Lukijaristeily2017

”Olet ihminen, jolle voi sanoa mitä tahansa kontrolloimatta” – kansanedustajat avoimina: Burnout vaanii eduskunnassa

Kuva: Timo Sparf

Syksyllä 2014 sotea väännettiin eduskunnassa lähes henkihieverissä. Juha Rehula (kesk.) oli hyvin väsynyt. Hän toimi sosiaali- ja terveysvaliokunnan puheenjohtajana.

– Mietiskelin, onko minulla burnout. Katsoin jopa sen oireita netistä ja kirjoista. Asiantuntijat sanoivat minulle, useampikin lääkäri ja psykologi, että Juha, ei sulla ole mitään hätää, sä pystyt puhumaan, Rehula kertoo.

Tämä rohkaisi Rehulaa. Hän ei ollut kääntynyt sisäänpäin ja maailma ei ollut sulkeutunut, kuten burnoutissa saattaa käydä.

Myös viime syksynä, perhe- ja peruspalveluministerinä toimiva Rehula näytti välillä silmin nähden väsyneeltä.

– Olin väsyksissä, mutta ei minulla sellaista oloa ollut kuin silloin 2014 syksynä, hän kertoo.

– Mutta tässä työssä ei tule sellaista vaihetta, että rauhoittuisi. Tämä on sellaista pienempien tai isompien tulipalojen sammuttamista koko ajan. Jos perusvire alkaa heilua, se näkyy minusta päälle. Se on yksi osa minua.

Tänä keväänä Rehula on jaksanut paremmin, vaikka soten työstö painaa päälle.

– Uskallan sanoa, että näet tässä nyt Juhan, joka on elävien kirjoissa.

Kansanedustajien ja ministerien uupumisesta ei juuri puhuta. Perussuomalaisten kansanedustaja Tiina Elovaara jopa sanoo aiheen olevan tabu.

Esimerkiksi tällä hetkellä vihreiden kansanedustaja Jani Toivola on sairauslomalla uupumuksen vuoksi diagnosoidun keskivaikean masennuksen takia.

Oikeus- ja työministeri Jari Lindströmillä (ps.) on ollut myös vaikeaa kohtuuttoman suuren työtaakkansa takia.

– Muistan myös viime vaalikaudelta, kuinka tietyt ihmiset olivat aina kaikissa työryhmissä. Heitä kuormitettiin ja kyllä sen näki. Muistan kuinka pääministeri Katainen (kok.) ja valtiovarainministeri Urpilainen (sd.) olivat välillä todella väsyneen näköisiä. Tämä on niin raakaa, Lindström pohtii.

Hän itse oli hiljattain sairauslomalla muun muassa kohonneen verenpaineen takia.

– Toivottavasti tämä on minulle sellainen oppi, että osaan sanoa välillä ei, Lindström huokaa.

”Kokovartalohommaa”, 24/7.

Juha Rehula kuvaa ministerin työtään ”kokovartalohommaksi”. Hän viittaa työn vaativuuteen, kokonaisvaltaisuuteen ja myös muun muassa oman riittämättömyyden tunteen kanssa painiskeluun.

Kun viime joulun alla oli saatu yksi iso askel sotea käsiteltyä, Rehula kertoo menneensä kotiin ja nukkuneensa 14 tuntia putkeen. Nukkumaan pystyminen kertoi Rehulalle, että hermot ovat kunnossa.

– Silloin oli juuri saatu valinnanvapaus ja sote-laki asentoon. Oli ollut viikkojen puristus.

Rehula kuvaa, miten perusvire yön ja päivän kanssa ei välttämättä ole kunnossa tiukkojen prosessien aikana. Asiat nousevat pimeinä tunteina mieleen.

– Minun tyyppiselläni ihmisellä se tarkoittaa sitä, että herään kolmen aikaan yöllä ja on turha yrittää nukkua.

Rehula kertoo olevansa myös luonteeltaan sen sorttinen, että kantaa sellaisiakin asioita mukanaan, joita ei välttämättä tarvitsisi.

Hän kuvaa itseään turhankin kriittiseksi ja herkäksi sen suhteen, että saattaa jäädä miettimään, mitä on jollekulle sanonut, esimerkiksi mahdollisesti loukannut jotakuta.

– Miksi minä sanoin noin ja olisihan tuonkin voinut toisella tavalla tehdä, hän kuvaa.

– Paineenkestolta meitä on hyvin erilaisia. Kun se paine on oikeasti päällä, minusta tulee entistä rauhallisempi. Saa olla isojakin asioita ympärillä, mutta suljen niitä pois. Se on sellaista suojelumekanismia. Alan puhua rauhallisemmin. En lamaannu, vaan fokus on juuri siinä kohdassa, mikä on minun mielestä silloin tärkeätä.

Kun väsyttää, on Rehulan mukaan tuen hakeminen itsestä kiinni.

– Suurin tukihan ovat kollegat. Puran asioita heille. Puhuminen on kaikkein tärkeintä, se että päästät itsestäsi ulos sen ja kerrot ääneen, Rehula sanoo.

Hän muistuttaa myös sen tärkeydestä jaksamisessa, että kotiasiat oman perheen kanssa ovat kunnossa.

Onko kansanedustajilla tai ministereillä tyypillistä ajautua burnoutiin?

– Tässä kohtaa joudun vastaamaan, että minä tiedän asioita, joista en saa tietää. Puhun nyt 20 vuoden ajanjaksolla. Ministereistä en tiedä, Juha Rehula toteaa.

