Asiantuntijat olivat ihmetelleet julkisuudessa, miten perustuslakivaliokunnan tyrmäämäksi tullut esitys, oli mennyt Pöystin ennakkovalvonnasta läpi.

Muun muassa Helsingin yliopiston valtiosääntöoikeuden professori Tuomas Ojanen oli esittänyt kritiikkiä valtioneuvoston ja oikeuskanslerin laillisuusvalvonnan toimivuudesta.

Ojanen muistuttaa Demokraatille tänään Pöystin julkisen puheenvuoron jälkeen, ettei keskustelu laillisuuvalvonnasta ja oikeuskanslerista liity vain tuoreimpaan tapaukseen.

– Liikkumisrajoitusesitys oli tuorein lastu tässä virrassa. Tälläkin vaalikaudella covid-19-talkoissa on ollut hallituksen esityksiä tai valmiuslain mukaisia säädöksiä, joiden huomattavat perustuslakiongelmat ovat pakottaneet pohtimaan valtioneuvoston laillisuusvalvonnan toimivuutta.

Ojanen nostaa esimerkeiksi viime lokakuun rajamenettelylakipaketin sekä Uudenmaan sulun toteuttamisen viime vuoden keväällä.

– Uudenmaan sulkuasiassa valtioneuvosto antoi ensin hybridi- tai rumemmin sanottuna sekasikiökasetuksen. Siinä valmiuslain käyttöönotto- ja soveltamisasetus olivat yhdessä ja samassa asetuksessa, mikä on valmiuslain perussystematiikan vastaista. Perustuslakivaliokunta tyrmäsi sen, samoin kuin lokakuun rajamenettelylakipaketin.

Viime kuussa taasen pääministeri informoi poikkeusolojen toteamisesta, joka sekään ei mennyt oikeudellisesti putkeen.

– Siinäkin minun mielestä oli enemmän kysymys siitä, että valtioneuvoston piirissä olevien juristien ja oikeuskanslerin olisi pitänyt sanoa, miten Suomessa oikeudellisesti ”by the book” poikkeusolot todetaan ja valmiuslaki otetaan käyttöön. Silloin kaikki olivat pääministerin kimpussa, mutta minusta ongelma oli kuitenkin enemmän sillä suunnalla, jonka tulee oikeudellisesti nuotittaa pääministeriä sanomisia ja tekemisiä.

– Ei minusta pääministerin pidä olla jokin juristi, joka hallitsee kaikki perustuslain poikkeusoloihin ja valmiuslakiin liittyvät oikeudelliset kiemurat.

Vaikka Ojanen on esittänyt ankaraa kritiikkiä myös oikeuskansleria kohtaan, on tehtävä selväksi, ettei kyse ole esimerkiksi siitä, että hän ajaisi oikeuskanslerin eroa.

Ojanen toteaa, että harha-askelia voi tulla ylimmille oikeusasteillekin, jotka saattavat saada esimerkiksi Euroopan ihmisoikeustuomioistuimelta langettavan ratkaisun.

– Ei siitä (erovaatimuksista) ole kysymys. Tosiasia kuitenkin on, että viimeisen reilun vuoden aikana on useamman kerran tullut perustuslakivaliokunnasta aika kovat risut ja pyyhkeet hallituksen esityksistä tai valmiuslain säädöksistä. Sen sijaan, että vaikkapa poikkeusolojen toteamisesta ja valmiuslain lainvastaisesta toteuttamisesta syytetään poliitikkoja, kyllä tämäntyyppisissä oikeudellisissa asioissa ongelmat ovat enemmänkin siellä, missä on juridiikan asiantuntemus valtioneuvostossa. Eikä silloin oikeuskansleri mitenkään piiloon pääse.

– Päinvastoin voisi kuvitella, että jos pääministeillä on oikeudellisesti kiperä paikka, hän erityisesti pyrkisi valtioneuvoston oikeuskanslerilta kysymään, miten asia menee lain mukaan varmistaakseen sen, että sanominen ja tekeminen on lainmukaista. Tässä suhteessa viimeisen reilun vuodenkaan aikana kaikki ei ole mennyt kuin Strömsössä. Korostan, ettei tämä liikkumisrajoituspaketti ole mitenkään yksi ainoa. Matkan varrella on ollut muitakin kangerteluja, Ojanen sanoo oikeuskanslerin toimintaan viitaten.

Loppupeleissä Ojanen myös muistuttaa, ettei oikeastaan kritiikin kohteena ole niinkään oikeuskansleri Pöystin tai vaikkapa tämän edeltäjän Jaakko Jonkan toiminta.

– Tässä kritisoidaan instituutiota, ei niinkään yksittäistä henkilöä.

Siksi Ojanen ei myöskään lähde arvioimaan Pöystin tämänpäiväistä kirjoitusta tai esiintymistä.

