Jo nyt on mahdollista selvittää vaikkapa oikea kalalaji, mansikan kotimaa tai viinin alkuperä. Tulossa on myös menetelmiä luomutuotteiden aitouden tutkimiseen.

Ruokahuijauksissa voidaan esimerkiksi korvata tuote kokonaan tai osittain halvemmalla raaka-aineella, väärentää alkuperämaa tai valehdella tuotantotavasta. Ekstra-neitsytoliiviöljyyn lisätään halpaa bulkkiöljyä, luomu ei olekaan luonnonmukaisesti tuotettua tai päiväyksiä väärennetään.

– Elintarvikevalvonta ja omavalvonta eivät ole olleet kovin hyviä petosten havaitsemisessa. Riskioletukset lähtevät yleensä siitä, että kyseessä on tahaton virhe tai esimerkiksi tiedon puute, huomauttaa kemian laboratorion johtaja Janne Nieminen Elintarviketurvallisuusvirasto Evirasta.

Uusia tehokkaita menetelmiä kuitenkin kehitetään. Evira käyttää jo dna-tutkimusta lajien tunnistukseen ja geenimuunnellun ruuan analysointiin. Myös tullilaboratorio tekee GMO-valvontaa. Elintarviketeollisuudessa käytetään isotooppitutkimusta esimerkiksi viinien tunnistamiseen.

Dna-viivakoodauksessa eliölajien perimästä sekvensoidaan sama lyhyt alue, jota voidaan käyttää lajintunnistukseen vertaamalla näytettä geenidatapankkiin. Selville saadaan esimerkiksi oikea liha- tai kalalaji.

– Analysointi onnistuu myös prosessoiduista elintarvikkeista, mutta toistaiseksi vain yksittäisestä lajista kerrallaan. Tekniikka kuitenkin paranee koko ajan. Jatkossa voidaan analysoida esimerkiksi makkarasta, mitä sinne on laitettu, Nieminen sanoo.

Isotooppianalyysillä voidaan puolestaan paikantaa esimerkiksi hunajan, marjojen ja vihannesten alkuperä. Alkuaineiden eri muotoja eli isotooppeja esiintyy eri pitoisuuksina eri alueilla, ja ne siirtyvät kasveihin ympäristönsä mukaisissa suhteissa.

Menetelmää voidaan myös käyttää luomutuotteiden aitouden varmistamiseen, sillä niiden typpikoostumus paljastaa käytetyn lannoitteen laadun.

Ruuan alkuperää voidaan jatkossa tutkia myös hivenaineista, joiden määrät vaihtelevat maantieteellisesti.