Politiikka

”Olet ihminen, jolle voi sanoa mitä tahansa kontrolloimatta” – kansanedustajat avoimina: Burnout vaanii eduskunnassa

Timo Sparf
Timo Sparf
Timo Sparf

Syksyllä 2014 sotea väännettiin eduskunnassa lähes henkihieverissä. Juha Rehula (kesk.) oli hyvin väsynyt. Hän toimi sosiaali- ja terveysvaliokunnan puheenjohtajana.

– Mietiskelin, onko minulla burnout. Katsoin jopa sen oireita netistä ja kirjoista. Asiantuntijat sanoivat minulle, useampikin lääkäri ja psykologi, että Juha, ei sulla ole mitään hätää, sä pystyt puhumaan, Rehula kertoo.

Tämä rohkaisi Rehulaa. Hän ei ollut kääntynyt sisäänpäin ja maailma ei ollut sulkeutunut, kuten burnoutissa saattaa käydä.

Myös viime syksynä, perhe- ja peruspalveluministerinä toimiva Rehula näytti välillä silmin nähden väsyneeltä.

– Olin väsyksissä, mutta ei minulla sellaista oloa ollut kuin silloin 2014 syksynä, hän kertoo.

– Mutta tässä työssä ei tule sellaista vaihetta, että rauhoittuisi. Tämä on sellaista pienempien tai isompien tulipalojen sammuttamista koko ajan. Jos perusvire alkaa heilua, se näkyy minusta päälle. Se on yksi osa minua.

Tänä keväänä Rehula on jaksanut paremmin, vaikka soten työstö painaa päälle.

– Uskallan sanoa, että näet tässä nyt Juhan, joka on elävien kirjoissa.

Kansanedustajien ja ministerien uupumisesta ei juuri puhuta. Perussuomalaisten kansanedustaja Tiina Elovaara jopa sanoo aiheen olevan tabu.

Esimerkiksi tällä hetkellä vihreiden kansanedustaja Jani Toivola on sairauslomalla uupumuksen vuoksi diagnosoidun keskivaikean masennuksen takia.

Oikeus- ja työministeri Jari Lindströmillä (ps.) on ollut myös vaikeaa kohtuuttoman suuren työtaakkansa takia.

– Muistan myös viime vaalikaudelta, kuinka tietyt ihmiset olivat aina kaikissa työryhmissä. Heitä kuormitettiin ja kyllä sen näki. Muistan kuinka pääministeri Katainen (kok.) ja valtiovarainministeri Urpilainen (sd.) olivat välillä todella väsyneen näköisiä. Tämä on niin raakaa, Lindström pohtii.

Hän itse oli hiljattain sairauslomalla muun muassa kohonneen verenpaineen takia.

– Toivottavasti tämä on minulle sellainen oppi, että osaan sanoa välillä ei, Lindström huokaa.

”Kokovartalohommaa”, 24/7.

Juha Rehula kuvaa ministerin työtään ”kokovartalohommaksi”. Hän viittaa työn vaativuuteen, kokonaisvaltaisuuteen ja myös muun muassa oman riittämättömyyden tunteen kanssa painiskeluun.

Kun viime joulun alla oli saatu yksi iso askel sotea käsiteltyä, Rehula kertoo menneensä kotiin ja nukkuneensa 14 tuntia putkeen. Nukkumaan pystyminen kertoi Rehulalle, että hermot ovat kunnossa.

– Silloin oli juuri saatu valinnanvapaus ja sote-laki asentoon. Oli ollut viikkojen puristus.

Rehula kuvaa, miten perusvire yön ja päivän kanssa ei välttämättä ole kunnossa tiukkojen prosessien aikana. Asiat nousevat pimeinä tunteina mieleen.

– Minun tyyppiselläni ihmisellä se tarkoittaa sitä, että herään kolmen aikaan yöllä ja on turha yrittää nukkua.

Rehula kertoo olevansa myös luonteeltaan sen sorttinen, että kantaa sellaisiakin asioita mukanaan, joita ei välttämättä tarvitsisi.

Hän kuvaa itseään turhankin kriittiseksi ja herkäksi sen suhteen, että saattaa jäädä miettimään, mitä on jollekulle sanonut, esimerkiksi mahdollisesti loukannut jotakuta.

– Miksi minä sanoin noin ja olisihan tuonkin voinut toisella tavalla tehdä, hän kuvaa.