Työn rajat pitää löytää.

Eduskunnan työsuojelutoimikunnan puheenjohtaja, SDP:n kansanedustaja Merja Mäkisalo-Ropponen kertoo tietävänsä yksittäisiä uupumistapauksia. Mitenkään tavallista burnout ei kansanedustajalle vaikuttaisi kuitenkaan olevan.

– Väsyminen on ihan luonnollinen ilmiö kansanedustajalle. Täällä työ on aaltoliikettä. Jokaisella meillä on välillä uupumisjaksoja, jos työn ottaa vähänkin vakavasti. Yhdelle tulee fyysistä ja henkistä väsymystä, toinen kokee masennusta. Jos se on tilapäistä ja sen saa hallintaan, se ei ole pahasta, hän sanoo.

Työsuojelutoimikunta käsittelee ja kehittää niin kansanedustajien kuin eduskunnan henkilöstön työsuojelun ja työterveyshuollon asioita.

Puhemies Maria Lohelan toimesta toimikunta on aloittanut Hyvän mielen kampanjan, jolla kehitetään eduskunnan työhyvinvointia.

Vaikka eduskunta on hyvä työpaikka, Mäkisalo-Ropponen muistuttaa, että työssä on todellinen riski uupua. Työaikalainsäädäntö ei koske kansanedustajia.

– Kansanedustajalle ei sanota, että älä tee enää. Pikemminkin annetaan ymmärtää, että pikkuisen pitäisi tuohon paneutua ja tuo on hoitamatta. Vaateet tulevat eduskuntaryhmästä, puolueelta, kansalaisilta, omasta maakunnasta, joka puolelta. Jos ei pysty määrittelemään rajojaan, varmasti uupuu.

Merja Mäkisalo-Ropponen on terveystieteiden tohtori. Hän on työskennellyt ennen kansanedustajuuttaan muun muassa työnohjaajana ja työyhteisökouluttajana.

Tämän eduskuntakauden alussa hän kävi itsekin työnohjauksessa viisi kertaa.

– Se oli erittäin terveellistä. Huomasin, etten pysty ihan ilman ulkopuolisen apua laittamaan työhön rajoja. Ulkopuolinen osaa tehdä kysymyksiä, joita ei itse osaa tehdä. Osa kysymyksistä ärsyttikin. Se auttoi minua. Oli pakko miettiä oikeasti, että jos en rajaa hommia, en tee mitään hyvin.

Mäkisalo-Ropposella ei ole tietoa, minkä verran kansanedustajat käyttävät työnohjausta.

– Mutta lämpimästi suosittelisin, jos työ tuntuu hallitsemattomalta. Pitäisi mennä ennen kuin on liian uupunut.

Mäkisalo-Ropponen painottaa myös sen tärkeyttä, että kansanedustajat pitävät huolta toinen toisistaan.

– Pitäisi olla halua nähdä vähän kauemmaksi, eikä vain itseään. Pitäisi olla kykyä kysyä kollegalta, miten oikeasti voit.

Hänen mielestään myös eduskuntaryhmien puheenjohtajilla on vastuu kansanedustajien jaksamisesta. Puheenjohtajien on syytä pitää ryhmässä yllä keskustelua siitä.

Negatiivinen palaute syö jaksamista.

SDP:ssä on siirrytty ryhmäkansliamalliin. Kansanedustajilla ei ole enää omaa avustajaa. Esimerkiksi Mäkisalo-Ropposella ja SDP:n eduskuntaryhmän puheenjohtajalla Antti Lindtmanilla on yhteinen avustaja.

– Minun on pakko miettiä, otanko myös avustajan tekemiä asioita itselleni. Minulla on huoli siitä, miten avustaja jaksaa. Ei hänkään mikään robotti ole.

Työmoraali on niin kova avustajillakin, ja osa kansanedustajista ajattelee, että heidän pitäisi olla 24/7 käytössä, Mäkisalo-Ropponen kertoo.

Hän sanoo suoraan, että kansanedustajan työ on myös ”kusitolppana” olemista. Negatiivinen palautekin tuo lisänsä työn raskauteen.

– Olet ihminen, jolle voi sanoa mitä tahansa kontrolloimatta.

Toisaalta hän sanoo ymmärtävänsä, että turhautunut kansalainen purkaa oloaan juuri kansanedustajille.

Vaikka kansalaiset ja oma eduskuntaryhmä voivat olla myös voimavara, aina näin ei ole. Väliin eduskuntaryhmässäkin on ristiriitoja. Mäkisalo-Ropponen muistuttaakin, että omalla hyvällä käytöksellä voi vaikuttaa rakentavimmin.

Hän kokee jaksamista tukevan myös sen, jos pääsee eri eduskuntakausilla eri valiokuntiin. Hän itse on aloittanut tällä kaudella tulevaisuusvaliokunnan varapuheenjohtajana.

– Olen löytänyt aivan uuden maailman tulevaisuusvaliokunnasta. Sekin auttaa jaksamaan.

Työn kuormittavuuteen vaikuttaa sekin, jos tärkeitä lakipaketteja ei tule eduskunnan käsittelyyn tasaisesti vaan ryöppyinä. Näin käy, koska ministeriöissä on liian vähän lainvalmistelijoita.

Lainvalmistelun kiire saattaa näkyä virheinä lakiesityksissä, mikä taas tuo kansanedustajille epävarmuutta ja voimia kuluttavaa eettistä ristiriitaa.

