Kolumnit
1.12.2020 18:00 ・ Päivitetty: 1.12.2020 15:37
Oikeimmalla laidalla koronasta toivottiin julkisen sektorin tuhoajaa
Vielä on aikaista sanoa, mikä nousee huhtikuun kuntavaaleissa ratkaisevaksi puheenaiheeksi, mutta jos veikkaa koronaviruspandemian vaikutuksia kuntien talouteen ja palveluihin, niin tuskin ihan metsään menee. Siksi olikin äärimmäisen tärkeää, että maan hallitus kuuli syksyn aikana ainakin demarikuntapäättäjien suuren huolen siitä, mitä tapahtuu, jos valtio ei tue riittävästi kuntataloutta.
Kuntien talousarvioita valmistelevilla virkamiehillä ei näyttänyt olevan luottamusta siihen, että valtio tulisi kuntien apuun – sinänsä epäluottamukselle oli kyllä historialliset syyt, että niin ei aiempien kriisien kuluessa olekaan koskaan tapahtunut. Kynnet oli siis jo teroitettu leikkauksia, veronkorotuksia ja henkilöstön lomautuksia varten, vaikka pääministeri vetosi kuntia pitämään yllä palveluita, jotta pandemiasta selvittäisiin mahdollisimman pienin vaurioin.
Koko talousjärjestelmämme olisi yksinkertaisesti romahtanut, elleivät keskuspankit olisivat kaivaneet ”sinkojaan” esiin.
On tietysti niin, että virkamies joutuu laatimaan ennusteet vain ja ainoastaan tehtyjen päätöksien, ei lupausten varassa. Esimerkiksi kotikaupungissani Hämeenlinnassa kuluvan vuoden tilinpäätösennuste heilahti parissa kuukaudessa yli 30 miljoonaa euroa alijäämäisestä muutaman miljoonan ylijäämäiseksi – väitän, että ilman ajoissa tehtyjä valtion ratkaisuja olisi päädytty erittäin hätiköityihin ja vahingollisiin päätöksiin. Joissain kunnissa leikkausinto johtaa niihin joka tapauksessa, sillä oikeimmalla laidalla koronasta toivottiinkin julkisen sektorin tuhoajaa.
Marraskuun SDP:n puoluevaltuuston kokouksessa kuultiin ansaittuja kiitoksia pääministerille ja hallitukselle kuntatalouden pelastamisesta. On toki myös selvää, että nykyisten demarivaltuutettujen asema kevään kuntavaaleissa olisi ollut kestämätön, jos niihin olisi jouduttu menemään täysin aatteen ja äänestäjien edun vastaisilla talouskuripäätöksillä.
Vaikka Suomessa monetaristinen talouskuripuhe on vielä voimissaan ja valtion velkaantuminen monille pahin kuviteltavissa oleva asia, ensin finanssikriisi ja nyt korona on jo muuttanut valtavasti koko globaalia makrotalousajattelua.
Muutos tapahtui vasta pakon edessä, mutta niin se usein menee. On ilmiselvää, että koko talousjärjestelmämme olisi yksinkertaisesti romahtanut, elleivät keskuspankit olisivat kaivaneet ”sinkojaan” esiin ja painaneet tuhansia miljardeja lisää dollareita, euroja, puntia ja muita isoja valuuttoja markkinoille.
Alkuun ongelma oli, että markkinoille puskettu raha kuplaantui pörssiosakkeisiin. Mutta pikkuhiljaa eri maiden hallitukset ovat alkaneet ymmärtää, että niiden täytyy itsekin alkaa käyttää rahaa investointeihin, palveluihin ja yritysten tukemiseen, jotta talous voi toipua ja keskuspankkiraha jakautuu myös niille, ketkä rahaa eniten tarvitsevat.
Kun saksalaiset sanovat, että nyt valtioiden tulee tehdä alijäämää, turvata ihmisten terveys ensin ja pitää yhteiskunta pystyssä millä hinnalla hyvänsä, niin ennen pitkää suomalainenkin sen uskoo. Toivottavasti tämä tapahtuu ennen huhtikuuta.
Kommentit
Artikkeleita voi kommentoida yhden vuorokauden ajan julkaisuhetkestä. Kirjoita asiallisesti ja muita kunnioittaen. Ylläpito pidättää oikeuden poistaa sopimattomat viestit ja estää kirjoittajaa kommentoimasta.