaikea pelkästään omin voimin vaikuttaa.

– Mutta järjestelmämme on rakentunut niin, että on aina puskurivaraa, instrumentteja, olemassa, etteivät huonot ajat näyttäytyisi ihmisten arjessa ylivoimaisen kovina.

Haatainen tietää, että moni kokee työelämässä epävarmuutta – erityisesti nuoret ja ikääntyneet. Se on hänen mukaansa yksi syy, että nuorempi polvi empii perheen perustamista. Viisikymppisen työnsaanti tyssää usein ikään.

– Rekrytoijilla pitäisi olla avarakatseisuutta tuijottaa muutakin kuin ikää vaan sitä, mitä ihminen osaa ja mitkä valmiudet hänellä on oppia, työministeri korostaa.

Paljon on muuttunut eduskunnassa, kun Haatainen vuonna 1996 avasi ensimmäistä kertaa “pylvästalon” oven. Nuoret naiset muun muassa ovat nousseet aivan toisella tavalla vaativille ministeripaikoille ja poliittinen kenttä on muuttunut pirstaleisemmaksi.

Isoimmaksi mullistukseksi, joka näkyy myös eduskunnassa, hän nostaa kuitenkin sosiaalisen median sisäänmarssin – niin hyvässä kuin pahassa.

– Somehan on avoimuuden, tiedonsaannin ja -välittämisen sekä demokratian kannalta iso asia, että voi ilmaista mielipidettään ja saada tietoa ilman turhia muureja, mutta se on tuonut lieveilmiöitä mukanaan.

Haatainen viittaa maalittamiseen ja vihapuheeseen. Hän on surullinen siitä, että korkean sivistystason Suomessakin ihmiset haksahtavat tähän. Eduskunnan varapuhemiehenä Haatainen puuttui käyttäytymiseen salissa.

– Eduskuntasalissa pitää puhua ja kritisoida asiallisesti, ei saa loukata ketään eikä yllyttää vihanpitoon. Meillä poliitikoilla on vastuumme, jos lietsomme ihmisten ennakkoluuloja. Puheista on vaikea perääntyä, jos viesti on jo mennyt perille.

Aiemmilta ministerivuosilta Haataiselle on jäänyt mieleen muutamia kohokohtia, joita hän oli viemässä eteenpäin. “Avainlasten” vanhempien huoli helpottui, kun opetusministeri Haataisen esityksestä eduskunta hyväksyi pienten koululaisten aamu- ja iltapäivätoimintaa koskevan lainsäädännön.

Poliittisesti vaikea oli myös saada liikkeelle musiikkitalo-ideaa, koska se puuttui hallitusohjelmasta. Haatainen piti pintansa ja kehuttu talo seisoo Töölönlahdella.

Sosiaali- ja terveysministerinä hän laittoi liikkeelle itselleen tärkeitä asioita, muun muassa hallituksen tasa-arvo-ohjelman, johon liittyi myös palkkatasa-arvo.

– Tätä työtä, joka on jäänyt hieman taka-alalle, pitää nyt vain jatkaa, Haatainen pohtii.

Oman työn jäljen näkeminen antaa aina uutta intoa.

– Minussa on yhä sitä leikkaussali-sairaanhoitajaa. Tykkään saada aikaan asioita konkreettisesti, Tuula Haatainen naurahtaa.