– Se tekee epävarman olon, jos emme voi luottaa saamaamme tietoon. Päätöksemme vaikuttavat niin kauhean monen elämään.

Eduskunnan työterveyshuoltoa Merja-Mäkisalo Ropponen kehuu erittäin toimivaksi. Siitä tuntuu olevan kansanedustajilla muutoinkin vain pelkkää hyvää sanottavaa.

– Jos menee, varmasti saa avun. Asiat otetaan todella vakavasti, Mäkisalo-Ropponen vakuuttaa.

Näin koki Jari Lindströmkin.

– Jos osaa mennä ajoissa pyytämään, niin kuin toivottavasti itse osasin, tämä on aivan loistava laitos. Työterveyshuollolle annan täyden kympin. Täällä otetaan heti vakavasti, kaikki viimeisen päälle, Lindström kehuu.

Merja-Mäkisalo Ropponen sanoo ymmärtävänsä, että Lindströmillä tulivat rajat vastaan. Hänen mielestään Lindström jäi liian yksin kahden valtavasti työllistävän ministerinsalkun kanssa.

– Olen alusta alkaen ollut sitä mieltä, että eikö nyt kukaan tajua, että eihän näitä kahta ministeriötä voi yhdistää, Mäkisalo-Ropponen toteaa.

Jari Lindström on puhunut sairauslomastaan avoimesti niin tiedotusvälineille kuin myös omassa blogissaan. Juha Rehula nostaa tästä hattua korkealle.

– Siis Jarppa, se äijä, paperimies sieltä Kuusaalta, kirjoitti sen bloginsa. Minusta se on upea suoritus. Minä väitän, että sellainenkin auttaa häntä jaksamaan. Se auttaa montaa muutakin jaksamaan, Rehula kehuu.

Jari Lindström kertoo saaneensa omaan tilanteeseensa valtavasti tukea kollegoilta yli puoluerajojen.

– Me olemme asioista eri mieltä, mutta olemme työkavereita riippumatta puolueesta. Se on hienoa huomata, itse asiassa liikuttavaakin. Ihmiset kannustavat ja muistuttavat siitä, että mikään työ ei ole niin tärkeä, että pitäisi terveys uhrata.

Lääkäriä on syytä uskoa.

Kansanedustaja Tiina Elovaara (ps.) kertoo olevansa huolissaan, että eduskunnan sisällä ihmiset eivät uskalla sairastaa ja olla pois silloin, kun se olisi järkevää.

– Pelätään julkisia poissaolomerkintöjä. Se aiheuttaa käytännössä sen, että meillä kiertävät täällä monet pöpöt ja ihmiset uupuvat. En tiedä, miten tämän voisi ratkaista. Paljon näkee edustajia, joita pitää mennä oikein nykäisemään hihasta ja patistamaan lähtemään kotiin sairastamaan, hän sanoo ja viittaa vaikkapa flunssasta toipumiseen.

Omasta jaksamisestaan Elovaara sanoo, että on ajoittain väsynyt. Perussuomalaisilla olivat haastatteluhetkellä hallitustyön ohella päällä kuntavaalit ja sen lisäksi puheenjohtajavaalit ovat ovella.

– Totta kai se kuormittaa, mutta on vastuullisuutta myös tunnistaa sen merkit ja toimia sen mukaisesti. Silloin pitää jäädä pois, jos lääkäri niin sanoo. Tähän pitäisi kiinnittää huomiota.

– Kyllä apua saa, jos sitä pyytää. Haluaisin rohkaista ja kannustaa varsinkin uusia edustajia, jotka ovat herkimmin burnout-vaarassa.

Kansanedustajille kuittaillaan usein siitä, että heillä on pitkät lomat. Juha Rehula kuvailee, miten ihmisten mielikuvissa kuljettajat kuljettavat ja esikunta huolehtii. Näin ei tietenkään ole.

– Vastuu on iso, se on 24/7 pyhän ja arjen kanssa, Rehula sanoo.

– Ministerikin on ihminen, mikä meinaa aika monelta unohtua, tämän voi pelkistää näinkin.

Tiina Elovaarakin tietää, että moni kritisoi muun muassa kansanedustajien pitkiä lomia.

– Mutta kysymys on siitä, että edustajat tekevät silloinkin töitä. Tätä työtä ei pääse pakoon mihinkään, Tiina Elovaara muistuttaa.

Juha Rehula jakaa eduskunnan ison rytmin kahteen osaan. On joulunalus- ja juhannuksenalusaika. Kun kovin rumba helpottaa, Rehulalla kestää viikosta kahteen, että paineet purkaantuvat. Rehula sanoo tunnistavan itsestään, kun on tikissä.

– Ja tikissähän tässä on oltava koko ajan, hän huomauttaa heti perään.

Ylityöt erityisvalvonnassa.

Tahti on kova myös muilla kuin kansanedustajilla. Ministeriöissä työstetään parhaillaan isoja uudistuksia. Sote- ja maakuntauudistuksen projektijohtaja, alivaltiosihteeri Tuomas Pöysti toteaa ministeriöitten väen tottuneen venymään.

– On todella tärkeää, että uudistukset saadaan kansalaisten takia tehtyä. Töitä on ihan mielettömästi, me olemme ihan maksimissa, tämän enempää ei voi vaatia. Rajoilla mennään, Pöysti sanoo.

Virkamiesten ylitöitä seurataan Pöystin mukaan systemaattisesti. Nyt niihin on jouduttu kiinnittämään erityistä huomiota. Pöystin tiedossa ei ole, että hallituksen kärkihankkeiden ja reformien valmistelu olisi suoranaisesti johtanut loppuunpalamisiin.