– Paineenkestolta meitä on hyvin erilaisia. Kun se paine on oikeasti päällä, minusta tulee entistä rauhallisempi. Saa olla isojakin asioita ympärillä, mutta suljen niitä pois. Se on sellaista suojelumekanismia. Alan puhua rauhallisemmin. En lamaannu, vaan fokus on juuri siinä kohdassa, mikä on minun mielestä silloin tärkeätä.

Kun väsyttää, on Rehulan mukaan tuen hakeminen itsestä kiinni.

– Suurin tukihan ovat kollegat. Puran asioita heille. Puhuminen on kaikkein tärkeintä, se että päästät itsestäsi ulos sen ja kerrot ääneen, Rehula sanoo.

Hän muistuttaa myös sen tärkeydestä jaksamisessa, että kotiasiat oman perheen kanssa ovat kunnossa.

Onko kansanedustajilla tai ministereillä tyypillistä ajautua burnoutiin?

– Tässä kohtaa joudun vastaamaan, että minä tiedän asioita, joista en saa tietää. Puhun nyt 20 vuoden ajanjaksolla. Ministereistä en tiedä, Juha Rehula toteaa.

Työn rajat pitää löytää.

Eduskunnan työsuojelutoimikunnan puheenjohtaja, SDP:n kansanedustaja Merja Mäkisalo-Ropponen kertoo tietävänsä yksittäisiä uupumistapauksia. Mitenkään tavallista burnout ei kansanedustajalle vaikuttaisi kuitenkaan olevan.

– Väsyminen on ihan luonnollinen ilmiö kansanedustajalle. Täällä työ on aaltoliikettä. Jokaisella meillä on välillä uupumisjaksoja, jos työn ottaa vähänkin vakavasti. Yhdelle tulee fyysistä ja henkistä väsymystä, toinen kokee masennusta. Jos se on tilapäistä ja sen saa hallintaan, se ei ole pahasta, hän sanoo.

Työsuojelutoimikunta käsittelee ja kehittää niin kansanedustajien kuin eduskunnan henkilöstön työsuojelun ja työterveyshuollon asioita.

Puhemies Maria Lohelan toimesta toimikunta on aloittanut Hyvän mielen kampanjan, jolla kehitetään eduskunnan työhyvinvointia.

Vaikka eduskunta on hyvä työpaikka, Mäkisalo-Ropponen muistuttaa, että työssä on todellinen riski uupua. Työaikalainsäädäntö ei koske kansanedustajia.

– Kansanedustajalle ei sanota, että älä tee enää. Pikemminkin annetaan ymmärtää, että pikkuisen pitäisi tuohon paneutua ja tuo on hoitamatta. Vaateet tulevat eduskuntaryhmästä, puolueelta, kansalaisilta, omasta maakunnasta, joka puolelta. Jos ei pysty määrittelemään rajojaan, varmasti uupuu.

Merja Mäkisalo-Ropponen on terveystieteiden tohtori. Hän on työskennellyt ennen kansanedustajuuttaan muun muassa työnohjaajana ja työyhteisökouluttajana.

Tämän eduskuntakauden alussa hän kävi itsekin työnohjauksessa viisi kertaa.

– Se oli erittäin terveellistä. Huomasin, etten pysty ihan ilman ulkopuolisen apua laittamaan työhön rajoja. Ulkopuolinen osaa tehdä kysymyksiä, joita ei itse osaa tehdä. Osa kysymyksistä ärsyttikin. Se auttoi minua. Oli pakko miettiä oikeasti, että jos en rajaa hommia, en tee mitään hyvin.

Mäkisalo-Ropposella ei ole tietoa, minkä verran kansanedustajat käyttävät työnohjausta.

– Mutta lämpimästi suosittelisin, jos työ tuntuu hallitsemattomalta. Pitäisi mennä ennen kuin on liian uupunut.

Mäkisalo-Ropponen painottaa myös sen tärkeyttä, että kansanedustajat pitävät huolta toinen toisistaan.

– Pitäisi olla halua nähdä vähän kauemmaksi, eikä vain itseään. Pitäisi olla kykyä kysyä kollegalta, miten oikeasti voit.

Hänen mielestään myös eduskuntaryhmien puheenjohtajilla on vastuu kansanedustajien jaksamisesta. Puheenjohtajien on syytä pitää ryhmässä yllä keskustelua siitä.

Negatiivinen palaute syö jaksamista.

SDP:ssä on siirrytty ryhmäkansliamalliin. Kansanedustajilla ei ole enää omaa avustajaa. Esimerkiksi Mäkisalo-Ropposella ja SDP:n eduskuntaryhmän puheenjohtajalla Antti Lindtmanilla on yhteinen avustaja.

