Palkittu politiikan aikakauslehti
41€/4kk

Musiikki

Ooppera-arvio: Kansallisoopperan Don Giovannissa navigoidaan tyylin karikoissa ja suotuisessa myötäisessä

Stefan Bremer
Kyltymätön Don Giovanni ja hyväksikäytetyt donnat. Kansallisoopperan Mozart-klassikon keskeisissä rooleissa laulavat Tamuna Gochashvili, Olga Heikkilä ja nimiroolin tekevä Tuomas Pursio.

Tyyli on taiteissa loputtoman vaikea asia, niin tässäkin oopperatoteutuksessa. Sen kanssa saa taistella, etsiä ja odotella. Houkutus ylittää matalia aitoja on suuri, kuvitelmat nähdä itsensä muita mittaamattomasti kookkaampana salakavalia.

Matti Saurama

Kansallisoopperan uusimman Don Giovannin nähtyään mieleen nousee tyylin suhteen sekä innostuneita ajatuksia ja tuntemuksia että parahteluja ja nolostumista.

Aita ei saa olla matalalla

Tiedämme kaikki, että oikaisu ohituskaistoilla houkuttaa, mutta tuloksena on pahimmillaan suistuminen kaseikkoon niin, että vaalea pölypilvi vain pöllähtää. Kömpelöimmillään sellainen lähentelee jo (tässä tapauksessa) nuoren yleisön lipomista.

Yksi lähtökohta oopperalle näyttäisi olevan se, että yleisöä on saatava näytöksiin lisää ja ikärakennetta on kyettävä rukkaamaan yhä laveammaksi. Rokki-kokeilu on talossa jo nähty eikä se juuri tulevaisuudenuskoa vahvistanut. Nyt vuorossa on epäonnisimmillaan liki kakaramainen ajattelumoodi räpin kuluneella elekielellä ja aikaa peilaavilla huumehuuruilla pelaten.

OOPPERA
Suomen kansallisooppera
Wolfgang Amadeus Mozart: Don Giovanni

Libretto Lorenzo da Ponte – Musiikinjohto Patrick Fournillier – Ohjaus Jussi Nikkilä – Lavastus ja projisoinnit Takis – Puvut Erika Turunen – Valaistus Kalle Ropponen – Koreografia Ima Iduozee – Taistelukoreografia Seppo Kumpulainen – Kuoron valmennus Marge Mehilane, Marco Ozbič, Mauro Fabbri – Rooleissa Tuomas Pursio, Liine Carlsson, Hanna Rantala, Koit Soasepp, Tamuna Gochashvili, Jussi Myllys, Markus Suihkonen, Henri Uusitalo, Olga Heikkilä; Suomen kansallisoopperan orkesteri ja kuoro, tanssijat Akim Bakhtaoui, Leo Abu Ikhilor, Lasse Lipponen, Sebastian Wennström, Kiira Kilpiö, Minna Liimatainen, Iiris Puustinen, Minna Rieppo; Elina Mustonen cembalo

Parhaimmillaan Kansallisoopperan uusi esitys on näet oopperatoteutusten kuluneisuudesta poiketen vapautunut ja virkistävä ja musiikillisesti palkitseva. Tarina hengittää ja liikkuu, solistien ansiokkaat roolityöt ulottuvat elävyydestä ja antaumuksesta lauluäänen onnistuneeseen sovittamiseen juuri oman roolihenkilön luonnehtimiseen. Odotukset heräävät kurkottamaan kohti kukoistavaa, yhä parempaa huomista.

Don Giovannin tarinan päähenkilössä velloo sammioittain rakastelun himoa tai sen puutetta, sulaa metoo-seksiä ja -ahdistelua, kaiketi rakkauden kaipuutakin. Kontaktia on aina vain saatava lisää. Kyltymättömän miehen mitta on mahdollisimman isonumeroinen luku rakasteluja ja sitten hylkäyksiä.

Petkutus ja isommin pettäminen on kaiken ylitsekäyvää ja kun kerran rakkaus on polttanut, se on hetikohta jo kärventynyt ja karstoittunut.

Ohjaajalla on hyvin varustettu kalupakki

Ohjaaja Jussi Nikkilä on hamunnut teatterista mukaansa runsaasti ammatillista keksintää, tervetulleita tuliaisia, myös yksityiskohtien tarpeellisen, mutta vaikeasti hahmotettavan mittaharhan, suhteellisuuden. Ohjaajalla on hyvin varustettu kalupakki, teroitetut, tyyliin istuvat ruosteisetkin välineet, jotka juuri tässä dissektiossa ovat hyväksyttäviä. Kehnoinkaan kirurgi ei näet sellaisilla välineillä edes peräpukamia leikkaisi.

Kohtaukset levittäytyvät näyttämölle laveasti, rikkonaisestikin rakenteensa ja sanottavansa johdosta. Tarina avaa makaaberin kohtauksen Komtuurin ensiesiintymisestä sekä etenee lopulta kohti Komtuurin haamun ilmestymistä ja Don Giovannin tuhoa.