Samalla Ojanen toteaa, ettei hänkään täysin tyrmännyt hallituksen esitystä perustuslakivaliokunnan asiantuntijana. Hänkin painotti liikkumisrajoituksista asiantuntijalausunnossaan sitä, että hallituksen esitys pyrkii elämän ja terveyden suojeluun. Ehdotetuilla rajoituksilla katsottiin voivan vähentää merkittävästi sairaalahoitoa, tehohoitoa ja kuolemantapauksia.

– Se oli erittäin painava peruste. Itsekin olin valmis lakipaketin hyväksymään, vaikka esitin kriittisiä huomiota. Voi olla, että sitä olisi saatukin vielä eduskunnan justeerauksessa pelastettua, Ojanen sanoo.

Hänen mukaansa monet esityksen ongelmat paikantuivat viime kädessä erityisesti siihen, että liikkumisrajoitusten rikkomisen kriminalisointi korosti tarvetta säätää rikkomisista täsmällisesti ja tarkkarajaisesti. Käytännössä ihmisten olisi kuitenkin ollut hyvin vaikea arvioida lain perusteella sitä, mikä olisi ollut lainvastaista ja mikä ei.

Tänään julkaisemassaan kirjoituksessa oikeuskansleri Tuomas Pöysti tarkasteli muun muassa sitä, miten hän toteuttaa ennakollista laillisuusvalvontaansa ennen kuin lakiesitys etenee perustuslakivaliokunnan pöydälle.

Pöystin mukaan oikeuskanslerin odotetaan nykyistä aktiivisemmin esittävän perustuslain 108 §:ssä tarkoitettuja huomautuksia hallituksen esityksen perustuslainmukaisuudesta.

– Tietyissä varovaisissa rajoissa tähän on mahdollisuuksia, Pöysti sanoi hivenen itsekriittisenä.

Tuomas Ojasen mielestä jo perustuslaki itsessään on ongelmallinen. Se on jännitteinen ja synnyttää oikeuskanslerille kaksoisroolin.

Pöystinkin mainitseman 108 §:n ensimmäisen momentin mukaan oikeuskanslerin tehtävänä on valvoa valtioneuvoston ja tasavallan presidentin virkatointen lainmukaisuutta. Toisen momentin mukaan oikeuskanslerin on pyydettäessä annettava presidentille, valtioneuvostolle ja ministeriöille tietoja ja lausuntoja oikeudellisista kysymyksistä.

Ojasen katse kohdistuu nimenomaan kohtaan ”pyydettäessä annettava”.

– Siinä jo vähän välähtää, mikä on oikeuskanslerin historiallisenkin tehtävän yksi ulottuvuus. Se on sellainen kruununjuristi-tyyppinen rooli. Oikeuskanslerin tehtävissä menee jo lähtökohtaisesti vähän turhan sekaisin laillisuusvalvontakysymykset ja toisaalta neuvomiset ja oikeudellisissa kysymyksissä informointi. Tästä se perimmältään lähtee tämä jännitteinen asema.

Ojanen menee yhä syvemmälle ongelman juuriin ja kysyy, onko laillisuusvalvonta ylipäänsä järjestetty nykyajan vaatimukset täyttäen.

– Pitäisikö koko oikeuskanslerin tehtäväkenttä miettiä uudelleen mukaan lukien se, tarvitaanko nykymuotoista oikeuskansleria vai voisiko laillisuusvalvonnan keskittää eduskunnan oikeusasiamiehelle resursoiden sitä enemmän? Se hoitaisi laillisuusvalvonnan ja varsinkin kanteluasiat ja niiden ratkaisun, Ojanen toteaa.

Ojanen sanoo, että tällä hetkellä kansalaistenkin kannalta on epäselvää, mihin kantelu viranomaisten tai valtioneuvoston toiminnan lainvastaisuudesta pitää osoittaa. Välillä katsotaan sekuntikellosta, kumpaan instanssiin kantelu on ensimmäisenä tullut ja missä se käsitellään.

– Kun covid-oloista päästään, yksi keskustelu ja selvittämisen asia on, onko oikeuskansleri-instituutiolle nykymuotoisena tarvetta. Onko siitä ajanut aika ohi, olisiko koko instituutio syytä ottaa kriittiseen perustuslailliseen uudelleenarviointiin? Pitäisikö laillisuusvalvonta keskittää kokonaan yhdelle ja samalle instituutiolla, jonka minun mielestä pitäisi olla eduskunnan oikeusasiamies, Ojanen sanoo.

Turun yliopiston julkisoikeuden professori Janne Salminen kuvaa oikeuskanslerin tämänpäiväistä selvitystä toiminnastaan kattavaksi ja laajaksi.

