Jos Suomessa halutaan kasvattaa työllisyyttä ja kasvua, innovaatiot ovat Alajan mukaan keskeisessä roolissa.

Vuoden 2011 jälkeen Suomessa on kuitenkin tapahtunut merkittävä paradigman muutos. Sen seurauksena tutkimuksen ja kehitystoiminnan menoja on leikattu merkittävästi ja tilalle on tullut innovaatiopessimismi, Alaja katsoo. Nyt puhutaan pelkästään hintakilpailukyvystä, moititaan julkisen sektorin liian suurta kokoa ja puhe talouden uudistamisesta jää jalkoihin.

Alaja on ollut perehtunut innovaatiotutkijan, taloustieteilijä Mariana Mazzucaton ajatuksiin. Mazzucato on osoittanut, miten esimerkiksi USA:n teknologisissa läpimurroissa valtion rooli on ollut keskeinen. Esimerkiksi Applen iPhonen takaa löytyy paljon julkista rahaa.

Kun innovaatiomenestyksistä kirjoitetaan kirjoja, yleensä menestys henkilöidään sankarilliseen yrittäjäyksilöön. Valtiota ja julkista sektoria ei saada kirjoitettua menestystarinaan mukaan, vaikka pitäisi.

Alaja muistuttaa, että Suomessa harjoitettiin jo 1960-luvulta alkaen määrätietoista tiede- ja teknologiapolitiikkaa.

– Jos katsoo Suomen taloushistoriaa, tämä oli hyvin onnistunutta politiikkaa. 30 vuodessa Suomi nousi maailman innovatiivisimpien maiden joukkooon, yhtenä esimerkkinä Nokia.

Sanna Marinilta Alaja kysyi, onko innovaatio monille vasemmistolaisille vaikea sana tai jopa kirosana.

– En ole sitä mieltä, että innovaatiot on kirosana vasemmistolle tai sosialidemokraateille. Mutta olemme päästäneet kentän liikaa oikeistolle emmekä ole olleet tarpeeksi aktiivisia.

Marin huomauttaa hallituksen toimiin viitaten, että nyt leikataan koulutuksesta tutkimuksesta, tuotekehityksestä ja yritystuista. Suomessa on ajauduttu kehään, jossa lyhyen tähtäimen taloudellisilla säästöillä tehdään haitallista politiikkaa pitkälle tähtäimelle.

Marin on tässä myös itsekriittinen. Demarit ovat painottaneet paljon työllisyyden hoitoon liittyviin asioihin, mikä on oikein. Samaan aikaan pitäisi enemmän fokusoida myös siihen, miten Suomeen luodaan elinkeinorakennetta, jolla silläkin luodaan työtä ja tulevaisuutta.

– Tarvitaan yhä myös aktiivista omistajapolitiikkaa valtiolta, jotta meidän elinkeinorakenne monipuolistuu.

Marinin mukaan nykyhallitus toimii hyvin yksisilmäisesti, leikkaa palkkoja ja luo matalapalkkapolitiikkaa.

– Aktiivinen elinkeinorakenteen vahvistaminen puuttuu kokonaan. Ehkä demaritkin ovat tässä viime vuosina vähän lipsuneet.

Alaja valitti, että innovaatioista puhutaan usein vain kilpailukyvyn edistämisen kautta. Innovaatioilla kuitenkin pyritään vaikkapa ilmastomuutoksen ehkäisyyn, terveyden edistämiseen ja ratkaisemaan kaupungistumisen tuomia haasteita. Näitä motiiveja voisi nostaa poliittisessakin puheessa laajemmin esille.

– Jos halutaan tämäntyyppisissä asioissa onnistua, se vaatii tietyille sektoreille onnistunutta innovaatiopolitiikkaa. Toinen asia liittyy siihen, että varmaan Vartiaisen (Juhana Vartiainen kok.) ja muiden puheet matalapalkkatyön edistämisestä ovat aika vaikea pala demareille. Jos me haluamme korkeiden palkkojen taloutta, tarvitsemme korkeaa tuottavuutta. Tässä yhteydessä innovaatiot nousevat tärkeään rooliin, Alaja sanoi.

Marinin mukaan suomalaisessa keskustelussa kaikki sääntely nähdään nykyisin pahana. Hän huomautti, että sääntely voi olla myös väline, jolla innovaatioita lisätään. Hän nosti esimerkiksi liikenteen päästöjen rajoitukset, joka johtaa kilpailuun autojen vähäpäästöisyyden kehittämiseksi ja tätä kautta uusiin innovaatioihin. Oikeanlaisella sääntelyllä voidaan vaikuttaa vaikkapa ilmastonmuutoksen torjumiseen. Oikeistolle ei Marinin mukaan pidä antaa periksi siinä, että kaikki sääntely olisi pahasta.

– Jos haluamme uutta elinkeinotoimintaa, se ei vain säästöillä ja leikkauksilla onnistu, vaan tarvitaan investointeja, Antti Alaja painotti.

Sanna Marin muistutti, että valtion on pidettävä myös perustason tutkimuksesta kiinni. Sekin on riski, joka kannattaa ottaa, vaikka tulokset eivät välttämättä näy ihan heti.

Antti Alajakin painottaa yliopistojen perustyötä innovaatioiden kehittymisessä.

– Hallitus keskittyy hirveästi siihen, miten yliopistojen tutkimustulokset kaupallistetaan. Yliopistoille ladataan liikaa odotuksia, että ne synnyttävät kasvuyrityksiä. Parhaiten ne palvelevat kasvua keskittymällä perusduuniin eli tutkimukseen, Alaja pohti.