Mielipiteet

Onko ”ratkaisevan tärkeä vahvuustekijä” vain sanahelinää?

Päijät-Hämeen sosiaali- ja terveyskuntayhtymän strategiassa todetaan henkilöstöstä: ”Osaava ja oppiva henkilöstö muodostaa ratkaisevan tärkeän vahvuustekijän yhtymän toiminnalle. Henkilöstön ammatillisen kehittymisen mahdollisuuksiin, työssä jaksamiseen ja joustavaan liikkuvuuteen sekä sisäiseen yrittäjyyteen ja palkitsemiskäytäntöihin kiinnitetään erityistä huomiota. Työtä tehdään hyvällä palveluasenteella ja ilman tarpeettomia raja-aitoja ammattiryhmien välillä. Positiivinen tekemisen meininki näkyy henkilöstön hyvinvointina ja pienenä vaihtuvuutena. Hyvän esimiestyön tulee olla itsestäänselvyys ja johtamisosaamista vahvistetaan järjestelmällisesti.”

Moniammatillinen yhteistyö on ollut vuosikymmenet punaisena lankana terveydenhuollon tehtävissä. Vaikka hierarkiassa ammatit on selvästi määritelty ja porrastettu, se ei tarkoita, etteikö lääkäri voi nostaa lattialle pudonnutta roskaa tai sairaala-apulainen vastata puhelimeen, kun muut ovat esimerkiksi työpalaverissa. Erikoissairaanhoidossa, kuten Päijät-Hämeen keskussairaalassa, on useita eri ammattitehtäviä, joissa työt limittyvät: ruoanjakelu potilaille, tekstinkäsittely, jota tekevät ensisijaisesti tekstinkäsittelijät, mutta kirjoitustehtäviä voi hoitaa osastonsihteeri, lääkäri tai hoitohenkilökuntaan kuuluva tarpeen tullen.

Vaikuttaa merkilliseltä, että samalla kun hyvinvointikuntayhtymän hallituksen puheenjohtaja korostaa, että tekeviä ja hoitavia käsiä ei olla vähentämässä, niin yhteistoimintaneuvottelujen piiriin kuuluu laitoshuoltajia, varasto-, ravitsemus-  ja toimistotyöntekijöitä. Onko tarkoitus, että sairaanhoitajat siivoavat, tekevät ja tarjoilevat ruoan sekä toimivat toimistotyöntekijöinä? Lääkäritkö kirjoittavat sairauskertomukset, lähetteet, yhteenvedot, radiologian ja muut vastaavat pyynnöt ja vastaukset? Entä kuka tekee välinehuoltajan tehtävät, panee instrumentit pesukoneisiin, lajittelee ne leikkaussaleja, poliklinikoita ja osastoja varten? Hoitajat, lääkärit, kuka? Varastotyöntekijät ovat tärkeä työryhmä, jonka tehtäviin kuuluu kaikki varastotyöhön liittyvä. Tekevätkö nämäkin työt jatkossa hoitajat ja lääkärit? Hallituksen puheenjohtaja siis väittää, että”tekeviä käsiä” yt-neuvottelut eivät koske. Tiedoksi hänelle, että kaikki edellä mainitut ammattiryhmät ovat juuri tätä ryhmää.

Olisiko aika kunnon mielenosoitukseen, kun tärkeänä vahvuustekijänä mainittuun henkilöstöön suhtaudutaan kuin he olisivat rasite.

Olisi järkyttävää, jos pitkälle koulutetut lääkärit, sairaanhoitajat ja lähihoitajat tekisivät töitä, joita voi tehdä pienempipalkkainen laitoshuoltaja, tekstinkäsittelijä, osastonsihteeri jne. Siitäkö säästöä syntyy? Eipä tietenkään.  Sanoohan sen terve järki. Ei sosiaali- ja terveyskuntayhtymä ole Nokia tai mikään muukaan yksityinen bisnes, vaikka kuntayhtymän hallitus taitaa niin luulla. Vai onko tarkoitus antaa yksityisille firmoille tukipalvelut, kunhan ne on ensin ajettu alas? Näinhän tehtiin jo osittain vanhuspalvelujen kohdalla, kun vuodenosastotoiminta lopetettiin terveyskeskuksista.

Uudet johtajat vakuuttavat, että henkilöstö tulee kuulluksi ja yhteistyöneuvottelut tehdään henkilöstön kanssa, se on kärpäsen surinaa korvissani. Olen tämän kuullut ennenkin ja voin todeta, että kyseessä ovat saneluneuvottelut. Ensin sanotaan irti määräaikaiset, sitten tukipalveluista ne, joiden tehtävät voidaan jotenkin siirtää hoitohenkilökunnalle ja lääkäreille, vaikka töitä riittää tällä hetkellä yllin kyllin kaikille muille  paitsi virkamies- ja luottamushenkilöjohtoportaalle. He istuvat päivästä toiseen strategia- ja kehitysseminaareissa välinpitämättöminä ”ratkaisevan tärkeästä vahvuustekijästä yhtymän toiminnalle” eli henkilöstöstä.

Olen samaa mieltä kuntayhtymän valtuuston puheenjohtaja Ville Skinnarin kanssa siitä, että ajankohta yt-neuvotteluille on väärä. Strategia- ja tukipalvelut -toimiala on pysynyt sovitussa budjetissa.  Skinnari toteaa, että jos tukipalvelut eivät ole kunnossa, ei voida keskittyä ydintehtävään. Hyvä neuvo, joka kannattaisi pitää mielessä. Juustohöyläsäästäminen on huonoin tapa hoitaa sosiaali- ja terveyskuntayhtymän taloutta. Kuntayhtymän hallitus on hakoteillä.  Parempaa sosiaali- ja terveyspolitiikkaa pitäisi tehdä, mutta se ei onnistu, jos 760 työntekijää koskee irtisanomisuhka.

Perusteluja irtisanomisille ei ole senkään vuoksi, että yhtymä teki positiivisen tilinpäätöksen. Irtisanomisia ei ainakaan tuotannollis-taloudellisiin syihin vedoten voi tehdä.  Olisiko aika kunnon mielenosoitukseen, kun tärkeänä vahvuustekijänä mainittuun henkilöstöön suhtaudutaan kuin he  olisivat rasite? Samaan aikaan sosiaali- ja terveyspalveluja tarvitsevien jonot vain kasvavat.

Seuraa Meitä:
Lisää aiheesta:

Kommentit

Toimituksen valinta


Luetuimmat