– Perustuslakivaliokunnan lausunnon takia käy lähes sääliksi pääministeriä ja hallitusta, koska virkakunta on antanut hallituksen kävellä taas tällaiseen sudenkuoppaan. Hallituksen pitäisi voida luottaa siihen, että virkamiehet ohjaavat ja neuvovat välttämään näin suuria oikeudellisia ongelmia. Hallituksen lakiesitys herättää toki kysymyksiä lainvalmistelun tasosta, mutta myös siitä, miksi ennakollinen laillisuusvalvonta [oikeuskansleri] on asiassa repsahtanut, Salminen oli sanonut 1.4. Helsingin Sanomille.

Salminen toteaa Demokraatille, ettei hänen tarkoituksensa ole ollut luoda kuvaa, jossa kaikki ongelmat johtuisivat vain oikeuskanslerista tai laillisuusvalvonnan puutteesta. Hän muistuttaa puhuneensa ylipäätään virkamiesten roolista.

– Kyllä valtioneuvoston lähellä pitäisi olla asiantuntemusta estämässä tällaista junan alle kävelemistä.

– Kuten oikeuskanslerikin toi esiin, asia on toki ollut monitahoinen.

Salminen sanoo saaneensa, tosin julkisuudesta, käsityksen, jonka mukaan oikeuskanslerilla on melko aktiivinen rooli valtioneuvoston opastajana ja se on näyttäytynyt aktiivisempana kuin vaikkapa oikeuskanslerin edeltäjän toiminta. Julkisuudessa on pohdittu, voisiko tällainen opastaminen vaikeuttaa oikeuskanslerin toimintaa tilanteessa, jossa hänen on lopulta arvioitava hallituksen esityksen lainmukaisuutta.

– Ehkä tässäkin pitää katsoa muihin kuin yksittäiseen asiaan.

– Tämä asetelma on tietysti haasteellinen nimenomaan laillisuusvalvonnan kannalta. Eli pitäisi välttää tilanteita, joissa joutuu jälkikäteen hyvinkin läheltä arvioimaan omia oikeudellisia operationaalisia neuvojaan. Niin ei saisi käydä, Salminen sanoo.

Pöysti itsekin kiisti tänään kirjoituksessaan, että hän olisi oikeuskanslerina poistunut ’’erotuomarin’’ roolistaan. Hän sanoi, ettei ole varsinkaan ollut ”hallitustiimin jäsen”.

– Pöystin selvitys on tyydyttävä ja mielenkiintoinen. On tärkeää, että itse kukin miettii toiminnan perusteitaan. On myös aivan selvää, kuten oikeuskansleri sanoo, ettei hänen tehtävänsä ole estää hallituksen esitystä menemästä perustuslakivaliokuntaan. Mutta hänen tehtävänsä on tuoda esiin, jos siihen liittyy perustuslaillisia ongelmia, Salminen jatkaa.

Kun Salmiselta kysyy, käykö pääministeriä edelleen sääliksi oikeuskanslerin selvityksen jälkeenkin, vastaus on myönteinen.

– Ei minulle ole ihan selvää, kuinka selväksi on tehty se, että hallituksen esitykseen sisältyy näin fundamentaalisia ongelmia. En usko, että kukaan tarkoituksella lähtee kokeilemaan perustuslaillisuuden rajoja.

Toisaalta Ojasen tavoin myös Salminen edusti perustuslakivaliokunnan asiantuntijana kantaa, jonka mukaan liikkumisrajoitus-esityksessä on isoja ongelmia, mutta niitä voidaan työstää eduskunnassa. Isossa kuvassa hän oli siis oikeuskanslerin linjoilla.

– Perustuslakivaliokuntahan edellytti ehdotukseen huomattavia muutoksia, Salminen toteaa.

– Esityksestä näki mielestäni heti, ettei siitä tule valmista lakia. Se oli selvä, hän jatkaa.

Kuten Pöysti tänään myös Janne Salminen painottaa, että lainvalmistelu kokonaisuudessaan on Suomessa korkeatasoista ja ammattitaitoista.

– Vaikka on hyvin poikkeuksellinen tilanne, eduskunta säätää lakeja ja pääosa niistä on hyvin ongelmattomia. Kokonaiskuvan ei saa antaa hämärtyä.

Liikkumisrajoitusten käsittely osoitti Salmiselle myös, että perustuslakivaliokunnan ennakollinen lakiesitysten perustuslainmukaisuuden tarkastelu toimii.

– Valiokunta osoitti varsin paineisessa tilanteessa, että sillä on työssään erittäin korkea integriteetti. Se antoi hyvin ymmärrettävän, hyvän lausunnon, joka totesi lainsäädännön välttämättömyyden ja tarpeellisuuden sinänsä mutta oli hyvin kriittinen toteutustavoille.

Integriteetti tarkoittaa tässä yhteydessä arvioinnin riippumattomuutta ja valtiosäännön mukaisuutta suhteessa poliittiseen prosessiin.