Pöysti itsekin sanoo toistaiseksi jaksaneensa.

– En ole koskaan ennen tehnyt niin paljon töitä kuin tämän (sote) yhteydessä. En ole laskenut, ylin johto on työaikakäytännön ulkopuolella. Normipäivä on 10–11 tuntia ja jonkin verran joutuu viikonloppuisin tekemään.

Tuomas Pöysti palautuu olemalla perheensä kanssa ja liikkumalla.

– Minulla on erilaisia liikuntaharrastuksia mukaan lukien jalkapallon junioritoiminta, olen joukkueenjohtajana, usein kentän laidalla. Aiemmin valmensinkin.

– Henkilökohtainen näkemykseni on, että muuta elämää täytyy jossain vaiheessa alkaa olla enemmän.

Yöllä työasiat eivät kuitenkaan pyöri Pöystin mielessä.

– Yöllä jos murehtii, ei välttämättä pysty olemaan alaisia tukeva ratkaisukeskeinen henkilö. Voimattomuus tarttuisi. On tärkeätä, että pystyy pitämään balanssin sekä olemaan apuna ja tukena ohjattaville.

Pöystin mukaan valtioneuvoston työterveyshuolto on hyvin järjestetty.

– Valtioneuvostossa aika tiiviisti seurataan henkilöstön tuntumaa. Siinä ollaan normaalimittareissa menossa. Ei ole mitään hälyttävää.

Juha Sipilä: Iskut osuivat kenttään

Kuva: lehtikuva/merkku ulander
Pääministeri Juha Sipilä ja puolisonsa saapuivat siunaustilaisuuteen.

Pääministeri Juha Sipilän mukaan Mauno Koiviston kädenjälki näkyy yhä, Hän puhui siunauksen jälkeen Säätytalon tilaisuudessa.

– Vaikka Mauno Koiviston presidenttikausi päättyi jo 23 vuotta sitten, hänen kädenjälkensä näkyy vahvana tämän päivän yhteiskunnallisessa elämässä.

– Ulkopolitiikan johtajana hän luotsasi Suomen varmalla kädellä kylmän sodan maailmasta Euroopan unioniin.

– Sisäpolitiikassa hän edisti vakautta ja kehitystä kohti aitoa parlamentarismia. Hänen presidenttikaudellaan järjestettiin kolmet eduskuntavaalit, joiden jälkeen Koiviston nimittämät hallitukset istuivat koko vaalikauden. Tämä käytäntö on vakiintunut osaksi suomalaista parlamentarismia.

– Kuulun poliitikkona eri polveen kuin Mauno Koivisto, joten jätän muistosanoihin tavallisesti kuuluvan luonnearvion piirtämisen hänet lähemmin tunteneille. Totean vain, että Koiviston kirjoittamat kirjat, hänen antamansa haastattelut ja muut julkiset esiintymiset sekä hänet kohdanneiden ihmisten kokemukset todistavat kaikki yhtäpitävästi, että Koivisto oli paitsi korkeasti oppinut myös sivistynyt ihminen sanan syvimmässä tarkoituksessa. Hän oli uskollinen omaksumilleen arvoille. Kodin hengellinen perintö kantoi läpi elämän.

– Minulle Koivisto oli ainutlaatuinen yhdistelmä talouden ammattilaista ja ulkopolitiikan osaajaa.

Näen edelleen silmissäni ne uutiskuvat lentopallon pelaamisesta, missä joukkueen keski-ikä oli niin korkea, että hirvitti. Silti passit osuivat kohdalleen ja iskut kenttään.

Lännen Median kysely: Touko Aalto seurannee Ville Niinistöä

Kuva: Lehtikuva/Seppo Samuli
Jyväskyläläinen Touko Aalto on suosituin ehdokas vihreiden puheenjohtajaksi.

Touko Aalto seurannee Ville Niinistöä vihreiden puheenjohtajana, käy ilmi Lännen Median kyselystä.

Kyselyn mukaan Aalto voittaa Emma Karin siirtoäänivaalissa prosentein 59–41. Aallon suosio on kuitenkin laimeaa Helsingissä ja Uudellamaalla, mikä lisää Karin mahdollisuuksia.

Kyselyssä Aallon nimeää ykkössuosikikseen 32,0 prosenttia vihreistä (83 vastaajaa) ja Karin 29,3 prosenttia (76).
Maria Ohisalo ja Krista Mikkonen saavat kummatkin 15 prosentin kannatuksen. Ensimmäisenä kyselyn mukaan putoaa vähiten ääniä saanut ehdokas Mika Flöjt ja toisena Olli-Poika Parviainen.

Lännen Median kyselyyn vastasi 259 vihreää vaikuttajaa eri puolilta Suomea. Vihreät valitsee puheenjohtajansa jäsenäänestyksellä. Tulos kerrotaan puoluekokouksessa kesäkuussa.

Puheenjohtaja valitaan siirtoäänivaalilla eli jokainen vihreiden jäsen saa merkitä vaalilippuunsa paremmuusjärjestykseen kaikki kuusi ehdokasta, mutta halutessaan voi äänestää vain yhtä ehdokasta. Ensimmäisenä pudonnutta ehdokasta äänestäneiden lipuista katsotaan kakkossuosikit, jotka saavat hyväkseen uusia ääniä seuraavan kierroksen ääntenlaskennassa. Joka kierroksella putoaa vähiten ääniä saanut ehdokas.