– Minun on pakko miettiä, otanko myös avustajan tekemiä asioita itselleni. Minulla on huoli siitä, miten avustaja jaksaa. Ei hänkään mikään robotti ole.

Työmoraali on niin kova avustajillakin, ja osa kansanedustajista ajattelee, että heidän pitäisi olla 24/7 käytössä, Mäkisalo-Ropponen kertoo.

Hän sanoo suoraan, että kansanedustajan työ on myös ”kusitolppana” olemista. Negatiivinen palautekin tuo lisänsä työn raskauteen.

– Olet ihminen, jolle voi sanoa mitä tahansa kontrolloimatta.

Toisaalta hän sanoo ymmärtävänsä, että turhautunut kansalainen purkaa oloaan juuri kansanedustajille.

Vaikka kansalaiset ja oma eduskuntaryhmä voivat olla myös voimavara, aina näin ei ole. Väliin eduskuntaryhmässäkin on ristiriitoja. Mäkisalo-Ropponen muistuttaakin, että omalla hyvällä käytöksellä voi vaikuttaa rakentavimmin.

Hän kokee jaksamista tukevan myös sen, jos pääsee eri eduskuntakausilla eri valiokuntiin. Hän itse on aloittanut tällä kaudella tulevaisuusvaliokunnan varapuheenjohtajana.

– Olen löytänyt aivan uuden maailman tulevaisuusvaliokunnasta. Sekin auttaa jaksamaan.

Työn kuormittavuuteen vaikuttaa sekin, jos tärkeitä lakipaketteja ei tule eduskunnan käsittelyyn tasaisesti vaan ryöppyinä. Näin käy, koska ministeriöissä on liian vähän lainvalmistelijoita.

Lainvalmistelun kiire saattaa näkyä virheinä lakiesityksissä, mikä taas tuo kansanedustajille epävarmuutta ja voimia kuluttavaa eettistä ristiriitaa.

– Se tekee epävarman olon, jos emme voi luottaa saamaamme tietoon. Päätöksemme vaikuttavat niin kauhean monen elämään.

Eduskunnan työterveyshuoltoa Merja-Mäkisalo Ropponen kehuu erittäin toimivaksi. Siitä tuntuu olevan kansanedustajilla muutoinkin vain pelkkää hyvää sanottavaa.

– Jos menee, varmasti saa avun. Asiat otetaan todella vakavasti, Mäkisalo-Ropponen vakuuttaa.

Näin koki Jari Lindströmkin.

– Jos osaa mennä ajoissa pyytämään, niin kuin toivottavasti itse osasin, tämä on aivan loistava laitos. Työterveyshuollolle annan täyden kympin. Täällä otetaan heti vakavasti, kaikki viimeisen päälle, Lindström kehuu.

Merja-Mäkisalo Ropponen sanoo ymmärtävänsä, että Lindströmillä tulivat rajat vastaan. Hänen mielestään Lindström jäi liian yksin kahden valtavasti työllistävän ministerinsalkun kanssa.

– Olen alusta alkaen ollut sitä mieltä, että eikö nyt kukaan tajua, että eihän näitä kahta ministeriötä voi yhdistää, Mäkisalo-Ropponen toteaa.

Jari Lindström on puhunut sairauslomastaan avoimesti niin tiedotusvälineille kuin myös omassa blogissaan. Juha Rehula nostaa tästä hattua korkealle.

– Siis Jarppa, se äijä, paperimies sieltä Kuusaalta, kirjoitti sen bloginsa. Minusta se on upea suoritus. Minä väitän, että sellainenkin auttaa häntä jaksamaan. Se auttaa montaa muutakin jaksamaan, Rehula kehuu.

Jari Lindström kertoo saaneensa omaan tilanteeseensa valtavasti tukea kollegoilta yli puoluerajojen.

– Me olemme asioista eri mieltä, mutta olemme työkavereita riippumatta puolueesta. Se on hienoa huomata, itse asiassa liikuttavaakin. Ihmiset kannustavat ja muistuttavat siitä, että mikään työ ei ole niin tärkeä, että pitäisi terveys uhrata.

Lääkäriä on syytä uskoa.

Kansanedustaja Tiina Elovaara (ps.) kertoo olevansa huolissaan, että eduskunnan sisällä ihmiset eivät uskalla sairastaa ja olla pois silloin, kun se olisi järkevää.

