Lukijaristeily2017
tuntematonsotilas

Onnenonkija (2016): Ei koukkua eikä draivia hempsankeikan julkkistyrkyn ja nuoren Wahlroosin romanssissa

Romanttinen komedia lukeutuu elokuvan niihin lajityyppeihin, joille katsoja on valmis antamaan paljon anteeksi. Ideoitakaan ei tarvitse olla monta, yksikin voi riittää, jos se on kantava. Päälle vetävä toteutus plus jännitteinen pääpari ja avot, vaikkei juttua voisikaan ottaa tosissaan.

Käsikirjoittaja Pekko Pesonen koettaa ammentaa genren syvimmistä pohjavireistä: eri paria olevan nuoren miehen ja naisen kohtaamisesta. Ajantasaisuutta tuovat tarinaan ympätyt blogit, vlogit ja hashtagit – ellet tiedä mitä ne ovat, et varmasti haluakaan nähdä tätä elokuvaa. Lopussa palataan taas perinteiseen: tulee moraalinen opetus, halusit sitä tai et.

Minka Kuustonen näyttelee kolmeakymmentä lähestyvää lifestyle-bloggaajaa ”Marja Auroraa”, joka häpeää nimeään (Pirjo) ja teeskentelee muuta kuin on. Muotihepenet, poseeraukset ja päivitykset peittelevät vain lähestyvää henkilökohtaista konkurssia. Luulotautinen Pirjo on aikamme kuva: minäkeskeinen wanna-be-something, vastuuton seurapiirityrkky, joka hamuaa sitä mitä muillakin hänen mielestään on.

Voisiko vaurauttaan peittelevä Olavi, muusikko-näyttelijä Olavi Uusivirran yhtäläisen kömpelö hahmotus, pelastaa Pirjon vanhempiensa hoteista ja velkavankeudesta? Jo ensitreffit menevät mönkään tavalla, jota tapahtuu vain huonoissa elokuvissa. Mutta siitä viis, kun suhdetta ajetaan sisään kuin käärmettä pyssyyn. Mikään ei voisi tuntua yhdentekevämmältä.

Eri paria. Olavi ja Pirjo (Olavi Uusivirta ja Minka Kuustonen) tahtovat tykätä.

Eri paria. Olavi ja Pirjo (Olavi Uusivirta ja Minka Kuustonen) tahtovat tykätä.

 

Onnenonkija (2016) on Ville Jankerin toinen ohjaustyö, komedia, joka ei naurata, ja romanssi, jossa ei liiku tunteita.

En pitänyt Mikko Rimmisen menestysopuksen elokuvasovituksesta Pussikaljaelokuva (2011). Silti odotukset olivat korkeammalla. Ehkä luulin, että Jankeri jatkaa debyyttinsä kauniista loppukuvasta Linnunlaulun sillalta. Mutta hän jatkaakin sen vaivaannuttavimmista kliseistä ja kärrää ne Turkuun.

Talvivaara-eepos Jättiläisen (2016) nähneet tietävät, että Pekko Pesonen on tekijämiehiä. Ei siis ole siitä kiinni, etteikö hän osaisi. Pesonen on puhunut avoimesti kotimaisen tuotantojärjestelmän ja käsikirjoitusten ongelmista. Jos rahaa ja aikaa ei suoda riittävästi, jälki on sen mukaista. Silti tällaisia huitaisuja ei pitäisi päästää tuotantoon. Pikavoittoja voi tulla, mutta suuressa kuvassa häviäjiä ovat kotimainen elokuva ja yleisö.

ELOKUVA:
Onnenonkija
Ohjaus: Ville Jankeri
Pääosissa: Minka Kuustonen, Olavi Uusivirta, Pamela Tola, Taneli Mäkelä, Pirkko Hämäläinen
2016, 88 minuuttia
Onnenonkijassa ei ole minkäänlaista koukkua eikä draivia, ei oivalluksen häivääkään. Jankerin ohjaus on yhtä latteaa, pinnallista ja rytmillisesti mielenkiinnotonta kuin Pussikaljaelokuvan aikoihin. Näyttelijät ovat aivan hukassa ja hämilliset roolit suurin piirtein vähä-älyisen oloisia. Onko tämän tarkoitus kuvastaa heidän keskenkasvuisuuttaan?

