Muun muassa Suomen Moskovan-suurlähettiläänä toimineen Hannu Himasen mukaan ei ole tavatonta, että eri maiden johtajat ilmaisevat silloin tällöin tyytymättömyyttään muiden maiden kannanottoihin. Tapa, jolla Turkin presidentti Recep Tayyip Erdogan tuli asian kanssa ulos, oli kuitenkin erikoinen.

-  On harvinaista, että valtionpäämiehen kritiikki sisältää ajatuksen, että suurlähettiläät pitäisi karkottaa maasta puhtaasti poliittisista syistä, Himanen sanoo.

Hänen mukaansa erikoista on myös se, että karkottamisuhkauksen kohteeksi joutuneiden diplomaattien joukossa oli Turkin useiden tärkeiden Nato-liittolaisten, kuten Yhdysvaltain, Saksan ja Ranskan suurlähettiläät. Turkki on itsekin Nato-maa.

Kiista ehti velloa päiviä ennen kuin Erdogan perääntyi maanantaina uhkauksestaan julistaa Suomen ja useiden muiden länsimaiden suurlähettiläät ei-toivotuiksi henkilöiksi. Kiista lientyi sen jälkeen, kun Yhdysvaltain Turkin-suurlähetystö julkaisi Twitter-viestin, jossa ilmaistiin maan olevan sitoutunut diplomaattisia suhteita koskevan Wienin yleissopimuksen 41 artiklaan. Siinä sanotaan, että diplomaattien tulee olla puuttumatta vastaanottajavaltion sisäisiin asioihin. Esimerkiksi Suomen Turkin-suurlähetystö jakoi tviitin eteenpäin.

Ulostuloa voi tulkita monella tavalla

Ergodan otti ilmoituksen tyytyväisenä vastaan, mutta Yhdysvaltojen tviittiä voi tulkita myös toisella tavalla. Asetelmaa voi kutsua Himasen sanoin rakentavaksi epäselvyydeksi.

-  Erdogan tulkitsee asian niin, että Yhdysvallat ja muut maat ovat ikään kuin perääntyneet aiemmasta lausunnosta, mutta niinhän ei tietenkään ole eikä voikaan olla. Yhdysvaltojen, ja luulisin, että kaikkien muidenkin maiden, tulkinta on sellainen, että Osman Kavalaa koskeva lausunto on ja pysyy. Se on normaalia diplomaattista toimintaa ja perustuu kansainvälisiin ihmisoikeussopimuksiin, jotka eivät ole ristiriidassa Wienin sopimuksen 41 artiklan kanssa, Himanen sanoo.

Käytännössä tilanne näyttää nyt siis lauenneen Himasen mukaan lopulta ilman suurta draamaa ja sitä, että Erdogan olisi menettänyt omien kansalaistensa silmissä kasvonsa. Sitä ei ole kerrottu julkisuuteen, mitä kulissien takana tapahtui ennen maanantaita.

Suomen ulkoministeriö ei ole toistaiseksi kommentoinut Turkki-kiistaa tai sen laukeamista.

Suomessa toimitaan vähin äänin

Sekä Himasen että ulkoministeriön protokollapäällikön Matti Heimosen mukaan on yleensä ottaen harvinaista, että suomalaisia diplomaatteja uhataan karkotuksella tai karkotetaan asemamaasta. Heimosen mukaan myöskään sellaiset tapaukset eivät ole yleisiä, että Suomi katsoisi muiden maiden diplomaattien olevan ei-toivottuja henkilöitä. Tarkoista karkotusten määristä puolin tai toisin ei ulkoministeriö kerro julkisuuteen.

-  Jos ajatellaan viime vuosikymmeniä, joitakin karkotustapauksia on ollut esimerkiksi Suomen ja Venäjän suhteissa, Himanen sanoo.

Kynnys suurlähettilään karkottamiselle maasta on korkeampi kuin muun, alempiarvoisen diplomaatin. Heimonen muistuttaa, että suurlähettiläs edustaa lähettäjämaan ylintä valtiojohtoa, eli hän on valtionpäämiehen edustaja.

Suomessa karkotukset hoidetaan järjestään vähin äänin. Siinä, missä esimerkiksi jotkut toiset länsimaat saattavat kertoa vaikkapa vakoiluun syyllistyneiden henkilöiden karkotuksista, Suomi vaikenee näistä – pienemmistä diplomaattien laittomuuksista puhumattakaan.

-  Suomi noudattaa hyvin pidättyvää linjaa, eli emme aktiivisesti kerro karkotuksista julkisesti. Haluamme säilyttää hyvät suhteet kaikkiin valtioihin, ja se on ollut menestyksekäs linja, Heimonen sanoo.

Wienin sopimuksen artiklassa 9 todetaan, ettei toisen maan diplomaatin karkottamista tarvitse perustella mitenkään. Maa voi vain ilmoittaa toiselle maalle, että edustuston päällikkö tai muu diplomaattisen henkilöstön jäsen on persona non grata eli ei-toivottu henkilö.

Rattijuopumukseen nollatoleranssi

Diplomaatteja voidaan karkottaa hyvin erilaisista syistä. Vakavimmissa tapauksissa kyse on esimerkiksi juuri laittomasta tiedustelusta eli vakoilusta. Myös tavanomaisemmat rikokset kuten päihteiden alaisena ajaminen ja sen yhteydessä aiheutettu liikenneonnettomuus voivat johtaa karkotukseen. Heimonen sanoo, että esimerkiksi rattijuopumukseen Suomella on nollatoleranssi.

Himasen mukaan esimerkiksi liikenneonnettomuuden kaltaisissa tilanteissa voidaan harrastaa diplomaattista kohteliaisuutta siinä, että lähettäjämaan kanssa vain sovitaan, että diplomaatti poistuu maasta. Näin häntä ei tarvitse määritellä persona non grataksi.

-  Persona non grata -status tarttuu aika sitkeästi ja voi vaikuttaa diplomaatin tulevaan uraan tavalla tai toisella, Himanen selittää.

Suomella on periaate, että kun karkotuspäätös tehdään, diplomaatille annetaan poistumisaikaa yleensä 14 vuorokautta.

-  Siinä ajassa diplomaatti mahdollisine perheineen ehtii hoitaa tarvittavat asiat kuntoon, Heimonen sanoo.

Suomi seisoi EU-rintamassa Salisburyn myrkkyiskussa

Vuonna 2018 Suomi hyvin poikkeuksellisesti kertoi julkisuuteen päätöksestään karkottaa yksi venäläisdiplomaatti vastatoimena Britanniassa tehtyyn Salisburyn hermomyrkkyiskuun. Presidentti ja valtioneuvoston ulko- ja turvallisuuspoliittinen ministerivaliokunta käsittelivät iskua maaliskuisessa kokouksessaan ja päättivät karkotuksesta. Karkotuspäätös oli poliittinen tuenosoitus, jossa Suomi seisoi samassa rintamassa muiden EU-maiden kanssa.

Kuten Venäjän tapoihin usein kuuluu, se vastasi karkotuspäätöksiin samalla mitalla eli karkottamalla muun muassa yhden Suomen diplomaatin Moskovan-lähetystöstä.