Kritiikin kärjessä ja hallituksen esityksen puutteiksi nähtiin muun muassa hinnan korostuminen hankinnoissa laadun kustannuksella.

SDP:n kansanedustaja Ville Skinnari muistutti, että EU yrittää ohjata hankintoja siihen suuntaan, että laatu, ei pelkkä hinta ratkaisee. Sosiaaliset oikeudet ja esimerkiksi työntekijöiden oikeudet ovat EU:lle tärkeitä. Suomi laahaa hänen mukaansa tästä kehityksestä jäljessä. Hän valitti sitä, että uudessakin laissa pelkän hinnan perusteella kilpailu säilyy yhä vaihtoehtona.

– Hallituksen esitys edustaa monessa mielessä EU:n pakottavaa minimitasoa. Esitys on kunnianhimoton ja vanhankantainen, Skinnari totesi.

– Sosiaalisten kriteerien pitäisi olla automaattisesti velvoittavia ja sovellettavia kriteereitä.

Vain hinnan perusteella kilpailuttamista kritisoinut SDP:n eduskuntaryhmän puheenjohtaja Antti Lindtman kysyi myös, olisiko lakiin järkevä rajata tilanteet, jossa pelkästään hintakriteerin käyttäminen olisi mahdollista.

Kansanedustaja Timo Harakka (sd.) kertoi esimerkin Äänekoskella tapahtuneesta pesulapalvelujen kilpailuttamisesta. Kun valittiin halvin vaihtoehto, sairaalapyjamat kuskattiin lopulta laivalla Viroon asti, kun niitä oli ensin kuljetettu maitse 300 kilometriä Helsinkiin. Kun sitten tehtiin uutta kilpailutusta, pyykkivuori kasvoi melkoisesti.

– Jos laadun ja yhteiskuntavastuun kriteerit eivät ole velvoittavia, tällainen pyykkiralli Suomessa jatkuu, Harakka sanoi.

Myös esimerkiksi Kokoomuksen kansanedustaja Timo Heinonen toivoi ympäristö- ja sosiaalisten kriteerien vahvempaa huomioimista hankintalaissa. Antti Lindtman kiittelikin keskustelun tuoksinassa, että oppositio saa tukea myös hallituksen riveistä.

SDP:n puheenjohtaja Antti Rinne huomautti, että laki rajaa kuntien oman tuotannon ulosmyyntiä rajulla tavalla. Tämä koskisi vaikkapa kunnallisia jäteyhtiöitä tai kunnallisten terveyspalvelujen myyntiä.

EU:n uuden hankintadirektiivissä niin kutsutulle inhouse-toimijalle sallitun markkinoilla toimimisen rajaksi on asetettu 20 prosentin raja. Näin esimerkiksi kunta saisi ilman kilpailutusta ostaa tuotteita ja palveluita omalta yhtiöltään, jos yhtiö ei myy muille kuin korkeintaan 20 % tuotannostaan.

Hallituksen esityksen mukaan kansallinen sidosyksikön ulosmyyntiraja asetettaisiin kuitenkin vain enintään 5 %:iin. Lisäksi ulosmyynnin olisi aina oltava alle 500 000 euroa.

– Mikä järki on rajata omaa toimintatapautta jukisella sektorilla tässä tapauksessa? Rinne kyseli ja huomautti, etteivät muut EU-maat tee näin.

Rinne vaati myös asiasta vaikutusarvioita.

– Käytäntö on ollut 10 prosentissa ja nyt mennään viiteen. Miksi hallitus haluaa kurjistaa kuntien tilannetta? Sirpa Paatero (sd.) säesti.

Myös Keskustan kansanedustaja Sirkka-Liisa Anttilan mukaan 20% antaisi paremmat edellytykset julkisen sektorin toiminnalle.

Useat edustajat kiinnittivät huomiota myös vammaisten ja ikäihmisten palveluiden kilpailuttamiseen. Monet vaativat niitä kokonaan hankintalain ulkopuolelle.