Jopa Taneli Mäkelän ja Pirkko Hämäläisen kaltaiset konkarit hukataan tyhmentävän ruokapöytäjutustelun tyhjänpanteiksi. Mihin Pamela Tolaa ja Emmi Parviaista edes tarvittiin?

Ilmeisesti komedia haluaisi olla satiirisempi kuin se on. Se ei onnistu, koska Pirjosta muotoillaan mieluummin köyhää tyttö rukkaa kuin ahneutensa sokaisemaa pyrkyriä. Äveriään paperisuvun kapinalliselle perilliselle Olaville, nuorelle Wahlroosille, rakenneltua duunarihabitusta ja maailmanparantajan eetosta taas uskoisi paremmin, ellei tämä ihastuisi päätä pähkää tyhjäpäiseen hempsankeikkaan, joka edustaa kaikkea sitä mitä Olavi sanojensa mukaan halveksuu.

Molemmat vaikuttavat teeskentelijöiltä, joiden elämänvalheita pitäisi ivata. Nyt kumpaakin suitaan myötäkarvaan.

Keskustelua aiheesta

Lätkäelokuvan roolitus julki: Oma poika esittää isäänsä

Kuva: Lehtikuva / Martti Kainulainen
Lauri Tilkanen esittää maalivahti Jukka Tammea tulevassa elokuvassa.

Jääkiekon maailmanmestaruudesta kertovassa 95-elokuvassa Janne Ojasen roolissa nähdään hänen oma poikansa Oskari Ojanen. Muissa pelaajarooleissa nähdään muun muassa Lauri Tilkanen ja Jon-Jon Geitel. Jälkimmäinen tunnetaan paitsi Roskisprinssi-elokuvasta myös Roope Salminen ja Koirat -yhtyeen laulajana. Tuotantoyhtiö julkisti näyttelijät tänään jääkiekon MM-kisojen puolivälierän kynnyksellä.

Tilkanen esittää maalivahti Jukka Tammea ja Geitel Saku Koivua. Geitelin lisäksi ”Tupu-Hupu-Lupu” -ketjun näyttelijöinä nähdään Akseli Kouki Ville Peltosen roolissa ja nuorten SM-liigaa Jokereissa pelaava Kustaa Tuohimaa Jere Lehtisen roolissa.

Ohjaaja Aleksi Mäkelä kertoo, että MM-joukkueen näyttelijävalinnat tehtiin etenkin yhdennäköisyyden, mutta myös jääkiekkotaitojen perusteella.

Leijona-joukkueen päävalmentajaa Curt ”Curre” Lindströmiä esittää ruotsalainen Jens Hultén, joka tunnetaan etenkin poliisisarjasta Johan Falk.

– Jääkiekon ensimmäinen maailmanmestaruus merkitsi suomalaisille paljon, siksi minulle on suuri kunnia näytellä Currea 95-elokuvassa. Rooli on aivan erilainen aiempiin rooleihini verrattuna. Lisähaastetta tuo se, ettei minulla ei ole mitään ulkoisia yhtäläisyyksiä Curreen, Hulten kertoo tiedotteessa.

Elokuvassa ovat mukana myös esimerkiksi suomalaistähdet Laura Birn, Samuli Edelmann ja Mikko Leppilampi.

Trumpista tekeillä elokuva – asialla ohjaaja, joka osaa hätkähdyttää

Kuva: Lehtikuva

Kärkkäästi kantaa ottavista elokuvistaan tunnettu ohjaaja Michael Moore työstää elokuvaa Yhdysvaltain presidentti Donald Trumpista.