Vaali ratkeaa vasta, kun joku saa yli 50 prosenttia äänistä.

”Suomi ei ole kenenkään omistama” – Nasima Razmyar ihailee suomalaista sisua

Kuva: Jari Soini

Lapsesta asti kansanedustaja Nasima Razmyaria (sd.) on innostanut ajatus ”jos teet hyviä asioita, ne ehkä kohtaavat sinua”. Razmyarista hienointa suomalaisissa on teeskentelemättömyys. Ihmiset ovat sitä, mitä ovat eivätkä esitä muuta. Hän ihailee, miten suomalaiset ovat rakentaneet yhteiskuntaa.

– Ihmettelin, mistä nämä lihakset tulevat, ja kuka tätä kaikkea rakentaa ja tekee? Täällä on hyvällä tavalla sisua ja periksiantamattomuutta, hän kiittelee.

”Suomi on vain suomalaisille” ajatukset ärsyttävät. Razmyarin mielestä tärkeintä on se, etteivät ovet ole kotoutuville lukittuna. Hänen oma isänsä vaikutti Afganistanin varapääministerinäkin, mutta ei työllistynyt Suomessa. Razmyar tietää, miten paljon isällä olisi ollut annettavaa suomalaiselle yhteiskunnalle. Hän ei vaan saanut mahdollisuutta.

– Suomalaisuus voi merkitä eri ihmisille eri asioita, eivätkä ne ole sen vähempiarvoisia. Suomen ei pitäisi olla vain jonkun rakentama ja joillekin tarkoitettu. Suomi ei ole kenenkään omistama.

Tärkeintä on, että jokainen pysyisi mukana kelkassa.

Hänestä paras tapa kotoutua on päästä tekemään ja osallistumaan toimintaan, jonka itse kokee tärkeäksi. On olennaista, etteivät nuoret kasva kiinni vihakulttuuriin.

Razmyar on vasta valittu SDP:n kulttuuri- ja vapaa-ajan toimialan ehdokkaaksi Helsingin apulaispormestarin tehtävään. Hän halusi hakea sitä voidakseen vaikuttaa asioihin nykyistä enemmän ja nopeammin. Nämä toimialat tuntuvat omalta, koska hän on omassa työssään nähnyt, miten nuorten syrjäytymistä voi estää, ja miten kulttuurin kautta voi kehittää osallisuutta ja yhteenkuuluvuuden tunnetta.

Nasima Razmyarista Helsingin tulisi olla yhtä hyvä paikka turvapaikanhakijalle kuin ikänsä Helsingissä asuneelle vanhukselle. Hän näkee kulttuuria joka puolella. Se voi yhtä hyvin olla katutaidetta, oopperaa kuin vaikkapa kirjastokäynti.

– Tärkeintä on, että jokainen pysyisi mukana kelkassa, ja Helsinki antaisi mahdollisuuksia eikä veisi niitä pois.

Kolmipäiväinen postinkanto liikahti eteenpäin eduskunnassa

Kuva: LEHTIKUVA / EMMI KORHONEN

Kolmipäiväinen postinjakelu liikahti keskiviikkona eteenpäin, kun eduskunnan liikenne- ja viestintävaliokunta hyväksyi mietinnön postilain muuttamisesta.

Hallituksen lakiesityksen mukaan kirjeposti voidaan tulevaisuudessa jakaa vain kolmena päivänä viikossa alueilla, joilla on sanomalehtien varhaisjakelu.

Jakelu jatkuisi kuitenkin viisipäiväisenä alueilla, joilla ei ole lehtien varhaisjakelua. Tämä mahdollistaisi sanomalehtien viisipäiväisen jakelun nykyiseen tapaan myös haja-asutusalueilla.

Liikenne- ja viestintävaliokunnassa istuvat neljä oppositiopuolueiden kansanedustajaa olivat lakiehdotuksen hylkäämisen kannalla. Heidän mielestään lakiehdotus asettaa kansalaiset eriarvoiseen asemaan asuinpaikan perusteella postilähetysten jakelussa.

Keskustelua aiheesta

Jos Halla-aho valitaan, lähteekö PS tai kaatuuko hallitus – Pekkarinen edellyttäisi kannanmuutosta

Kuva: Lehtikuva / Jussi Nukari

Hallituspuolue perussuomalaiset valitsee uuden puheenjohtajan runsaan kahden viikon kuluttua Jyväskylän puoluekokouksessaan. Puoluejohdon suosikiksi nostettu ja ministeriksikin keväällä kohonnut Sampo Terho on kyselyissä menettänyt dramaattisesti kannatustaan puheenjohtajakisan toiselle kärkiehdokkaalle europarlamentaarikko Jussi Halla-aholle.

Viimeisimmän toukokuun 17. päivä julkaistun Taloustutkimuksen mittauksen mukaan Halla-ahoa kannattaa perussuomalaisten jäsenistä 40 prosenttia ja Terhoa 26 prosenttia.

Erityisesti hallituspuolue kokoomuksen edustajien, ainakin Jan Vapaavuoren kannanottojen mukaan puoluejohtaja Halla-aho olisi askel kohti hallituskriisiä.

Kokoomuksen sisällä kysymys Halla-aho hiertää osaa kansanedustajista. Toiset suhtautuvat hänen mahdolliseen puheenjohtajuuteensa pragmaattisemmin. Konkarikansanedustaja Ilkka Kanerva tunnustaa tilanteen poikkeuksellisuuden.