– Pelätään julkisia poissaolomerkintöjä. Se aiheuttaa käytännössä sen, että meillä kiertävät täällä monet pöpöt ja ihmiset uupuvat. En tiedä, miten tämän voisi ratkaista. Paljon näkee edustajia, joita pitää mennä oikein nykäisemään hihasta ja patistamaan lähtemään kotiin sairastamaan, hän sanoo ja viittaa vaikkapa flunssasta toipumiseen.

Omasta jaksamisestaan Elovaara sanoo, että on ajoittain väsynyt. Perussuomalaisilla olivat haastatteluhetkellä hallitustyön ohella päällä kuntavaalit ja sen lisäksi puheenjohtajavaalit ovat ovella.

– Totta kai se kuormittaa, mutta on vastuullisuutta myös tunnistaa sen merkit ja toimia sen mukaisesti. Silloin pitää jäädä pois, jos lääkäri niin sanoo. Tähän pitäisi kiinnittää huomiota.

– Kyllä apua saa, jos sitä pyytää. Haluaisin rohkaista ja kannustaa varsinkin uusia edustajia, jotka ovat herkimmin burnout-vaarassa.

Kansanedustajille kuittaillaan usein siitä, että heillä on pitkät lomat. Juha Rehula kuvailee, miten ihmisten mielikuvissa kuljettajat kuljettavat ja esikunta huolehtii. Näin ei tietenkään ole.

– Vastuu on iso, se on 24/7 pyhän ja arjen kanssa, Rehula sanoo.

– Ministerikin on ihminen, mikä meinaa aika monelta unohtua, tämän voi pelkistää näinkin.

Tiina Elovaarakin tietää, että moni kritisoi muun muassa kansanedustajien pitkiä lomia.

– Mutta kysymys on siitä, että edustajat tekevät silloinkin töitä. Tätä työtä ei pääse pakoon mihinkään, Tiina Elovaara muistuttaa.

Juha Rehula jakaa eduskunnan ison rytmin kahteen osaan. On joulunalus- ja juhannuksenalusaika. Kun kovin rumba helpottaa, Rehulalla kestää viikosta kahteen, että paineet purkaantuvat. Rehula sanoo tunnistavan itsestään, kun on tikissä.

– Ja tikissähän tässä on oltava koko ajan, hän huomauttaa heti perään.

Ylityöt erityisvalvonnassa.

Tahti on kova myös muilla kuin kansanedustajilla. Ministeriöissä työstetään parhaillaan isoja uudistuksia. Sote- ja maakuntauudistuksen projektijohtaja, alivaltiosihteeri Tuomas Pöysti toteaa ministeriöitten väen tottuneen venymään.

– On todella tärkeää, että uudistukset saadaan kansalaisten takia tehtyä. Töitä on ihan mielettömästi, me olemme ihan maksimissa, tämän enempää ei voi vaatia. Rajoilla mennään, Pöysti sanoo.

Virkamiesten ylitöitä seurataan Pöystin mukaan systemaattisesti. Nyt niihin on jouduttu kiinnittämään erityistä huomiota. Pöystin tiedossa ei ole, että hallituksen kärkihankkeiden ja reformien valmistelu olisi suoranaisesti johtanut loppuunpalamisiin.

Pöysti itsekin sanoo toistaiseksi jaksaneensa.

– En ole koskaan ennen tehnyt niin paljon töitä kuin tämän (sote) yhteydessä. En ole laskenut, ylin johto on työaikakäytännön ulkopuolella. Normipäivä on 10–11 tuntia ja jonkin verran joutuu viikonloppuisin tekemään.

Tuomas Pöysti palautuu olemalla perheensä kanssa ja liikkumalla.

– Minulla on erilaisia liikuntaharrastuksia mukaan lukien jalkapallon junioritoiminta, olen joukkueenjohtajana, usein kentän laidalla. Aiemmin valmensinkin.

– Henkilökohtainen näkemykseni on, että muuta elämää täytyy jossain vaiheessa alkaa olla enemmän.

Yöllä työasiat eivät kuitenkaan pyöri Pöystin mielessä.

– Yöllä jos murehtii, ei välttämättä pysty olemaan alaisia tukeva ratkaisukeskeinen henkilö. Voimattomuus tarttuisi. On tärkeätä, että pystyy pitämään balanssin sekä olemaan apuna ja tukena ohjattaville.

Pöystin mukaan valtioneuvoston työterveyshuolto on hyvin järjestetty.

– Valtioneuvostossa aika tiiviisti seurataan henkilöstön tuntumaa. Siinä ollaan normaalimittareissa menossa. Ei ole mitään hälyttävää.

Seuraa Meitä:
Lisää aiheesta:

Kommentit

Toimituksen valinta


Luetuimmat