Ensinnäkin koko sote-palvelutuotannon arvo on 18,6 miljardia euroa. STM on arvioinut, että siitä noin 5,3 miljardia euroa käytetään valinnanvapauden piirissä oleviin palveluihin. Näitä palveluja ovat esimerkiksi terveyskeskustasoiset palvelut, vammaisten ja vanhusten asumispalvelut, kotihoito sekä suun terveydenhuolto. Rinne jättää sanomatta, että näitä kaikkia palveluja tuottavat valinnanvapaudessakin valtaosin maakunnan yksiköt, eivät vain yksityiset.

Maakuntiin siirtyvistä, julkisesti rahoitetuista sote-palveluista yksityinen tuottaa tällä hetkellä 16 prosenttia. Alueuudistus.fi-sivuilta löytyvien ministeriön virallisten laskelmien mukaan osuus nousisi valinnanvapauden myötä arviolta noin 24 prosenttiin. Esimerkiksi maakuntien omistamat sote-keskukset tulevat lukumääräisesti peittoamaan yksityisten määrän moninkertaisesti. Ne saavat valtaosan kyseisestä 5,3 miljardin euron summasta.

Suomalaisten sote-palvelujen tuottaminen maksaa tietyn summan. Summa käytetään nyt ja tulevaisuudessa siten, että palvelujen tuottamisesta maksetaan tuottajalle korvaus.

Nyt tämä taho on lähes aina ollut kunnan terveyskeskus, julkinen sairaala tai muu julkisomisteinen taho. Valinnanvapaus tarkoittaa sitä, että jatkossa se voi olla myös yksityinen. Palvelu, jota ihminen saa, on julkisella ja yksityisellä sama. Korvaussumma on julkiselle ja yksityiselle sama. Maksajan tai palvelun saajan näkökulmasta eroa ei ole.

On epäreilua luoda mielikuvaa, että miljardien veroeurot siirrettäisiin lyhentämättöminä yritysten taskuihin. Kokonaan eri asia on, jos ei pidä siitä, että yksityisten voimin ylipäätään tuotetaan sote-palveluja.

Kirjoittaja on Hyvinvointialan liiton toimitusjohtaja.