– Seuraamme vaalia suurella mielenkiinnolla. On selvää, että se on merkittävä momentum, johon sisältyy paljon julkista huomioarvoa ja näin ollen tietysti sitä myöskin totta kai kumppanipuolueet seuraavat silmä tarkkana.

Kanerva tyytyy tässä vaiheessa seurailemaan tilannetta eikä halua julkisesti pohtia mitä Halla-ahon valinnasta seuraisi.

– Harva sitä on halukas hirttosilmukkaa kaulansa ympärille itse pistämään ja tässä olisi siitä kysymys, jos lähtisi spekuleeraamaan tällä.

Hän ei myöskään kerro omaa puheenjohtajasuosikkiaan, koska ei ole varma olisiko kertomisesta suosikille hyötyä vai haittaa.

Jos koko porukka jatkaa ja hän lähtee Brysseliin, niin ei siitä sitten suurta ongelmaa ole.

Toinen kokoomuksen pitkän linjan kansanedustaja Pertti Salolainen ei pidä näiltä osin kynttiläänsä vakan alla.

– Rehellisesti sanottuna toivomus on tietysti, että Terho valittaisiin. Se on varmasti yleinen toivomus, mutta mistään puolueen linjasta ei voi puhua. Semmoista ei ole olemassa, Salolainen sanoo.

Saloinen antaa ymmärtää, että jos Halla-aho valittaisiin puheenjohtajaksi, mutta hän lähtisi Brysseliin ja puolueen nykyisen ministerit jatkaisivat, tilanne saattaisi säilyä nykyisellään.

– Jos koko porukka jatkaa ja hän lähtee Brysseliin, niin ei siitä sitten suurta ongelmaa ole.

Me ei todellakaan olla pohdittu sitä.

Tarkoitatko, että sitten hallitusyhteistyötä perussuomalaisten kanssa voitaisiin jatkaa?

– En minä tarkoita mitään, kun sanon, että meillä ei ole mitään linjaa. Me ei olla päätetty tätä asiaa millään tavalla mihinkään suuntaan. Katsotaan ensi mitä siellä tapahtuu.

Totta kai te olette pohtineet sitä, kun puoluekokoukseen on kaksi ja puoli viikkoa?

– Ei olla, ei olla pohdittu. Me ei todellakaan olla pohdittu sitä.

Salolainen kuitenkin myöntää perussuomalaisten puheenjohtajavaalin nousevan esiin käytävä- ja kuppilakeskusteluissa. Myös Jaana Laitinen-Pesola (kok.) sanoo, ettei kokoomuksessa ole hänen tietojensa mukaan virallisesti puitu puheenjohtajavaalin vaikutusta hallitusyhteistyöhön. Hänen oman näkemyksensä mukaan Halla-ahon valinta toisi mukanaan vaikeuksia.

– Minun henkilökohtainen näkemykseni on se, että voi olla vaikeata linjauksissa, jos ne ovat niin kriittisiä mitä ulostulot tähän mennessä ovat olleet.

Kokoomuksen sisäministeri Paula Risikko on pitänyt mahdollisena hallitusyhteistyön jatkamista myös Halla-ahon johtaman perussuomalaisten kanssa. Risikon mielestä ratkaisevaa on hallitusohjelmasta kiinni pitäminen. Kansanedustaja Sari Sarkomaa (kok.) vaikuttaisi olevan mielipiteiltään hieman samoilla linjoilla.

– Katsotaan ensin, millä moodilla perussuomalaiset tulevat puoluekokouksesta ulos, mitään ei pidä lyödä lukkoon etukäteen. Tosi tärkeätä on se, pidän jo tässä hallitusyhteistyössä siitä kiinni, että meillä on yhtenäiset sävelet, kun puhutaan Eurooppa-politiikasta ja ulkopolitiikasta. Ne ovat tärkeitä asioita, niistä emme todellakaan halua lipsua, oli ratkaisu sitten mikä tahansa.

Mahdolliseen hallituskriisiin on julkisessa pohdinnassa ja eduskunnan käytäväpuheissa esitelty useammanlaisia ratkaisuja.

Keskusten ja kokoomuksen marraskuussa 2015 käymän sote-riidan tuoksinassa arveltiin, että kokoomuksen tilalle olisi hallituksen hajotessa noussut KD ja RKP. Tuolloin Sipilän ei tarvinnut kävellä presidentin luokse vaan keskusta ja kokoomus sopivat riitansa. KD ja RKP ovat käytäväpuheiden perusteella edelleen mahdolliset hallituskumppanit, mikäli Halla-ahon valinta kaataisi hallituksen.

Toinen vaihtoehto olisi uudet eduskuntavaalit. Ne varmaankin sopisivat kannatuksensa melko hyvin pitäneelle kokoomukselle paremmin kuin gallupeissa vajonneelle pääministeripuolue keskustalle.

Pekkarinen edellyttäisi Halla-aholta kannanmuutosta.

Eduskunnan varapuhemies, pitkäaikainen keskustapoliitikko Mauri Pekkarinen haluaa tehdä täysin selväksi, ettei hän missään tapauksessa lähde sanomaan kenestä pitäisi tulla perussuomalaisten uusi puheenjohtaja.

– Minusta se ei sovi toisen puolueen edustajalle.

Jos Halla-ahosta tulee puheenjohtaja, millainen asetelma se hallituksen kannalta on?