Ohjaus tuulettaa oopperan käytänteitä tervehdyttävästi samalla kun se yliajaa eri taidemuotojen itsenäisiä piirteitä ooppera tässä etunenässä. Ja kun tehoja haetaan kovin matalalta, mielistely vie huomion ja halpa näyttäminen ottaa vallan. Se älytön digittelykin vielä, voi ei! Ja vaikka lajirajojen yliastuminen onkin taiteessa luvallisempaa kuin urheilussa, ooppera ei sittenkään ole teatteri, teatteri ei ooppera.

Oopperan lavastus (taiteilijanimi takis) on näyttävä ja toimiva konkretian ja mielikuvituksen kombinaatio. Näyttämön moni-ilmeisyys on suvereenisti toteutettu. Lavastepintojen meripihkan kuultavat ruskean ja punan sävyt markkeeraavat lämpöä ja rakkautta mutta heijastelevat myös rakastelevan elostelijan ahavoituneen ihon värejä. Puvuissa (Erika Turunen) on tyylikkään kauneuden huumaa ja osuvuuden muotokieltä. Epookit elävät! Valaistus (Kalle Ropponen) kokoaa näyttämön, zoomaa sen osiin, tunnelmoi ja terävöittää. Tansseissa (Ima Iduozee) on ”oikeiden”’  tanssien kosketusta, asetelmallisuutta ja pysähdyksen taikaa. Vastapainoksi on myös villiä menoa ja hekuman hakua. Mutta on myönnettävä, että tanssi tulkinnan uutena elementtinä herätti pienen irrallisuuden tunteen.

Tilaa ja mahdollisuuksia uusillekin solistitähdille

Nimiroolin tekevä bassobaritoni Tuomas Pursio on jo pitkällä äänensä koulimisessa. Matalassa äänessä on hallittua soinnikkuutta ja volyymiä, sävyjä. Rooli on vivahteikas, harkittu. Liine Carlsson ja häntä toisessa näytöksessä sijaistanut Hanna Rantala selvittivät uskottavasti Donna Annan luonnekuvaa. Sopraanot tulkkasivat tunteita ja ajatuksia notkeasti ja vapautuneina. Markus Suihkonen (Leporello) kajautti paikoin lämpimän lujana resonoivan bassonsa sävyjä. Soivaa kapasiteettia on.

Tamuna Gochashvili Donna Elviran osassa lauloi voimakkaan ja hehkuvan sopraanonsa yleisön sydämiin, samaa loihti lyyrinen sopraano Olga Heikkilä Donna Zerlinan heleässä ja herkäksi hiotussa osassa. Koit Soasepp esitteli bassonsa pehmeämpiä piirteitä, jyryäkin. Rooli oli hiukan hankala, mutta laulaja selvitti senkin verkon vahvan rutiininsa turvin.

Jussi Myllys (Don Ottavia) ja Henri Uusitalo (Masetto) kuuluvat uuden ääniaallon lahjakkuuksiin, esiinnouseva materiaali on jo ovella.

Tanssijat olivat taitavia, monivivahteisen liikekielen kanssa sinut. Aidot tanssiopinnot kuulsivat tukirankana läpi liikehdinnän.

Orkesterin ryhtiä ja vivahdeherkkyyttä ei täyspakkaus horjuta

Kapellimestaria voisi alkunuottisivujen pohjalta kutsua signor Elasticoksi, niin elävää ja lempeän taipuisaa työskentely paikoin oli. Ensilämmittelyn jäljiltä Patrick Fournillier olikin valmis siirtymään yhä kiihkeämmän karnevaalin seremoniamestariksi. Silti hillitty asenne ohjasi kulkua vaikka suihkuvirtaukset miten syöksyilivät.

Varmavaistoinen orkesteri oli Mozartin tunnelmissa haltioituneessa tilassa, ainestahan partituurissa on moneen suuntaan. Kuorosta kantautui jälleen terävä vuorolaulu, maailmaa ja miestä paloittelevaan tarkoitukseen istuva tasahampainen äänteiden ja sävelten purenta kuului ja toimi.

Jaa tämä artikkeli

Kommentit

Artikkeleita voi kommentoida yhden vuorokauden ajan julkaisuhetkestä. Kirjoita asiallisesti ja muita kunnioittaen. Ylläpito pidättää oikeuden poistaa sopimattomat viestit ja estää kirjoittajaa kommentoimasta.

Sähköpostiosoitteesi

Toimituksen valinnat

Palkittu politiikan aikakauslehti
41€/4kk

Huomasitko nämä?

Luetuimmat

Uusimmat

Toimituksen valinnat

Demokraatti

va. päätoimittaja: Rane Aunimo
Lähetä juttuvinkki →

Toimitus: PL 338, 00531 Helsinki, puh. 09 701 041

Arbetarbladet

Tf. chefredaktör: Topi Lappalainen
Kontakt →

Redaktion: Broholmsgatan 18-20 C, 00531 Helsingfors

Tietosuoja-asetukset

2018 DEMOKRAATTI
TIETOSUOJA- ja REKISTERISELOSTE