Laiha, mutta piristys kuitenkin, oli harjoitustasapelimme 1—1 Itävaltaa vastaan. Ei kuitenkaan voitettu.

Toisin on moottorikuvioissa. Maailman nopeimpien autojen rateissa viisaat ja taitavat vauhtiveikot Valtteri Bottas ja Kimi Räikkönen ovat neljän maailman parhaan joukossa. Bottas vahvisti Melbournessa sen, mikä määrää F1-menestyksen. Eli insinöörit, kuskit, renkaat ja tilannetaju. Tietty myös isot rahat. Wihurihan vaikutti osaltaan myös Bottaksen pestiin mersulle.

Sipilän talousoppi leikata eikä elvyttää on myös Hiihtoliiton lääke rappiotilassa olevaan mäkihyppyyn. Budjettia leikataan reippaasti eikä miehiä auteta mäessä. Ei vaan ole mania eikä sponsoreita lajille. Krista Pärmäkosken kv-kilpi himmeni hieman kun SM-hiihdoissa hän ei pärjännyt Kaisa Mäkäräiselle eikä Kerttu Niskaselle.

ME-tuloksia taitoluistelussa kirjataan. Ne eivät perustu sentteihin eivätkä sekunteihin. Vaan ihmissilmän arviointiin. Siis hataralla pohjalla. Kuitenkin 22-vuotiaan Japanin Yuzuru Hanyun taituruus MM-kisajäällä oli herkullista katsottavaa. Sanoivat sen hipovan täydellisyyttä, mitä se sitten onkaan.

Olympiakomitea etsii itselleen toimitusjohtajaa entisen pääsihteerin Teemu Japissonin paikalle.. Hakijoita on 45. Opetusministeriö on asettanut tehtävään palkkakaton. Tähän mennessä OK ei ole piitannut siitä. Siksikin valtio perii avustusrahoja takaisin OKlta. Nyt kun puheenjohtajana on uusi mies Timo Ritakallio, liike-elämänkin tunteva, niin uskottavaa on, että tehtävästä ei enää makseta pääministeripalkkaa vaan pysytään kohtuudessa.

Pulmakin on. Tulevan toimitusjohtajan palkka on alhaisempi kuin hänen alaisensa huippu-urheilusta vastaavan Mika Kojonkosken, joka on epäonnistunut tehtävässään. Kojonkosken eroa on odotettu, mutta siitä ei ole kuulunut mitään merkkejä.

Myös valintamenettely on muuttunut. OK on kääntynyt headhunter-firman puoleen, nakannut sille 45 hakijan paperit ja pyytänyt ehdotuksia. On pelkästään hyvä, ettei päädytä enää yksinomaan kokoomuslaiseen valintaan vaan muillakin on mahdollisuutensa pätevyyden perusteella..

Suomen huippu-urheilulla pyyhki vielä kohtuullisen hyvin kun Suomen Urheiluliiton ja Olympiakomitean puheenjohtajana oli intomielinen urheilumies Jukka Uunila. Jopa niin fanaattinen, että kun kyseli hänen sympatioitaan johonkin poliittiseen puolueeseen, niin vastaus oli, että hän kannattaa urheilupuoluetta.

Nyt parin kuukauden (4.6.) kuluttua 94 vuotta täyttävä terävä-älyinen kauppaneuvos ei halua antaa enää neuvoja eikä haastatteluja nykypolvelle. Hän on vetäytynyt kriittiseksi ja viisaaksi sivustaseuraajaksi. Mutta kyllä hän on perinnöksi jättänyt kaksi kertaa viisituntisen haastattelun urheilumuseon johtajalle Pekka Honkaselle. Mietteet ja kokemukset ovat kaikkien käytettävissä. Mutta vaikuttaa siltä, että vain harva nykyinen urheilujohtaja on nähnyt vaivaa tutustua niihin.

Sukupolvesta toiseen omaksutaan tuo ajatus, että me tiedämme ja osaamme asiat paremmin kuin vanhat kalkkikset. Totuushan on kuitenkin se, että historian tuntemus on tulevaisuudelle mitä tärkeintä. Ilman menneisyyttä ei ole tulevaisuuttakaan.

Uunila satsasi aikanaan muun muassa olympiavoittaja Peter Snellin valmentaja Arthur Lydiardin juoksuoppeihin, joiden tuloksena meillä syntyivät sellaiset juoksunimet kuin Lasse Viren, Juha Väätäinen, Pekka Vasala, Kaarlo Maaninka ja monet muut. Uunila kokosi valmennukseen lisäksi räväkät valmentajat Rolf ”Raaka-Rolle” Haikkolan, Seppo ”Nitti” Nuuttilan ja monet muut suomalaiset valmemnnustietäjät. Nuuttilahan valmensi myös Pertti Karppisen kolmeen soudun olympiakultaan. Myös triathlonisti Pauli Kiuru kuului valmennusrinkiin.

Yksi olympiakomitean päämääristä oli myös tavoitteiden asettaminen, mikä nyt puuttui kokonaan esimerkiksi Rioon lähdettäessä. Nythän tunnelmoitiin kivalla mukanaolon fiilisajatuksella. Se tiehän ei yksinään riitä kuitenkaan urheilun huipulle, vaikka onkin urheiluaatteen perimmäisiä ajatuksia. Kun keskustelee Uunilan kanssa, niin hän ei ymmärrä sitä, että Suomen uinnille tähtihetkiä luonut päävalmentaja Kari Ormon kaula katkaistiin kesken kukoistuskauden lähinnä kokoomuslaisen poliitikon ja Uintiurheilun Tuen puheenjohtajan edesauttamana. Ormolla kun oli liikaa tv-näkyvyyttä.

Uunila on aina kokenut ja sanonut, että urheilu tarvitsee itsenäisiä toimijoita ja ajattelijoita. Siksi hän tuki myös, turhaan, Arto Bryggaren valintaa Urheiluliiton puheenjohtajaksi. Toisin päättivät.