– Minusta kaikki on mahdollista. Hallitus voi jatkaa tai hallitus ei voi jatkaa. Jos Halla-aho muuttaa puheensa ja uhkauksensa tai jos se mitä hän on sanonut toteutuu, niin sehän on tietysti sitten tosi iso riski hallituksen pystyssä pysymiselle. Mutta jos hän tarkistaa kantansa ja ottaa realiteetit vahvasti käsiinsä, muuttaa asentoaan, se on tietysti toinen asia.

Pekkarinen ei avaa tarkemmin mihin Halla-ahon lausuntoihin hän viittaa. Kannanmuutosta hän Halla-aholta kuitenkin odottaisi, jos pöydällä olisi hallitusyhteistyön jatkuminen.

Nyt mentiin jo pääministerin rooteliin.

– Se on välttämätön ehto varmaan sille, että hallitusyhteistyö voi jatkua, mutta ei riittävä ehto. Riittävä ehto tulee vasta sitten, että muut luottavat siihen, että se mitä hän valinnan jälkeen sanoo on totta, eikä se, mitä hän sanoo ennen valintaa. Uskon, että hallitus luottaa miehen sanaan. Se edellyttää, että muut luottavat. Jos on kerran miehen vahva sana, niin silloin se onnistuu.

Pekkarinen ei halua arvioida miten keskustassa ja kokoomuksessa mahdollisesti suhtauduttaisiin, jos Halla-aho muuttaisi kantojaan lähemmäs hallituksen linjaa.

– Nyt mentiin jo pääministerin rooteliin. Minulla on oma käsitys siitä, mutta tuossa minä olen tarkkana, että en käy arvioimaan sitä, mikä on pääministerin rootelissa oleva juttu. Minulla on kyllä siitä oma näkemys, mutta en käy sitä arvioimaan.

Keskusta perui keskiviikolle kaavaillut alkoholipoliittiset rauhanneuvottelut, joissa sen oli määrä keskustella uudestaan vuosi sitten kokoomuksen kanssa tehdystä sopimuksesta. Keskustan eduskuntaryhmän puheenjohtajan Antti Kaikkosen mukaan keskustaa hiertää nyt uudelleen ajatus nelosoluen ja limuviinojen myymisestä ruokakaupoissa. Eduskunnassa keskustan äkkikäännöstä luetaan myös perussuomalaisten puheenjohtajavaaliin liittyvänä ratkaisuna.

Yksi mahdollinen perussuomalaiset korvaava hallituskumppani olisi RKP:n ohella tiukasta alkoholilainmuutosta vastustava KD. Kaikkonen ei nnostu tulkinnasta, jonka mukaan keskusta siirtäisi alkoholilakia KD:n mahdollisen hallitukseentulon vuoksi.

– Siitä ei ole kysymys. Ei.

Ei missään tapauksessa?

– Ei, ei, ei vaan sisällöstä.

Tämähän oli valmiiksi neuvoteltu paketti?

– Meillä on osa ryhmästä, joka äänesti aikanaan tätä pakettia vastaan. Tämä on sen verran iso kysymys, että täytyy vielä jatkaa keskustelua.

Nyt se on palannut vainoamaan?

– No alkoholi on haastava kysymys. Monella suomalaisella ei ole ongelmia sen kanssa, mutta valitettavan monella on. Tietysti nämä kansanterveydelliset kysymykset on tässä sellaisia mitkä osaa eduskuntaryhmää huolettaa. Osa on kyllä valmis etenemään tässä aiemmin linjatulla tavalla.

KD:n ei pidä lähteä hallitukseen tällaisessa tilanteessa.

KD:n entinen puheenjohtaja, kansanedustaja Päivi Räsänen kertoo henkilökohtaisena mielipiteenään, ettei puolueen tulisi suostua hallitukseen, jos hallitusyhteistyö perussuomalaisten kanssa päättyy.

– Minun mielestäni se tarkoittaisi ilman muuta uusia vaaleja. KD:n ei pidä lähteä hallitukseen tällaisessa tilanteessa. Hallitus on työskennellyt jo yli puolet kaudestaan omalla pohjallaan ja poliittinen tilanne on sillä tavalla elänyt ja muuttunut, että demokratian kannalta uudet vaalit olisivat silloin se ainoa tie hallituksen muodostamiseen, jos tämä hallitus kaatuu. Se olisi minun mielestäni väärin yrittää jonkinlaista keplottelua siinä.

KD:n Sari Essayah on puheenjohtajana huomattavasti varoivaisempi sanoissaan. Hän myöntää kuitenkin jännittävänsä Jyväskylän puoluekokousta.

– Kädet suorastaan hikoilevat, eikö, Essayah nauraa.

Miten KD:ssa on nyt pohdittu sitä, että jos kutsu käy hallitukseen?

– Me emme ole spekuloineet edelleenkään asialla. Useammalta taholta olemme kuulleet sen, että perussuomalaiset päättävät itse puheenjohtajastaan ja hallitusohjelmaa noudatetaan ja hallitusohjelman mukaan edetään niin ei ole mitään syytä spekuloida asialla.

Tietenkin me olemme tyytyväisiä, jos alkoholilakiuudistus tuon muotoisena kaatuu.

Venkoileeko keskusta teidän ja mahdollisen hallitusyhteistyön takia alkoholilainsäädännöllä?

– Tätä pitää kysyä keskustalaisilta, mitä ne venkoilevat, mutta tietenkin me olemme tyytyväisiä, jos alkoholilakiuudistus tuon muotoisena kaatuu. Ehdottomasti sitä tuemme vaikka oppositiosta käsin, siinä ei ole raja-aitaa.

