Osapuolten suhde on jumittunut tilanteeseen, jossa yhteistyötä tehdään koska on pakko – ei siksi, että sitä välttämättä haluttaisiin.

Turkki hyväksyttiin EU:n jäsenehdokkaaksi Helsingissä jo vuonna 1999. Jäsenyysneuvottelut alkoivat 2005 eikä niitä ole lopetettu, vaikka käytännössä asiat eivät ole parin viime vuoden aikana edenneet mihinkään. Tilanne alkaa olla ainakin EU:n kannalta yhä kiusallisempi Turkin vangitessa toimittajia ja opettajia sekä sotiessa Syyrian alueella kurdeja vastaan.

Presidentti Recep Tayyip Erdogan ei ole säästellyt sanojaan haukkuessaan eurooppalaisia muun muassa natseiksi.

Hänen mukaansa vaihtoehto eli neuvottelusuhteen katkaiseminen uhkaisi kuitenkin tehdä tilanteesta vielä hankalamman demokratiaa edistäville voimille, joita Turkin kansalaisyhteiskunnassa vielä on.

– Minusta me olemme jo tilanteessa, jossa niistä ei juurikaan päästä puhumaan, Alaranta sanoo.

Turkin ja EU:n johtajat tapaavat maanantaina Bulgariassa. Alarannan mukaan jäsenyysasiassa ei ole kummaltakaan puolelta havaittavissa halua uusiin avauksiin.

Varnan tapaamisessa keskusteltaneen siten teemasta, joka kiinnostaa ja pelottaa EU:ta eniten: pakolaiskysymyksestä. EU lupasi jo ennen huipputapaamista maksaa suurta joukkoa syyrialaispakolaisia majoittavalle Turkille uuden kolmen miljardin euron erän pakolaisista huolehtimiseen.

Turkki ja EU sopivat vuonna 2016 järjestelystä, jonka myötä Kreikkaan saapuneet turvapaikanhakijat palautettaisiin Turkkiin. Tulijoiden virta Balkanin reittiä Eurooppaan on sopimuksen jälkeen tyrehtynyt, mutta sopimuksen toimeenpano on edennyt onnahdellen. EU-maat ovat muun muassa olleet haluttomia ottamaan vastaan syyrialaispakolaisia Turkista.

Alarannan mukaan pakolaiskysymyksen johdosta EU tarvitsee tällä hetkellä Turkkia vähän enemmän kuin Turkki EU:ta. Unionin jäsenmaissa näytetään pelkäävän, että Turkki lakkaisi kunnioittamasta yhteisymmärrystä eikä rajoittaisi pakolaisten pääsyä Eurooppaan.

Levinin mukaan Turkin puolella maanantain huippukokoukseen on viritelty suuriakin toiveita ”uudesta alusta” Turkin ja EU:n suhteissa ja muun muassa edistymisestä turkkilaisten viisumivapaassa matkustamisessa EU:n alueelle.

Tutkijan mukaan EU:ssa ei ole tähän kovin suuria haluja Turkin viimeaikaisten sotatoimien ja kesän 2016 epäonnistunutta sotilasvallankaappausta seuranneiden puhdistusten jatkuessa.

– On melko suuri riski että Turkin toiveet uudesta alusta romuttuvat. Toisaalta en usko, ettei EU:ssa olla valmiita riskeeraamaan pakolaissopua ja provosoimaan Turkkia vaan yritetään jotenkin rämpiä eteenpäin, Levin kuvailee vaikeaa tilannetta.

Turkin sotilasoperaatiolle kurdeja vastaan Pohjois-Syyriassa ei näy loppua. Erdogan on uhonnut jatkavansa hyökkäystä vallatusta Afrinista muille kurdialueille, joiden YPG-järjestön taistelijoita maa pitää kurdien PKK-terroristijärjestön suorina liittolaisina.

Toisin kuin Afrinissa, turkkilaiset sotilaat voivat pian tuijotella tähtäimistään Nato-liittolaisen Yhdysvaltojen sotilaiden suoraan tukemia kurdijoukkoja. Yhdysvallat onkin jo varoitellut Turkkia sen aikeista.

Syyrian sodan keskellä tähän saakka rauhallisena alueena pysyneen Afrinin valtaus sai jälleen liikkeelle uuden pakolaisaallon, jonka koosta arviot liikkuvat 150 000 – 200 000 välillä. Erdogan on vihjannut, että kurdialue kuuluu oikeastaan arabeille ja palautetaan sen oikeille omistajille. Turkki saattaa siis ryhtyä siirtämään alueelleen paenneita syyrialaisia sunniarabeja Afrinin alueelle.

Levinin mukaan tällainen kehitys asettaisi Turkin kanssa syyrialaispakolaisten tilanteesta sopineen EU:n tukalaan asemaan.

– On vaara, että EU:ta voidaan syyttää osallisuudesta toimintaan, jota voi kuvata etniseksi puhdistukseksi. Se olisi poliittisesti ja eettisesti hyvin ongelmallista, Levin sanoo.

Toimittaja: STT Niilo Simojoki