Moore vahvisti Twitterissä työstävänsä dokumenttielokuvaa, josta on julkisuudessa käytetty nimeä Fahrenheit 11/9. Nimi viittaa marraskuun 9. päivään, jona Yhdysvaltain presidentinvaalien tulos ja Trumpin vaalivoitto selvisi.

– Kyllä, teen elokuvaa saadakseni meidät pois tästä sotkusta, Moore tviittasi liittäen viestiinsä linkin Variety-lehden artikkeliin, jonka mukaan tuottajat Bob ja Harvey Weinstein ovat saaneet elokuvan kansainväliset oikeudet.

Saman tuottajakaksikon yritys tuotti myös Mooren kenties tunnetuimman elokuvan Fahreinheit 9/11. Se kuvasi presidentti George W. Bushin presidenttikautta New Yorkin syyskuun 11. päivän terrori-iskun sekä Afganistanin ja Irakin sotien jälkimainingeissa. Elokuva palkittiin Cannesin elokuvajuhlilla Kultaisella palmulla vuonna 2004.

Moore kampanjoi Yhdysvaltain presidentinvaalien aikaan Trumpia vastaan.

Maxim palaa Helsingin elokuvateatterikartalle

Helsingin Kluuvikadulla on ollut elokuvateatteri jo viime vuosisadan alusta, Maxim-nimisenä 1930-luvulta lähtien. Nykyinen rakennus on vuodelta 1974.

Suomen vanhin elokuvateatteri, Helsingin Kluuvikadulla sijaitseva Maxim avaa marraskuussa 2017 ovensa uudelleen Finnkinon luotsaamana. Tarkoituksena on jatkaa Maximin entisellä linjalla esittämällä elokuvateatterissa art-house -painotteista ohjelmistoa. Finnkino ja kiinteistön omistava Ilmarinen remontoivat teatteria ennen elokuvatoiminnan uudelleen aloittamista.

– Olen todella iloinen ja helpottunut, että pääsemme avaamaan Maximin uudelleen yleisölle. Maximin sulkemisen jälkeen Helsingistä on puuttunut aito art house -elokuvateatteri, sanoo Finnkinon toimitusjohtaja Veronica Lindholm.

Maximin kiinteistössä on kaksi elokuvasalia, joista toinen on suojeltu. Ennen elokuvatoiminnan aloittamista molemmat salit kunnostetaan, ja samalla kiinteistön talotekniikkaa uusitaan nykypäivän tasolle suojelun sallimissa rajoissa. Remontti toteutetaan vanhaa teatteria kunnioittaen ja asiakkaita kuunnellen. Suunnitelmien mukaan Maxim-elokuvateatteri avataan uudelleen remontin jälkeen marras–joulukuussa 2017.

Maximin elokuvasalit suljettiin alkuvuonna 2016 remontin vuoksi. Kiinteistöä oli tarkoitus laajentaa ja rakentaa siihen hotelli, jonka yhteydessä elokuvateatteri olisi jatkanut toimintaansa. Ilmarisen ja Kämp Collection Hotelsin yhteishanke osoittautui kuitenkin jatkoselvityksissä liian kalliiksi.

Hotellihankkeen kariutumisen jälkeen Ilmarinen haki tilaan elokuvatoiminnan jatkamisesta kiinnostunutta pitkäaikaista vuokralaista.

Kluuvikadun Maxim on toiminut yhtäjaksoisesti samassa osoitteessa jo vuodesta 1909. Alkuperäisen, upean teatterisalin suunnitteli arkkitehti David Frölander-Ulf ja se avattiin Olympia-nimisenä, mutta vaihtoi nimensä myöhemmin Piccadillyksi. 1930-luvulta lähtien teatteri on toiminut Maxim-nimisenä. Nykyinen rakennus on vuodelta 1974.

Maximissa on kaksi elokuvasalia, joista toinen on museoviraston suojelema. Teatteri hyväksyttiin Europa Cinemas -verkoston jäseneksi vuonna 2014.

