Palkittu politiikan aikakauslehti
72€/6kk

Kolumnit

On asioita, joissa porvaripuolueet eivät koskaan tule haastamaan sosialidemokraatteja

Kevään kuuma peruna on, saavatko työmarkkinaosapuolet synnytettyä kilpailukykysopimuksen, jolla työn hintaa Suomessa suhteessa keskeisiin kilpailijamaihin saataisiin painettua laskuun teollisuuden kilpailukyvyn ja viennin elvyttämiseksi.

Vaikka tehtävä on vaikea ja sapeleja kalistellaan, sen tarpeellisuudesta on olemassa laajahko yksituumaisuus. Tämä heijastuu selvästi muun muassa suurten palkansaajakeskusjärjestöjen kannanotoissa.

Talouspolitiikan keskeisiä kysymyksiä ei ole, tarvitaanko hintakilpailukykyä tai pitäisikö työmarkkinoilla tavoitella vakautta ja ennustettavuutta. Eikä demareiden kannata tehdä turhan suurta kysymystä siitä, ollaanko puoluepoliittisesti kuinka lähellä palkansaajajärjestöjä. Isot tavoitteet kansalaisten hyvinvoinnin lisäämisestä ovat yhteisiä.

Tuska kilpailukyvystä oli viedä Sipilän hallituksen jo epätoivoisiin tekoihin pakkolakien kautta. SDP:ssä tilanteesta voi tehdä senkin johtopäätöksen, että kilpailukyvystä on huolehdittava itse. Aivan kuten julkisesta taloudestakin. Jos nämä jätetään porvareiden hoitoon, tulos voi olla mitä tahansa.

Kansainvälisen ay-liikkeen tukemisessa ero on 100 %.

Työn ja pääoman ristiriidassa tärkeitä ovat paitsi omat päätöksemme, etenkin työntekijöiden asema muualla maailmassa kuten USA:ssa ja suurissa Aasian maissa. Progressiivisessa talouspolitiikassa on eroteltava lyhyemmän aikavälin tilanteet ja tosiasiat pidemmän aikavälin tavoitteenasettelusta, ja yhdistettävä nämä politiikan kielelle, viestiksi äänestäjille. Porvaripuolueet eivät koskaan tule haastamaan sosialidemokraatteja kansainvälisessä palkansaajayhteistyössä, työolojen parantamisessa ja pienimpien palkkojen nostamisessa.

Myöskään demarit eivät siihen pysty, ellei talouspolitiikan koko kuvaa onnistuta piirtämään myös Suomessa omille potentiaalisille äänestäjille. Jos talouspolitiikka näyttää eri ryhmien edunvalvonnan onnistumiskilpailulta tässä ja nyt, Suomen suunta vain huononee. Nostamalla katse ylös omista varpaista ja tästä hetkestä syntyy todellinen relevanssi ja visio maailman muuttamisesta. Uskottava, kansainvälinen palkansaajaliike muuttaa pelitilannetta hiljalleen myös Suomen työmarkkinoilla.

Siinä missä hallituksen ja opposition budjettivaihtoehdot eroavat toisistaan alle prosentin verran budjetin kokoon suhteutettuna, kansainvälisen ay-liikkeen tukemisessa ero on 100 %.

Haaste on poliitikoille  vaikea. Kotimaan politiikan agenda pitäisi pystyä yhdistämään pidemmän aikavälin tavoitteisiin kansainvälisessä solidaarisuustyössä. Edellisistä demaripääministereistä Kalevi Sorsa ja Paavo Lipponen kummatkin onnistuivat tässä hyvin ja saivat siitä selkänojaa pitkille valtakausilleen.

Jaa tämä artikkeli

Kommentit

Artikkeleita voi kommentoida yhden vuorokauden ajan julkaisuhetkestä. Kirjoita asiallisesti ja muita kunnioittaen. Ylläpito pidättää oikeuden poistaa sopimattomat viestit ja estää kirjoittajaa kommentoimasta.

Sähköpostiosoitteesi

Toimituksen valinnat

Toimituksen valinnat

Demokraatti

päätoimittaja: Petri Korhonen
Lähetä juttuvinkki →

Toimitus: PL 338, 00531 Helsinki, puh. 09 701 041

Arbetarbladet

chefredaktör: Topi Lappalainen
Kontakt →

Redaktion: Broholmsgatan 18-20 C, 00531 Helsingfors

Tietosuoja-asetukset

2018 DEMOKRAATTI
TIETOSUOJA- ja REKISTERISELOSTE