Onko tullut hallituspuolueista yhteydenottoja?

– Ei ole tullut. Kyllä minulla puhelin on auki 24h ihan kaikkia yhteydenottoja varten.

RKP:n Eva Biaudet spekuloi, että jokainen puolue haluaisi lähtökohtaisesti olla mukana hallitusyhteistyössä. Hän lähtisi itse liikkeelle hallitusohjelmasta.

– Täytyy lähteä myös ohjelmasta eikä voi vain olla siitä kiinni, että yksi puolue lähtee ja sitten se ohjelma jää. Minä näen kyllä, että se pitää olla laajempi keskustelu ohjelmasta eikä myöskään ole kysymys vaan mistään pienestä budjettisummasta johonkin kohteeseen tai muuhun.

Puheita Vaasan laajan päivystyksen sairaalasta RKP:n kynnyskysymyksenä, Biaudet kuittaa stereotypiana. Hallitus on luopumassa Vaasan laajasta päivystyksestä sote-uudistuksen myötä. RKP on vastustanut muutosta äänekkäästi.

– Se ei ole minun käsitykseni meidän puolueesta. Meillä on ehkä se ongelma, että olemme joissakin asioissa niin hirveän kaukana hallituksen ajatusmaailmasta. Se liittyy yhdenvertaisuuteen, vähemmistöjen suojaan ja maahanmuuttopolitiikkaan ja siihen, että meidän mielestämme koulutusleikkaukset ovat olleet epäviisaita.

Onko Sipilä soittanut?

– Ei, enkä minä tietäisi välttämättä, jos olisi. En tiedä mistään sellaisesta. Kyllä varmaan eri ihmisten välillä on käyty epävirallista keskustelua, ihmisethän spekuloivat. Kyllähän poliitikotkin keskenään istuvat kahvipöydässä ja miettivät näitä.

Mutta siis periaatteessa teidän puolueellanne olisi valmius neuvotella?

– Olisi tyhmä sanoa, että ei neuvotella, mutta onhan se tosi hankala tulla näin keskellä sisään varsinkin, kun on pieni puolue. Sehän riippuu ihan hallituksen valmiudesta käydä uudelleen hallitusohjelmakeskusteluita. Toisaalta, tämä nyt on ihan spekulaatiota. Voisin kuvitella, että myöskin kokoomus ja keskusta ehkä haluaisivat käydä uudestaan sen ohjelmakeskustelun, koska miksi yhden suuren puolueen lähtö ei jättäisi mitään muutoksia linjoihin. Jatkettaisiin ikään kuin samalla ohjelmalla, sekin tuntuu hassulta, tai hullulta.

RKP:n puheenjohtaja Anna-Maja Henriksson korostaa, ettei kukaan tiedä tässä vaiheessa mitä runsaan parin viikon päästä tapahtuu.

Onko teihin oltu yhteydessä?

– Ei ole oltu yhteydessä.

Ei ole ollut edes alustavia keskusteluja?

– Ei

Oletteko itse keskustelleet tästä RKP:ssa?

– No politiikassahan pitää aina olla varautunut kaikkeen mahdolliseen. Sen verran pitää olla kartalla, mutta mitään keskusteluja ei ole käyty. Me katsomme nyt mitä hallitus tekee ja seurataan tilannetta. Ihan hyvällä mielellä. Eihän tässä mitään.

Olisitteko yllättyneitä, jos kokoomus jatkaisi hallitusyhteistyötä vaikka Halla-aho valittaisiin?

– Sehän on kokoomuksesta itsestään kiinni, että missä arvomaailmassa haluavat esiintyä ja onko se sitten niin, että sillä ei ole väliä. Tämä on heidän sisäinen asiansa, mitä heidän pitää itse sisäisesti pohtia.

Minä en puutu pitkällä tikullakaan heidän valintoihinsa.

– Kyllähän se kertoo jotakin, että Jan Vapaavuori tässä ennen kuntavaaleja oli aika selkeä omassa näkemyksessään. Toki hän ei ole eduskuntaryhmän jäsen enää, mutta entinen ministeri ja korkean tason kokoomusvaikuttaja. Kyllähän se nyt jotakin viestii.

Kokoomukselle yksi, ehkä silti epätodennäköinen mahdollisuus olisi kaataa hallitus vasta syksyllä, kun sote- ja maakuntalainsäädäntö on saatu maaliin, ja pitää eduskuntavaalit yhtäaikaa maakunta- ja presidentinvaalien kanssa. Vaalien yhtäaikaiselle järjestämiselle ei ole laillista estettä. Todennäköisempää olisi kenties kuitenkin uusien hallituskumppaneiden mukaan ottaminen Halla-ahon johtamien perussuomalaisten tilalle.

Aihe on ymmärrettävästi hallituspuolueissa hyvin herkkä. Myös kokoomuksen tuore oikeusministeri Antti Häkkänen sanoutuu irti julkisesta pohdinnasta.

– Minä en puutu pitkällä tikullakaan heidän valintoihinsa. Sen jälkeen, kun he tulevat uuden johtajan kanssa varmasti jossain määrin uudessa asennossa ja ehkä joittenkin tavoitteiden tai muiden kanssa, sitten käydään varmaan jonkinlainen pohjakeskustelu ja sitten hallituspuolueet arvioivat, mikä on homman jatko.

Simo Alastalo, Johannes Ijäs

Keskustelua aiheesta