Palkittu politiikan aikakauslehti
72€/6kk

Mielipiteet

Onko Macron Euroopan pelastaja vai vain charmantti presidentti?

Ranskan presidentti Emmanuelle Macron puhui keskiviikkona Euroopan parlamentissa täydelle salille. Melkein kaikki mepit istuivat kuin tatit kuulemassa, kuinka 40-vuotias presidentti linjasi näkemyksiään Euroopasta ja EU:n tulevaisuudesta sekä kuunteli meppejä ja vastaili kysymyksiimme. Puhua ja linjata Macron osaa ja energiataso vain nousi, kun kolmen ja puolen tunnin keskustelu läheni loppuaan.

Miapetra Kumpula-Natri

Mutta mikä Macron on verrattuna demareihin?

Macron on avoimesti ja rohkeasti EU-myönteinen presidentti. Tämä on erinomainen asia. Koen että hänen sukupolvikokemuksensa vastaa omaani – emme muista sotaa ja otamme monet EU:n mukanaan tuomista vapauksista itsestään selvänä. Juuri meidän on suojattava saavutettu demokraattinen päätöksenteko.

Macron osoitti, että rohkealla EU-myönteisyydellä voitetaan vaaleja ja että eurooppalaisuudesta puhumalla voi saada taakseen suuria massoja. Macron sai ranskalaiset kiinnostumaan EU:sta uudella tavalla ja keskustelemaan siitä, millaisen EU:n kansalaiset haluavat. Macron kannattaa yhtenäisempää, hyvin toimivaa EU:ta. Hän tietää, että mitä yhtenäisempi EU on, sitä painavampi on sanamme maailmanpolitiikassa.

Joissain asioissa Macron on vahvasti demarilinjalla. Macron puhui ”epädemokraattisista voimista” ja ”nationalistisesta itsekkyydestä”, joilla hän viittasi esimerkiksi Puolan ja Unkarin huolestuttavaan lipumiseen pois eurooppalaisista arvoista. Tätä myös parlamentin demarit ovat pitäneet esillä ja onneksi parlamentin EU-myönteinen enemmistö muutenkin (paitsi kun EPP:n eli Kokoomuksen ryhmän puheenjohtaja sydämellisesti onnitteli aatetoveri Orbánia vaalivoitosta Unkarissa).

Macron painotti, että EU:n täytyy voida päättää omista asioistaan!

EU:n vahvuus kasvattaisi riippumattomuutta monella eri alalla: kaupassa, taloudessa, ruokahuollossa, puolustuksessa ja digitaalisissa oikeuksissa. Myös demarit ovat painottaneet, että vaikka yhteistyö muun maailman kanssa on välttämätöntä, täytyy Euroopan kyetä seisomaan omilla jaloillaan ja vaikuttaa tulevaisuuteensa näissä elintärkeissä kysymyksissä. Digimeppinä ilahduin, että Macron kokee eurooppalaisten yksityisyyden puolustamisen hyvin tärkeäksi ja että Eurooppa ei hänenkään mielestään voi ydintoiminnoissa turvautua esimerkiksi pelkkiin yhdysvaltalaisiin ohjelmistoihin. Macron otti esiin muun muassa tietosuoja-asetuksen, jota jokaisen jäsenmaan ei olisi ollut järkevää tai edes mahdollista alkaa säätää erikseen – tietojamme kun on monikansallisissa rekistereissä.

Erojakin demareihin on. Ranskan sisäpolitiikassa ne ovat selkeitä, mutta myös EU-näkemyksissä on kitkaa. S&D-ryhmän johtaja Udo Bullman ryöpytti Macronia muun muassa siitä, että Ranska blokkaa neuvoston puolella työ- ja yksityiselämän tasapainottamista koskevaa direktiiviä. Se on olennainen osa sosiaalista pilaria, jonka tarkoitus on hyödyttää EU:n kansalaisia ja joka on demareille erittäin tärkeä. Jos mösjöö presidentti pitää ihmisläheistä Eurooppaa arvossa, hänen pitäisi hakea ratkaisuja myös sosiaalisesti tärkeissä kysymyksissä eurooppalaisille. Vaikka perhevapaadirektiivi on vaikea maiden erilaisten sosiaaliturvajärjestelmien vuoksi, sosiaalinen oikeudenmukaisuus jäi puheesta uupumaan. Macron on kuulemma myös nihkeillyt veronkierron vastaisessa taistelussa vastustamalla yhtenäistä yhdistettyä yhteisöveropohjaa (CCCTB), jonka demarit näkevät tärkeänä osana veronkierron kitkemisessä.

Mitä tapahtuu ensi vuoden vaaleissa? Vielä ei tiedetä, mihin ryhmään Macron puolueensa vie. Demariryhmässä ollaan erimielisiä siitä, pitäisikö macronlaiset yrittää saada omaan ryhmään vai ovatko näkemyserot liian suuret. Ranskalaisista luonnollisesti lähes kaikki vastustavat, mutta monesta muusta maasta löytyy ymmärrystä Macronille ja sille, että demareissa pitää olla seinät leveällä. On myös riski, että osa demareista lähtisi Macronin perässä toiseen ryhmään, mikäli hän perustaisi kokonaan uuden porukan parlamenttiin – erityisesti jos hän saa perustettua muihin maihin ehdokaslistoja, jotka jo vaaleissa ovat esimerkiksi En Marche! -ehdokkaina liikkeellä. Jos Macron liittyisi liberaalifederalistiseen ALDEen (Suomesta keskusta ja RKP) – tai paremminkin liittäisi ALDEn itseensä – tulisi ALDEsta voimakas ryhmä.

Toivotaan, että Macron ei jätä Eurooppa-demareita samaan tilaan kuin hän jätti Ranskan demarit, mutta että hänen Eurooppa-myönteiset näkemyksensä ottavat mahdollisimman paljon tulta alleen. Minä uskon yhteistyömahdollisuuksiin hänen liikkeensä kanssa.

Kirjoittaja on Euroopan parlamentin jäsen (sd.).

 

 

Jaa tämä artikkeli

Kommentit

Artikkeleita voi kommentoida yhden vuorokauden ajan julkaisuhetkestä. Kirjoita asiallisesti ja muita kunnioittaen. Ylläpito pidättää oikeuden poistaa sopimattomat viestit ja estää kirjoittajaa kommentoimasta.

Sähköpostiosoitteesi

Toimituksen valinnat

Toimituksen valinnat

Demokraatti

päätoimittaja: Petri Korhonen
Lähetä juttuvinkki →

Toimitus: PL 338, 00531 Helsinki, puh. 09 701 041

Arbetarbladet

chefredaktör: Topi Lappalainen
Kontakt →

Redaktion: Broholmsgatan 18-20 C, 00531 Helsingfors

Tietosuoja-asetukset

2018 DEMOKRAATTI
TIETOSUOJA- ja REKISTERISELOSTE