Erilaisten ryhmien lainsäädännöllistä ja tätä tietä todellista asemaa parantamalla uskotaan päästävän parempaan yhteiskuntaan kuin esimerkiksi rangaistuksia koventamalla. Monesti rikollisuus johtuu nimenomaan huonosti toimivasta yhteiskunnasta, puhutaanpa köyhyydestä, syrjäytymisestä tai sivullisuuden kokemuksesta johtuvasta taikka valkokaulusrikollisuudesta.

Ajatuksena on ollut erityisesti haavoittuvien ihmisryhmien materiaalisen turvan ja palvelujen parantaminen onpa kyse lapsista, vanhuksista, maahanmuuttajista tai ylipäätään ihmisistä, joiden kohdalla yhteiskunnan panoksen merkitys saattaa olla suuri. Samalla ohjelmassa on nähty merkittäväksi tiettyjen turvallisuudesta huolehtivien viranomaisten resursseista huolehtiminen. Poliisi ja rajavartiolaitos ovat nykyisessä maailmassa tärkeitä koko yhteiskunnan ja siten tavallisen ihmisenkin kannalta.

Kuitenkaan näidenkään viranomaisten toiminnan tehostaminen ja laadun parantaminen ei riipu yksin resursseista vaan esimerkiksi johtamisesta, koulutuksesta ja asenteista. Rangaistusten koventamista ei juurikaan edellytetä muuten kuin hyvin harkitusti ja harvoissa tapauksissa. Hallitusohjelman oikeuspoliittisen osan voi nähdä sivistyneen, demokraattisen sekä tasa-arvoon pyrkivän yhteiskunnan ilmentymänä. Siis mieluummin itse asioiden parantaminen kuin pelkkä valvonta ja rangaistukset.

Tässä on kuitenkin muistettava hallinnollisen valvonnan suuri merkitys juuri haavoittuvien ihmisryhmien tosiasiallisen ja oikeudellisen aseman parantamisessa. Muistamme ongelmat, jotka liittyivät ja liittyvät esimerkiksi vanhusten laitoshuoltoon ja muuhun huolehtimiseen sekä lastensuojelun tilanteeseen. Myös ympäristöasiat, ulkomaalaislainsäädäntö, verotus ja monet muut alat edellyttävät toimiakseen hallinnollista valvontaa.

Asia onkin niin, että toimiviksi järjestetyt hallinnollisesta ennakko- ja jälkivalvonnasta muodostuvat keinot ovat aina parempia ja tehokkaampia kuin jälkikäteisten rikosoikeudellisten keinojen käyttö. Viimeksi mainittuja käytetään, kun vahingot ovat jo tapahtuneet. Rikosoikeutta toki tarvitaan aivan viimesijaisena keinona, koska ihmiskunta ei ole vielä sillä tasolla, että ilmankin pärjättäisiin.

Tuomioistuinten osalta on edellytetty resursseista huolehtimista. Ainakaan määrällisten henkilöresurssien lisääminen ei välttämättä ole ratkaisu esimerkiksi tuomioistuimia vaivaavaan käsittelyaikojen pituuteen. Oikeus, joka saapuu myöhään, ei ole oikeutta. Suomen tuomioistuinsysteemi on liian monimutkainen ja sekava, jopa osin päällekkäinen. Juttuja käsitellään moneen kertaan ja eri näkökulmista eri paikoissa aivan liian usein.

Ohjelmassa esitetäänkin selvitettäväksi se, minkälaista tuomioistuinjärjestelmää tulevaisuudessa tarvitaan.  Tämä on mainio ehdotus. Samaten ehdotus sovittelun lisäämisestä on tarpeellinen. Esitetään selvitettäväksi, voidaanko hallinto-oikeudellisten oikeussuhteidenkin piirissä ottaa käyttöön sovittelutyyppisiä menettelyitä. Tuomioistuinten kohdalla johtamisen kehittäminen ja tehostaminen olisi avainasemassa. Johtaminen ja riippumattomuus eivät ole toisensa poissulkevia.

Uskon, että hallitus onnistuu poikkeustilanteesta huolimatta oikeuspolitiikkansa toteuttamisessa