Vieressäni istui vilkkaan oloinen keski-ikäinen nainen. Hetken toisiamme mittailtuamme ajauduimme keskusteluun. Pahoittelin aluksi väsymystäni, sillä edellinen kaksi päivää oli kulunut lähes kellon ympäri Brysselin byrokratiaa ihmetellessä. Samaan hengenvetoon totesin, että olen kertakaikkisen väsynyt ”small talkiin”, siis kohteliaaseen puheeseen, jonka tarkoitus on vain pitää leukoja liikkeessä. Nainen hymyili vienosti ja osoitti ilmeellään ymmärtävänsä hyvin, mistä puhuin.

Lentomatka oli siis kaikkea muuta kuin ”small talkia”. Oli kertakaikkisen inspiroivaa puhua ”big talkia” ihmisen kanssa, joka osasi kuunnella ja ruokkia keskustelua taitavilla huomioilla. Uskoisin, että dialogi vei meidät molemmat paremmin ymmärtämään oman ajattelumme juuria ja haastoi laadukkaampaan argumentaatioon. Kaikista asioista ei tarvinnut olla samaa mieltä, mutta pääasia oli, että ymmärsimme, mitä toinen tarkoitti. Siitä hyvässä dialogissa on mielestäni kyse.

Suomalaista yhteiskuntaa on kauan johdettu kovin hierarkisesti. Lähtökohtana on ollut se, että johtajat laativat suuntaviivat, joita kohti edetään ja alaiset toteuttavat johtajien aivoitukset. Tämä malli jättää hyödyntämättä ihmisten monipuolisen kokemusmaailman. Sitran julkaisun mukaan hyvin suunniteltu dialogi voi muuttaa tuon vanhan mallin totaalisesti. Yhteiskunta kehittyy sitä kautta, että ihmiset luopuvat rooleistaan ja ”alistuvat” dialogille. Vasta rooleista vapaa vuoropuhelu voi tuoda uusia avauksia yhteiskunnalliseen keskusteluun.

Miksi me suomalaiset kaipaamme dialogiloikkaa? Pienenä kansakuntana meillä ei ole varaa kadottaa hyviä ideoita. On kapeakatseista ajatella, että vain johtotehtäviin valittujen ihmisten aivoissa syntyy mullistavia ajatuksia. Olennaista on, että parhaat ideat saadaan käyttöön riippumatta siitä, missä ne ovat syntyneet. Dialoginen yhteiskunta ei luota hierarkiaan vaan luovaan kaaokseen.

Dialogiin suostuminen on siis iso yhteiskunnallinen kilpailukykyloikka. Se on lähes poikkeuksetta hyppy tuntemattomaan, jossa vaatteilla tai asemalla ei voi koreilla. Suomalaisen yhteiskunnan todellisen kyvyn uudistua ratkaisee kyky sisäiseen dialogiin. Mikäli siihen on tilaa, yhteiskunta voi hyvin tulevaisuudessakin.

Kun Brysselin kone laskeutui, ”big talkia” tuli melkein ikävä. Mietin, että merkityksetöntä puhetta on tässä maailmassa hämmästyttävän paljon. Merkityksellinen puhe taas on harvassa. Juuri siksi me tarvitsemme dialogiloikkaa!