Palkittu politiikan aikakauslehti
72€/6kk

Kolumnit

Oikeistoporvareille SDP:n nousu on tukalaa – silloin tarvitaan “paljastuksia”

Suomen Kuvalehti (SK) on muutaman viimeksi ilmestyneen numeronsa sivuilla ottanut käsittelyynsä 1970-luvun alkuvuosien opetusmateriaaliskandaalin, niin sanotun Pirkkalan monisteen, jota myös Pirkkalan aapiseksi sanottiin. SK on aivan oikeassa siinä, että muistio/aapinen oli skandaali, joka vahingoitti vakavasti silloin meneillään olevaa koulu-uudistusta, siirtymistä peruskouluun. Koko uudistus oli oikeistollemme melkoinen kauhistus –  mitä kaikkea se voikaan tuoda myös koulun opetuksen sisältöön.

SK on löytänyt Pirkkalan monisteelle ainakin yhden henkisen isän. Lehden lainaaman Keskusrikospoliisin tutkijan selvityksen mukaan se olen minä. Olen nimittäin vuonna 1969 laatinut muistion, jossa vaaditaan koulutuksen sisällön uudistamista, eikä mitä tahansa uudistamista, vaan sellaista, mikä auttaisi sosialidemokraattisen aatemaailman leviämistä koulua käyvän nuorisonkin piiriin. Olen siis ollut poliittisen aatteen soluttaja viattomien lasten kouluympäristöön.

Muistioni on päivätty vuoteen 1969, jolloin toimin SDP:n koulutus-ja kulttuuripoliittisen työryhmän puheenjohtajana. Ns. siviilityöni oli Suomen Ylioppilaskuntien Liiton pääsihteerin toimi, josta olin samaan aikaan luopumassa. SDP:n työryhmä ajoi laajan asiantuntijajoukon voimin koulu-uudistusta: yhtenäiskouluun (peruskouluun) siirtymistä ja opetussisältöjen ajanmukaistamista.

Joku minulle tuntematon yliöpää käytti tilaisuutta hyväkseen ja syötti markkinoille ”Pirkkalan monisteen”.

Ensimmäinen tavoite oli kaikille selvä, vaikka melkoinen taistelu siitä piti käydä. Kaikilta osin taistelu ei ole vieläkään päättynyt. Monen porvarin kaipaus erilliskouluihin pulpahtelee julkisessa keskustelussa aika ajoin. Edes Pisa-menestys ei ole kritiikkiä vaimentanut.

Opetussisältöjen uudistamisen tarve on jatkuvaa. Yhteiskunta kehittyy ja muuttuu. Koulun on pysyttävä kehityksessä mukana. Peruskouluun siirtymisen aikaan liian monessa koulussa esim. Suomen historian opetus päättyi vuoden 1917 valtalain säätämiseen. Sen jälkeisistä tapahtumista ei puhuttu. Ikään kuin 1930-lukua, sotia ja niiden jälkeistä aikaa ei olisi elettykään. Tottahan tasavallan presidenttien nimet osattiin. Sen sijaan kaikki poliittiset ja kulttuuriinkin liittyvät tapahtumat kuuluivat vaiettuun alueeseen.  Savonlinnan Lyseon vuoden 1960 ylioppilaille ei esimerkiksi ay-liikettä ollut olemassakaan. Oli korkea aika vaatia opetuksessa käsiteltäväksi uutta, tutkittua tietoa yhteiskunnan eri alueilta.

Kun peruskoulun rakenneuudistuksen toteutus eteni eteläiseen Suomeen, oli myös erilaisten kokeilujen aika. Joku minulle tuntematon yliöpää käytti tilaisuutta hyväkseen ja syötti markkinoille ”Pirkkalan monisteen”. Monisteen sisältöä ei ollut tarkastettu, kenelle tarkastaminen lienee kuulunutkaan. Kun aikanaan itse – silloin oikeusministerinä toimiessani – kuulin monisteesta, kauhistuin ja ihmettelin, kuinka tällaista voi tapahtua. Toisaalta ns. stallareiden touhuihin jo tottuneena ei ihmetys ollut äärettömän suuri. Reaktioni oli silloin muutama “tuhma” sana ja arvailu, kuinka suurta vahinkoa moniste saattaakaan aiheuttaa koulu-uudistuksen toteutukselle.

Pääasia on miltä tapahtumat saadaan näyttämään.

Opetusmateriaalikokeilusta, johon Pirkkalan monistekin liittyy, päätti Kalevi Sorsan I hallituksen opetusministerin sijaisena kulttuuriministeri Marjatta Väänänen, aito maalaisliittolainen konservatiivi. Hän ei koskaan olisi nimeään päätökseen pannut, jos olisi ollut vähäisintäkään epäilystä kokeiluun liittyneistä väärinkäytön mahdollisuuksista. Tätä tärkeää yksityiskohtaa ei SK tietenkään kerro lukijoilleen. Sen sijaan lehti kertoo näyttävän ivallisesti likasanko-palstallaan, kuinka pääjohtaja Aho ja ex-ministerit Louekoski ja Sundqvist ”eivät tienneet mitään” uudistuksen tästä sisällöstä. SK:lle on tärkeää, miltä asia saadaan nyt näyttämään, kun varsin harva suomalainen koko tapauksesta mitään olennaista tietää tai muistaa.

”Niin on, miltä näyttää”. Oikeistoporvarista tuntuu varmaan tukalalta, että demareiden kannatus tuppaa nousemaan, vaikka suuria dramaattisia toimia ei puolue ole juurikaan esittänyt. Vain asiallista keskustelua ja huolenpitoa kansalaisten tasapuolisesta kohtelusta vaikeanakin aikana. Silloin tarvitaan ”paljastuksia”, vanhatkin tapahtumat kelpaavat, keksitytkin sopivat, jos aitoja ei heti tule mieleen. Pääasia on miltä tapahtumat saadaan näyttämään. Hyvänä asiapoikana voi toimia mm tämä Herrasväen Hymy, Suomen Kuvalehti.

Jaa tämä artikkeli

Kommentit

Artikkeleita voi kommentoida yhden vuorokauden ajan julkaisuhetkestä. Kirjoita asiallisesti ja muita kunnioittaen. Ylläpito pidättää oikeuden poistaa sopimattomat viestit ja estää kirjoittajaa kommentoimasta.

Sähköpostiosoitteesi

Toimituksen valinnat

Toimituksen valinnat

Demokraatti

päätoimittaja: Petri Korhonen
Lähetä juttuvinkki →

Toimitus: PL 338, 00531 Helsinki, puh. 09 701 041

Arbetarbladet

chefredaktör: Topi Lappalainen
Kontakt →

Redaktion: Broholmsgatan 18-20 C, 00531 Helsingfors

Tietosuoja-asetukset

2018 DEMOKRAATTI
TIETOSUOJA- ja REKISTERISELOSTE