Palkittu politiikan aikakauslehti
39€/4kk

Musiikki

Ooppera-arvio: Kansallisoopperan lavalla nähdään syväjäädytetyn kylmäävä tarina

Stefan Bremer
Olafur Sigurdarson on mieleltään hajoava Wozzeck ja Helena Juntunen traagisen kohtalon kokeva Marie Kansallisoopperan Alban Berg -uusiotuotannossa.

Alban Bergin Wozzeckin todellisuuspohjainen tarina on järkyttävä, lohduton. Köyhät Wozzeck (Franz) ja Marie ovat kuin surun satuttamat, elämä vääjäämättömän illuusiotonta. Tai kyllä haaveita on, mutta todellisuuspohja on niille olematon, se pettää. Wozzeckin mielen tasapaino on harhakuvien pirstoma, pahainen rivisotilas näkyjensä otteessa. Suunta enteilee tuhoa. Marie on kohtalossaan rimpuileva, naisellista viehätystään haikaileva, pettynyt hänkin. Tämä nurkka ja peilinpalanen, hän voihkii. Rumpalin lietsoma naiseus on vereslihalla.

Matti Saurama

Kun Wozzeckin kuvakulmat ovat miestä jo kaatamassa ja Marie itsellisyyttään yhä ponnekkaammin kaipaava, ainekset lopulliselle tragedialle alkavat olla koossa.


OOPPERA

Suomen kansallisooppera
Alban Berg: Wozzeck

Libretto Alban Berg (Georg Büchnerin näytelmän Woyzeck mukaan) – Musiikinjohto Hannu Lintu – Ohjaus Sir David McVicar  – Uusintaohjaus Daniel Ellis – Lavastus ja puvut Vicki Mortimer – Valaistus Paule Constable – Koreografia Andrew George – Kuoron valmennus Marco Ozbič ja Marge Mehilane  – Rooleissa Olafur Sigurdarson, Helena Juntunen, Daniel Brenna, Tapani Plathan, Ilkka Hämäläinen, Hubert Francis, Anna Danik, Nicholas Söderlund, Jussi Merikantio, Simo Mäkinen, Mikael Kohi, Sebastian Benkenstein, Roland Liiv, Joonas Eloranta; Suomen kansallisoopperan orkesteri, kuoro ja lapsikuoro

Ooppera on ankaruudestaan huolimatta tai juuri siksi pysäyttävä ja herättelevä. Tässä makeilevan myymäläromantiikan maailmassa on hyvä nähdä, että asiat ovat joskus näinkin. Mutta aina on lupa toivoa, on lupa haaveksia. Katsojakin voi valita, pitääkö silmänsä auki vai sulkeako niiltä jotakin.

Riuska ohjaaja

Ohjaaja on ollut riuska otteissaan, kohtaukset hujahtelevat väliverhon juoksutuksena, tarina ei todellakaan jahkaile. Kulku on hengästyttävän nopeatempoinen. Librettoa on luettu palavin silmin, luonnekuvat sen mukaan todentuntuiset. Mässäilylle ei ole sijaa missään muodossa, koskettavuus pistelee, näkemyksellinen zoomaus tähdentää.

Lavastus on viittauksellinen kerronnan lisä, yksityiskohdissaan ylikorostamaton, tarinaa etunojassa kannatteleva. Näyttämö on paljonpuhuva peittäessään ja paljastaessaan. Puvutkaan eivät catwalkia haikaile, mitä nyt viivoittimina koketeeraavat upseerit ja opeissaan harhautuneet lääkärismiehet ammattiensa täyteyttä pullistavat. Koreografin hienotunteinen näkemys on oiva lisä, askelet ja liike kuin teräviä täpliä rosoisella laveerauksella. Ilmi tulee sekin, miten valojen tehtävä on paitsi valaista, myös varjostaa, sävyttää ja herätellä.

Itsenäinen Berg

Alban Bergin musiikki on tradition kahleista itsellinen. Rikkonaisuuden kuvauksessa musiikki kammitsoi palasia, säveltäjä on näkemyksissään äärettömän rehellinen. Paineinen ja leimuava musiikki herättelee tarinaa piiskansivalluksista ja kumisevista jyrähdyksistä herkimmin lepattaviin äänisäikeisiin. Tarinaa rikastavan eloisuudenkaan piirteitä ei partituurista puutu.

Esityksen täysimittaisesta henkilökunnasta palavakurkkuinen kuoro suorii työvuoronsa jälleen luotettavasti ja tehokkaasti. Orkesteri etenee voimissaan kapellimestari Hannu Linnun herkeämättömin herätysliikkein. Heleä, kirkas ja puhdas lapsikuoro täydentää valosäteenä näyttämön synkkyyttä.

Solisteja maailmantähden johdolla

Marien osassa kuultava ja nähtävä Helena Juntunen on kansainväliset mitat täyttävä sopraano, hämmästyttävän luonteikas roolissa kuin roolissa. Sopraanon vivahdekimppu kukittaa tämänkin roolin näyttävästi. Elävä ja haaveksiva, naisellinen nainen miesröykkiön keskellä on kaikessa repivyydessään melkoinen voimannäyte.

Olafur Sigurdarsonin esittämän Wozzeckin hajoava mieli on harhanäkyjen ja pettymysten mustaama. Rouhea baritoni soi vivahdeherkkänä luonnekuvaa piirtäen. Hubert Francisin Kapteenin tasapaino on ammatin vaateiden syömä, pirikireällä. Luotisuora tenori lähettää korkeuksista viiltävää sanomaansa.

Tapani Plathan (Tohtori) tuo ihmiskokeensa myötä sekä puistattavaa että absurdia sanottavaa tarinaan. Bassossa on jo terveet siemenet kasvaa suuremmaksi. Ilkka Hämäläisen (Andres) komeakaarinen näyttämöhahmo, Anna Danikin (Margret) ylväästi soiva sopraano, Daniel Brenna mieshormoninaan ruiskuttavana rykmentin rumpalina kuljettavat vuoroillaan tarinan viestikapulaa osumatarkasti. Nicholas Söderlund ja Jussi Merikanto (kisällit) sekä Simo Mäkinen (Houkka) lisäävät tehomausteensa Büchnerin ja Bergin tarinan keitokseen. Lapsiroolin Mikael Kohi (Marien pieni poika) kahmaisee syliinsä koko yleisön – tekee sen , mihin harva aikuinen kykenee.

 

 

Jaa tämä artikkeli

Kommentit

Artikkeleita voi kommentoida yhden vuorokauden ajan julkaisuhetkestä. Kirjoita asiallisesti ja muita kunnioittaen. Ylläpito pidättää oikeuden poistaa sopimattomat viestit ja estää kirjoittajaa kommentoimasta.

Sähköpostiosoitteesi

Toimituksen valinnat

Palkittu politiikan aikakauslehti
39€/4kk

Huomasitko nämä?

Luetuimmat

Uusimmat

Toimituksen valinnat

Demokraatti

päätoimittaja: Petri Korhonen
Lähetä juttuvinkki →

Toimitus: PL 338, 00531 Helsinki, puh. 09 701 041

Arbetarbladet

Tf. chefredaktör: Topi Lappalainen
Kontakt →

Redaktion: Broholmsgatan 18-20 C, 00531 Helsingfors

Tietosuoja-asetukset

2018 DEMOKRAATTI
TIETOSUOJA- ja REKISTERISELOSTE