Kolumnit
25.11.2020 08:43 ・ Päivitetty: 25.11.2020 08:43
Olisiko jo paikallisen sopimisen aika?
Metsäteollisuus – tuo työmarkkinoiden häirikkö. Näin voisi luonnehtia iltapäivälehtimäiseen tapaan Metsäteollisuus ry:n viimeaikaisia otteita. Ensin Metsäteollisuus jätti keskusjärjestönsä Elinkeinoelämän keskusliiton. Seuraavaksi se jätti Paperiliiton kanssa solmimansa työehtosopimukset. Mitä seuraavaksi?
Uhoa ei ainakaan puutu.
Metsäteollisuuden pian entinen työmarkkinajohtaja Jyrki Hollmén sanoi Kauppalehdessä, että liittosopimusten tie on käyty loppuun. Hän myös ilmoitti ykskantaan, ettei yrityskohtaisissa neuvotteluissa oteta pohjaksi nykyisiä tessejä, vaan liikkeelle lähdetään puhtaalta pöydältä. Itse hän lähtee joulukuussa UPM:ään – työmarkkinajohtajaksi.
Metsäteollisuuden työmarkkinaosasto näyttää muutenkin tyhjenevän urakalla. Järjestöstä on hyvää vauhtia tulossa vain nariseva heteka, jonka vinkumista ei kukaan jaksa kuunnella.
Mutta miten sitten työnantajat noin ylipäätään suhtautuvat paikalliseen sopimiseen? SAK:n tuoreen luottamiesmiesbarometrin mukaan aika nihkeästi.
Kaikkein eniten paikallista sopimista on kyselyn mukaan jarruttanut työnantajapuolen haluttomuus sopimiseen: näin vastasi 53 prosenttia niistä luottamushenkilöistä, joiden työpaikalla on tehty paikallisia sopimuksia. Myös työnantajan painostus- tai saneluyritykset ovat vaikeuttaneet sopimista.
Tulos ei ole ainakaan minulle yllätys, vaan odotettu. Varsinkaan pienissä ja keskisuurissa yrityksissä ei haluta tuhlata aikaa vaivalloiseen sopimiseen, koska on niin paljon muutakin hommaa. Uskonpa myös, ettei monellakaan työnantajalla edes ole minkäänlaista osaamista usein monimutkaisten ja paksujen sopimusjärkäleiden läpikäymiseen työpaikoilla. Pitäisi palkata kallis juristi neuvottelemaan.
Lisää aiheesta
– Kyllä liitot saavat neuvotella keskenään, siitähän me jäsenmaksuja heille maksamme, tokaisi kerran eräskin yrittäjä minulle.
Mutta ei paikallinen sopiminen ole helppoa myöskään palkansaajille. SAK:n kyselyn mukaan vain kolmannes luottamusmiehistä kokee työntekijä- ja työnantajapuolten olleen neuvotteluissa tasavertaisia.
Sitten on tämä koronapiru. Nykyään voimassa olevat työehtosopimukset on tehty ennen koronaa, ja ne on sovittu sen ajan tiedon mukaan. Kaikki romahti keväällä, kun korona iski – toisiin aloihin enemmän, toisiin vähemmän. On myös työpaikkakohtaisia eroja.
Nyt paikallista sopimista tarvittaisiin toden teolla. Tiedän, että muutamilla työpaikoilla on jo sovittu tulevien palkankorotusten perumisesta tai myöhäistämisestä.
Mutta onko työnantajista paikalliseen sopimiseen? Pahoin pelkään, ettei ole. Pelkkä jyrääminen ei ole enää tätä päivää.
Kommentit
Artikkeleita voi kommentoida yhden vuorokauden ajan julkaisuhetkestä. Kirjoita asiallisesti ja muita kunnioittaen. Ylläpito pidättää oikeuden poistaa sopimattomat viestit ja estää kirjoittajaa kommentoimasta.