Mielipiteet

On löydettävä keinot yhdenvertaisuuden toteuttamiseksi

Jukka-Pekka Flander
Jukka-Pekka Flander
Jukka-Pekka Flander

Suomessa oikeutta elää ilman syrjintää turvaavat kansainväliset ihmisoikeussopimukset ja kansallinen lainsäädäntö.

Näitä lakeja kiistatta tarvitaan, mutta jos syrjintä poistuisi yksin laeilla se olisi jo poistunut. Jotta lait elävät ja hengittävät ihmisten arjessa, tarvitaan enemmän ihmisiä tekemään yhdenvertaisuustyötä.

Viime vuonna Suomeen saapui yli 32 000 turvapaikanhakijaa. Sosiaalinen media huusi kovaa ja korkealta. Eikä aina ollenkaan kauniisti.

Ihmisten hätä johti asenteiden kovenemiseen, joka on näkynyt koko Euroopassa. Kyse ei ole vain koventuneista asenteista maahanmuuttajia kohtaan. Romanit, naiset, vammaiset ja monet muut ryhmät ovat saaneet osansa kylmästä suihkusta.

Nykyaika on ikään kuin antanut luvan puhua rumasti ja leimaavasti toisista. Syrjiä heikompia ja käpertyä omaan erinomaisuuteensa.

Suomi on monessa kansainvälisessä mittaristossa kärkisijoilla. Olemme vakaa, vauras, korruptoitumaton ja turvallinen. Ihmiset ovat yhdenvertaisia lain edessä. Mutta olemmeko yhdenvertaisia toistemme edessä?

Suomi osoittautuu tuoreessa EU:n perusoikeusviraston FRA:n tutkimuksessa yhdeksi Euroopan syrjivimmistä maista.

Euroopan tasolla joka neljäs haastateltu kertoi syrjinnästä. Määrä oli hieman pienempi kuin edellisessä FRAn raportissa vuonna 2009.

Olemme vakaa, vauras, korruptoitumaton ja turvallinen. Ihmiset ovat yhdenvertaisia lain edessä. Mutta olemmeko yhdenvertaisia toistemme edessä?

Eniten syrjintää koetaan Luxemburgissa, jossa joka toinen Saharan eteläpuolisesta Afrikasta muuttanut kertoi syrjinnästä.

Suomessa 45 prosenttia tältä alueelta tulleista kokee syrjintää Suomessa. Suomessa koettu syrjintä on lisääntynyt edellisen raportin jälkeen.

FRAn tutkimuksessa 63 prosenttia Suomen vastaajista kertoi häirinnästä. Tätä yleisempää on Euroopassa vain pohjoisafrikkalaisten kokema syrjintä Hollannissa ja romanien kokema syrjintä Kreikassa ja Portugalissa.

Tulokset ovat äärimmäisen huolestuttavia, koska sanoja seuraa teot ja pieniä tekoja herkästi isommat teot. Kunnes yht’äkkiä huomaamme, että vakaus, turvallisuus ja moni muu hyvä, jota olemme tottuneet pitämään itsestäänselvyytenä, on kadonnut.

FRAn raportin tulokset eivät saa jäädä vain kauhistelun ja päivittelyn kohteeksi. Vaan meidän on löydettävä keinoja, joilla syrjintää voidaan kaikilla tasoilla ehkäistä ja yhdenvertaisuutta edistää. Kyse on lainsäädännöstä, mutta myös niistä arjen toimintamalleista, joilla lain henki saadaan elämään.

Osalla ihmisistä rasismi ja syrjntä kumpuavat omista tai läheisten kokemuksista. Toisilla kouluttamattomuudesta, kolmansilla erilaisuuden pelosta, neljänsillä omasta osattomuudesta ja syrjäytyneisyydestä. Ja monista muista syistä.

Vaarallisinta on rasismi ja syrjintä, joka kumpuaa ideologiasta ja oman vallan pönkittämisestä.

Meidän on pyrittävä pois oman mielisistämme kuplista. Yritettävä ymmärtää niitä syitä, joista syrjintä kumpuaa. Ja etsittävä ratkaisuja niihin. Kannattaa muistaa, että syrjivässä yhteiskunnassa, maahanmuuttaja kotoutuu ja työllistyy heikommin. Ei saa olla niin, että osaavankin maahanmuuttajan ammattitaito ohenee työnantajan ennakkoluulojen vuoksi.

Syrjintä menee yhteiskunnan ytimeen ja syö yhteiskunnan eheyttä. Siksi Suomen suurin haaste ei ole taloudessa, vaan sosiaalisten ongelmien ehkäisyssä ja yhdenvertaisuuden edistämisessä.

(Teksti on lyhennelmä Oikeusministeriön syrjintäseminaarissa pidetystä puheenvuorosta 12.12.2017)

Seuraa Meitä:
Lisää aiheesta:

Kommentit

Toimituksen valinta


Luetuimmat