Päätoimittajalta

Olisiko nyt viimeistään SDP:n tunnustettava, että puolueen ideologiset juuret ovat tiukasti kristinuskon ja reformaation perinnössä?

Kun puhutaan sosialidemokratian juurista, moni osoittaa sormella 1700-luvun lopun Ranskan vallankumouksen perintöön. Monarkian kaatumisen jälkeen vallankumouksen voimasanat vapaus, veljeys ja tasa-arvo olivat raivaamassa tietä demokratialle ja kansalaisyhteiskunnan synnylle. Sosialidemokraattinen liikekin nojaa opinkappaleissaan Ranskan vallankumouksen perintöön.

Tänä vuonna on juhlittu reformaation 500-vuotisjuhlaa. Vuonna 1517 tohtori Martti Luther naulasi Wittenbergin linnankirkon oveen 95 teesiä katolisen kirkon uudistamiseksi. Siitä alkoi ennennäkemätön tapahtumien ketju, joka mursi keskiajan maailmankuvan ja pakotti kirkon tarkistamaan toimintatapojaan ja oppiaan. Vaikka Lutherin toiminnassa on vahva hengellinen ulottuvuus, reformaatio oli myös monien yhteiskunnallisten uudistusten pohjana.

Kultaisen säännön etiikasta pulppusi ajatus solidaarisuudesta.

On selvää, että reformaation lähteiltä syntyneellä luterilaisuudella on keskeinen vaikutus sosialidemokratian kehitykseen 1900-luvulla. Suomessa sisällissodan traumat ja kirkon asettuminen ”valkoisten” puolelle painoivat pitkään upoksiin luterilaisuuden ja sosialidemokratian naimakaupan varsinkin 1930–1980-luvuilla. Sosialidemokraattinen liike oli ymmärrettävästi välinpitämätön omille aatteellisille juurillensa, koska suhde luterilaiseen kirkkoon oli traumaattinen ja heikko.

Marylandin yliopiston taloustieteen professori Robert H. Nelson on tutkinut kirjoituksissaan luterilaisuuden ja sosialidemokratian kiinteää yhteyttä. Hän kiinnostui aiheesta oman taustansa vuoksi, sillä hänen isovanhempansa olivat tulleet Suomesta Yhdysvaltoihin vuonna 1910. Nelson piti alkusyksystä Helsingissä kiinnostavan esitelmän sosialidemokratian ja luterilaisuuden suhteesta. Nelsonin mukaan Pohjoismainen sosialidemokratia on jatkoa luterilaiselle perinteelle. Luterilaiset uskonkohdat saivat hyvässä yhteiskunnallisessa maaperässä 1900-luvulla uudet, sekulaarit tulkinnat, jotka loivat pohjan pohjoismaiselle hyvinvointivaltiolle.

Tässä muutamia Nelsonin oivalluksia: Luterilainen ajatus ihmisestä ”Jumalan kuvana” kääntyi sosialidemokratiassa käsitykseksi ihmisten ja sukupuolten tasa-arvosta. Luterilaisuuden vaalima omantunnonvapaus muuttui taas vaatimukseksi sanan-, kokoontumis- ja yhdistymisvapaudesta. Luterilaisuuden korostama 10 käskyä muuntui vaatimukseksi lain- ja yhteiskuntajärjestelmän tottelemisesta. Jumalanpalveluksen kansankielisyys ja raamatunkäännökset jouduttivat taas ajatusta kansan kouluttamisesta ja laadukkaasta koulutusjärjestelmästä. Kultaisen säännön etiikasta pulppusi ajatus solidaarisuudesta.

Mitä juhlakalumme Martti Luther tähän sanoisi?

Sunnuntaina 5.11. vietetään reformaation pääjuhlaa Turussa. Olisiko nyt viimeistään SDP:n tunnustettava, että puolueen ideologiset juuret ovat tiukasti kristinuskon ja reformaation perinnössä? Sosialidemokratia on maallistunutta luterilaisuutta, joka oivallisena talousjärjestelmänä tähtää ihmisten maalliseen hyvinvointiin. Pohjoismainen sosialidemokratia on siis lähtökohtaisesti taloususkonto.

Maailmaamme vaivaa tällä hetkellä lähes sokea taloususkonnollisuus. Sosialidemokraattinen jumalakin on löytynyt talous- ja yhteiskuntatieteistä. Kun ottaa huomioon ekonomistien palstatilan medioissa, voi hyvällä syyllä puhua talousjärjestelmistä nykyajan uskontoina.
Mitä juhlakalumme Martti Luther tähän sanoisi? Lutherin mukaan luottamus evankeliumiin voi vaikuttaa naiivilta, mutta naiiviutta on myös taloustieteen kritiikitön hyväksyntä.

Jakoa

Jaa tämä artikkeli

Viikon 43 Demokraatti
UUSI DEMOKRAATTI - Poliittinen aikakauslehti
SÄIDEN ARMOILLA - Politiikan tuulet nostavat SDP:tä
MACRON JUPITER - Ranskan Kennedy
Seuraa Meitä:
Lisää aiheesta:

Kommentit

Toimituksen valinta


Luetuimmat


Uusimmat