 

AVAINSANAT

Keskustelua aiheesta

Marko Haavisto & Poutahaukat sai Aki Kaurismäeltä yllätyslahjan

Kuva: Lehtikuva

Marko Haavisto & Poutahaukat jatkaa pitkää yhteistyötään ohjaaja Aki Kaurismäen kanssa. Yhtyeen esiintymisestä Kaurismäen uutuuselokuvassa ”Toivon tuolla puolen” on syntynyt ”spin-offina” tuore musiikkivideo/lyhytelokuva, joka kantaa nimeä ”Marko Haavisto ja Poutahaukat – Kaipuuni Tango”.

– Meidän kohtauksemme Akin Toivon tuolla puolen -elokuvassa filmattiin Helsingissä syyskuussa ja leffa tuli ensi-iltaan helmikuussa. Muutamaa viikkoa myöhemmin Aki soitti ja ilmoitti tehneensä bändillemme lahjaksi – ohjaajan omaa ilmausta lainaten – ”rokkivideon”. Yllätys oli meille melkoinen, mutta hyvin mieluinen,  Marko Haavisto kertoo.

– Muistan Akin vuosien mittaan manailleen useampaankin kertaa muutamaa leffoihinsa liittyvää musapätkää; miksei tuolloin ymmärtänyt kuvata biisejä alusta loppuun, vaan ainoastaan pätkät, jotka kyseisissä leffoissa ovat nähtävillä. Painokkain noista manauksista on  liittynyt Arvottomat-elokuvan kohtauksiin, joissa Rauli Badding Somerjoki ja Agentsit vilahtavat kuvissa muutamaan otteeseen. Tällä kertaa, meille etukäteen paljastamatta, Aki tallensi ja kuvasi laulun alusta loppuun ja teki siitä videon, toisin sanoen lyhytelokuvan.

Kansainvälisilläkin estradeilla mainetta niittänyt Marko Haavisto & Poutahaukat kiertää tulevana kesänä Suomen lisäksi myös Keski-Eurooppaa.

Lahtelaismuusikko Haavisto on tehnyt yhteistyötä Aki Kaurismäen kanssa jo useamman vuosikymmenen ajan. Ensi kertaa Markon laulua kuultiin elokuvassa ”Tulitikkutehtaan tyttö” (1990), ja Markon Poutahaukat-yhtye teki debyyttinsä lyhytelokuvassa ”Dogs Have No Hell” (2000). Yhtyeen varsinainen läpimurto tapahtui Kaurismäen ”Mies vailla menneisyyttä” -elokuvassa (2002) saadun näkyvyyden myötä.

Keskustelua aiheesta

Sofi Oksasen kirjasta elokuva – ”Heti sen luettuani tiesin, että se tulee olemaan ensimmäinen pitkä fiktio, jonka ohjaan”

Kuva: Toni Härkönen

Kirjailija Sofi Oksasen romaanista Baby Jane tehdään fiktioelokuva, kertoo Future Film.

Elokuvan ohjaa Katja Gauriloff. Hänet tunnetaan dokumenttielokuvistaan Säilöttyjä unelmia (2011) ja Kuun metsän Kaisa, joka palkittiin tänä vuonna parhaan dokumenttielokuvan Jussilla.

Baby Jane (2005) on Sofi Oksasen toinen romaani.

Elokuvan kuvaukset alkavat kesäkuussa ja elokuva saa ensi-iltansa vuoden 2018 lopussa. Elokuvan tuottaa Oktober Oy.

– Löysin juhannuksena 2012 Sofi Oksasen Baby Jane -kirjan, ja heti sen luettuani tiesin, että se tulee olemaan ensimmäinen pitkä fiktio, jonka ohjaan. On mielenkiintoista haastaa itseään ammatillisesti uudella tavalla, kertoo Katja Gauriloff tiedotteessa.