Onni on kummallinen elämänkumppani ja sen etsiminen on ajanhukkaa

Onni on kummallinen elämänkumppani. Mitä hanakammin sen perässä juoksee, sitä varmemmin se kipittää karkuun. Sen vuoksi Onnen etsiminen on ajanhukkaa.

Onni näyttääkin olevan jokin elämän autuas sivutuote, jonka olemassaolon tajuaa vasta, kun se varoittamatta soittaa ovikelloa ja tunkee kylään. Jonakin päivänä, kun istuu kahvipöydässä Onnen kanssa vastatusten, tajuaa, että Onni on tehnyt sydämeen pesän, vaikka elämä sinällään onkin näyttänyt usein nurjat kasvonsa.

Onni on oikeastaan hyvin samanlainen vieras kuin Kärsimys. Niin arvaamatta elämässä tuuli kääntyy vastaan. Juuri kun kaikki oli mallillaan, pimeys laskeutuu esiripun tavoin peittämään näkökenttämme. Kun Kärsimys muuttaa sydämeemme, olemme tuskallisen tietoisia siitä, mitä olemme.

Alkuperäiskansoilta saadun viisauden mukaan haavoittumaton ihminen ei omista sielua. Vasta Kärsimyksen ja haavan kautta sielu pääsee sisään ihmiseen.

Nykyihmisen suurimpia ongelmia on Kärsimyksen kanssa kommunikointi. Ajattelemme helposti, että Kärsimyksen tukahduttaminen ja karkuun juokseminen ovat viisaita valintoja, vaikka juuri sillä hetkellä olemme persoonallisen kasvun ytimessä. Alkuperäiskansoilta saadun viisauden mukaan haavoittumaton ihminen ei omista sielua. Vasta Kärsimyksen ja haavan kautta sielu pääsee sisään ihmiseen.

Kärsimykseen suostuminen ja pysähtyminen ovat elämän tärkeimpiä oivalluksia.

Elämme haavoittumattomuuden illuusiossa, joka estää meitä elämästä täyttä elämää. Kun turrutamme haavoittuvuuden, turrutamme kaiken hyvänkin energian. Haavoittuvuus tekee meistä lopulta kauniita. Haavoittuvuus on vasta todellisen ilon ja luovuuden lähde. Vasta haavoittuvuuden näyttäminen synnyttää ihmisten välisen yhteyden, ja todellinen myötätunto voi alkaa kasvaa. Vain harva poliitikko uskaltaa näyttää haavoittuvuutensa, vaikka vasta sitä kautta yhteys ihmisiin voi rakentua.

Mitä Kärsimyksen kohtaaminen vaatii? Se kysyy toisenlaista rohkeutta kuin, mihin olemme tottuneet. Suomen kielen sana rohkeus ei avaa kovinkaan hyvin rohkeuteen kätkettyä merkitystä. Rohkeus on tapa elää sydämensä ääntä kunnioittaen. Rohkeus ei siis ole tekoja vaan elämänasenne: tulla sellaiseksi, joksi minut on luotu.

Onnen sydämessä asuu antaminen ja saaminen, kuuleminen ja kuulluksi tuleminen, löytäminen ja luopuminen.

Kärsimyksen ja Onnen välillä on näkymätön yhteys. Niitä liimaa yhteen vähän käytetty voimavara, kiitollisuus. Ihmistä riivaa helposti tyytymättömyyden ansa. Ajattelemme, että meille kuuluu jonkin materiaalisen hyvinvoinnin taso, jota ilman Onni ei ole mahdollista. Tuomitsemme itsemme tyytymättömyyteen, vaikka kiitollisuus elämän kaikista vaiheista vapauttaisi meidät pakonomaisesta onnen onginnasta. Jos oppisimme kiittämään vastatuulesta, vapautuisimme elämään tässä ja nyt.

Kiitollisuus on parasta vastalääkettä negatiivisia ajatuksia ja itseemme käpertymistä vastaan.

***

Miten onnellisen ihmisen sitten erottaa massasta? Ensinnäkin Onni näyttäytyy parhaimmillaan ihmisen katseessa. Se, miten katsomme maailmaa, luo meidän maailmamme. Katse antaa elämään perussoinnin. Onnellinen ihminen on läsnä maailmalle, ja maailma on läsnä hänelle. Onnellisen ihmisen maailma muuttuu sellaiseksi, millaisena hän sen näkee.

Kun ihminen tulee lempeän katseen alla hoidetuksi, hän ymmärtää onnen mielen. Onnen ytimessä asuu vastavuoroisuus. Onnen sydämessä asuu antaminen ja saaminen, kuuleminen ja kuulluksi tuleminen, löytäminen ja luopuminen. Onni ilmenee aina suhteessa johonkin, se ei ole pelkkä ominaisuus. Ihminen on aina onnellinen JOSTAIN. Onnea ilman yhteyttä ei ole olemassakaan.

Edesmennyt viisas eetikko Martti Lindqvist kuvaa Onnen luonnetta osuvasti: ”Onnen laatuun kuuluu virtaavuus, halu tulvia yli ja täyttää se, mikä on jäänyt kuivaksi.”