Opittaisiinko jo virheistämme?

Kari Hulkko
Kari Hulkko

Suomen sosialidemokraattinen puolue on puolustanut sivistystä ja maksutonta koulutusta koko olemassaolonsa ajan. Maksuttomalla koulutuksella turvataan paitsi kansalaisten tasa-arvoiset mahdollisuudet ja sosiaalinen liikkuvuus, myös demokratian toimivuus.

SDP siirtyi kuitenkin viime puoluekokouksessaan porvaripuolueiden hikiseen kylkeen hyväksyessään aloitteen, jonka mukaan puolueen tulee toimia niin, että EU/ETA-alueen ulkopuolelta tulevilta opiskelijoilta voidaan periä lukukausimaksuja.

Lukukausimaksuja on kokeiltu aiemmin sekä Suomessa (2010 vuonna aloitettu kokeilu) että Ruotsissa – molemmissa negatiivisin tuloksin. Opetus- ja kulttuuriministeriön asettaman seuranta- ja arviointityöryhmän loppuraportissa todettiin, etteivät lukukausimaksut onnistuneet edistämään kansainvälistymistä, kasvattamaan korkeakoulutuksen vetovoimaa, vieraskielisten tutkintojen laatua tai edes tuomaan taloudellista tuottoa tai säästöjä.

Ruotsissa lukukausimaksukokeilu tuotti tappiota ja ulkomaalaisten opiskelijoiden osuus tippui ensimmäisenä vuonna yli 90 prosenttia. Tanskassa ei vielä vuosienkaan jälkeen ole palattu EU- ja ETA-alueen ulkopuolisten opiskelijoiden määrässä entisiin lukuihin.

***

Maksuja on ajettu erilaisilla verukkeilla. On jopa peitelty näitä maksuja kehitysyhteistyön huntuun rakentamalla vähävaraisille opiskelijoille stipendijärjestelmää kehitysyhteistyövaroistamme.

Harmi vain, ettei kehitysyhteistyövarojen käyttö lukukausimaksujen kattamiseen täytä kehitysavuksi laskettavan tuen kriteerejä. Kehitysyhteistyövaroihin voidaan lukea vain apu, joka täyttää OECD:n niin sanotut ODA-kriteerit. Apu on suunniteltava kehittyvän maan tarpeista lähtien, ei oman maan työllisyyspolitiikkaa tukevan aivoviennin rahoittamiseksi. Kehittynyt maa ei voi maksaa kehitysapua itselleen.

Lukukausimaksut eivät edistä kansainvälistymistä, eivät tuo lisärahaa korkeakouluille tai valtiolle, eivätkä myöskään korjaa koulutustarjonnan rakenteellista ongelmaa.

Koulutuksen maksuttomuus on yksi tärkeimmistä syistä tulla Suomeen opiskelemaan. Lukukausimaksuja on perusteltu koulutusviennillä. Hintalapun laittaminen nykyisille opinnoille ei ole innovatiivista koulutusvientiä, eivätkä opiskelijat ole tuottoisa asiakasryhmä.

Lukukausimaksukeskustelu vain jarruttaa oikeaa keskustelua koulutusviennistä. Myös Yliopistojen opetusalan liitto ja Tieteentekijöiden liitto ovat kertoneet olevansa huolestuneita lukukausimaksujen vahingollisista seurauksista yliopistojen kansainvälistymiselle.

Jopa Saksa on päättänyt poistaa lukukausimaksut, sillä liittotasavalta huomasi maksujen olevan sosiaalisesti epätasa-arvoisia, eivätkä ne kannusta alemmasta sosioekonomisesta luokasta tulevia opiskelemaan. Aika sosialidemokraattisia tuulahduksia saksalaisessa koulutuspolitiikassa, väittäisin.

Tässä suhteessa ihailen Saksaa: he oppivat virheestään. Me voisimme tehdä saman täällä Suomessa ja unohtaa koko lukukausimaksukeskustelun. Tai vielä parempaa: voisimme oppia jo muiden virheistä.

Puolueemme menettää päivittäin jäseniä ikääntymisen vuoksi. Opiskelijoiden ja nuorison kannatus on puolueen jatkuvuuden kannalta erittäin tärkeää. SDP:n tulisi siis saada saman verran uusia jäseniä kuin se jatkuvasti menettää. Tällä hetkellä SDP:n opiskelijakannatus on todella alhainen. Mielikuva, joka nuorena puolueesta syntyy, leimaa mielikuvaa SDP:stä myös vanhempana.

On epäuskottavaa puhua SDP:stä sivistyksen puolueena tai vaatia Suomea maailman osaavimmaksi maaksi, jos samaan aikaan asetetaan hintalappuja koulutukselle ja erotellaan opiskelijoita syntyperän mukaan.

Jakoa

Jaa tämä artikkeli

Viikon 43 Demokraatti
UUSI DEMOKRAATTI - Poliittinen aikakauslehti
SÄIDEN ARMOILLA - Politiikan tuulet nostavat SDP:tä
MACRON JUPITER - Ranskan Kennedy
Seuraa Meitä:
Lisää aiheesta:

Kommentit

Toimituksen valinta


Luetuimmat


Uusimmat