– Vammaisten elinikäiset palvelut tulisi yksiselitteisesti rajata hankintalain ulkopuolelle. Vaikka kysymys on elämänmittaisista palveluista kuten asumisesta, niitä kilpailutetaan lyhyin määräaikaisin perustein, Hanna Sarkkinen (vas.) sanoi ja lisäsi, ettei tällaista huutolaisuutta pitäisi enää sallia.

Maria Guzenina (sd.) totesi, että nyt kilpailutetaan raha edellä kaikkein heikoimmassa asemassa olevia.

– Tuleeko huutokauppamenettelystä normi?

Myös Merja Mäkisalo-Ropponen (sd.) otti kantaa vammaisten tilanteeseen.

– Olen vammaisjärjestöjen kanssa sitä mieltä, että hankintalakia ei tulisi soveltaa vammaisten elinikäisten palveluiden kohdalla. Kyse on ihmisoikeuksista. Tämä laki mahdollistaa jatkossakin ihmisoikeusloukkaukset.

Mäkisalo-Ropponen kertoi esimerkin kuurosta ikähenkilöstä, joka oli joutunut kunnassa hoitopaikkaan, jossa ei edes kukaan henkilökunnasta osannut viittoa.

Myös kansenedustaja Lauri Ihalaisen (asd.) mukaan haavoittuvassa asemassa olevien ihmisten pitäisi olla kilpailutuksen ulkopuolella. Toinen mahdollisuus olisi tehdä heitä koskien mahdollisimman pitkiä sopimuksia.

Ihalainen vaati myös työehtosopimusten huomioimista kilpailutuksissa kaikilla aloilla, ei vain rakennusalalla kuten nyt. Lisäksi alihankkijat on oltava tiedossa, että niissäkin noudatetaan vaadittuja periaatteita.

Ihalainen kysyi myös, voiko sote-palveluitten yhtiöittäminen johtaa siihen, että ne eivät lopulta ole hankintalain piirissä.

Oikeus- ja työministeri Jari Lindström (ps.) puolusti hankintalakia ministeriaitiosta. Hän sanoi, että hankkijan on perusteltava päätös, jos tämä käyttää pelkkää hintaa hankkeen perusteena.

Hänen mielestään lakiehdotus menee pitkälle yhteiskuntavastuun ja sosiaalisen vastuun huomioimisessa, mutta hinnan täysmääräinen poistaminen kriteereistä olisi vaikeaa.

Hintakriteerin rajaamista vain tiettyihin hankintaryhmiin Lindström ei pitänyt järkevänä, koska kohteita on niin paljon.

Vammaisten oikeuksien toteutumisesta Lindström sanoi, että laki korostaa vammaisten sopimusten jatkuvuutta ja vaatii että palveluita vastaanottavia on kuultava.

Kuntien oman tuotannon ulosmyyntiä 5%:n kriteerillä Lindström puolusti vedoten muun muassa siihen, että isompi ulosmyynti voisi vääristää markkinoita.

Hankintalainsäädäntö uudistetaan säätämällä uusi hankintalaki sekä uusi erityisalojen hankintalaki, joka liittyy vesi- ja energiahuollon, liikenteen ja postipalvelujen alaan. Edellinen hankintalaki on vuodelta 2007. Esityksen taustalla on osin EU:n uudet julkisten hankintojen ja käyttöoikeussopimusten direktiivit.

Laissa tehdään ero kansallisten kynnysarvojen ylittävien ja korkeampien EU-kynnysarvojen ylittävien hankintojen välillä.

EU-kynnysarvot ylittäviä hankintoja koskevat suoraan EU:n hankintadirektiivit. Kynnysarvojen alle jääviä kansalliset kynnysarvot ylittäviä hankintoja EU-sääntely koskee välillisesti. Esimerkiksi sote-palveluiden hankinnoissa kansallinen kilpailuttaminen olisi jatkossa pakollista, jos hankinnan arvo on 400 000 euroa. Ennen raja on ollut 100 000 euroa.

Kilpailu – ja kuluttajavirastolle (KKV) esitetään hankintojen valvomista.