Orpo on kaavailuja kommentoidessaan hyökännyt myös voimakkaasti johtavan oppositiopuolueen SDP:n kimppuun.

– Toivottavasti kuulemme erityisesti SDP:ltä myös edes joitakin ajatuksia siitä, miten hyvä talouskehitys saadaan jatkumaan, Orpo sätti hiljattain Joensuussa kokoomuksen ministeriryhmän kesäkokouksessa.

SDP:n kansanedustaja, entinen työministeri Lauri Ihalainen ihmettelee Orpon puheita ja painottaa, että koko vaalikauden ajan SDP on yrittänyt tarjota hallitukselle rakentavia ehdotuksia kasvun ja työllisyyden parantamiseksi.

Hän toteaa SDP:n tehneen tänäkin vaalikautena paljon rakentavia ehdotuksia muun muassa uuden ajan elinkeinopolitiikkaan, viennin monipuolistamiseen sekä pk-yritysten kansainvälistymisen tukemiseen eli siihen että Suomi on investointialustana kiinnostava maa tulevaisuudessakin.

– Meillä on kuitenkin mahdollisuuksia viennin jalustan kasvattamiseen vaikkapa palveluissa, matkailussa, ympäristöteknologiassa ja energiatehokkuudessa. Erityisesti kiertotaloudessa voimme ottaa kärkipaikan EU:ssa.

Ihalainen toivoo hallitukselta myös pitkän aikavälin infra-ajattelua Ruotsin tapaan. Parlamentaarinen työryhmä esittikin yksimielisesti vähintään 300 miljoonan euron lisärahoitusta vuosittain tie- ja rataverkon korjausvelan vähentämiseen. Tämä kuitenkin loistaa poissaolollaan budjettiesityksestä, mikä ei Ihalaisen mukaan anna valmistelusta hyvää kuvaa.

– On huono juttu uskottavuuden kannalta, jos tätä ei lähdetä toteuttamaan.

Ihalainen ihmettelee sitä, miten voimakkaasti Orpo on hyökännyt nimenomaan voimakasta ohjelmatyötä tehnyttä SDP:tä vastaan.

– Orpo aloitti ministeriryhmänsä kesäkokouksessa läpinäkyvän poliittisen nokittelun ja suuntasi tykinpiiput tukevasti SDP:n suuntaan. Siitä seuraa aina vastaiskuja ja takapotkuja. Vaaleihin on vielä pitkä ja matka ja on toki hyvä, että puolueet esittelevät eri näkemyksiä ja ydinkannattajat taputtavat. Tärkeää on kuitenkin pitää huolta, että ei mennä sellaisiin monttuihin, joista ei päästä ulos ennen kevättä, Ihalainen viestittää kokoomuksen suuntaan.

– SDP:n puheenjohtaja Rinne on sillä tavalla ajatellut viisaasti, että SDP:n ei kannata etukäteen suurten puolueiden kohdalla lähteä sanomaan, kenen kanssa halutaan olla hallituksessa. Sen näyttävät vaalit. On myös varottava, ettei etukäteen rajaamisella pullauteta itseä ulos neuvotteluista. Sellainen maltti, jota Rinne on edustanut, on viisas linja, hän jatkaa.

Ihalainen arvioi vm:n budjettiesitystä yllätyksettömäksi jo aiemmin kehysriihessä esilleolleeseen nähden. Esitys ei sisällä toimia, joilla vähennettäisiin eriarvoisuuskehitystä ja tuettaisiin sitä, että kaikki pysyvät yhteiskunnassa mukana.

– Vaikka meillä on ollut pitkään taloudelinen kestävyysvaje, hallitusta ei tunnu huolestuttavan siitä seurannut sosiaalinen kestävyysvaje. Se liittyy syrjäytymisriskiin ja huono-osaisuuden ongelmiin, joita hallituksen budjetti ei huomioi.

– Sillä tavalla tulevan kasvun varmistaminen on vakava asia, että maailmantalouden tila, kauppasodan riskit, kaikki nämä vaikuttavat Suomeen. Toisaalta meidän hyvän kasvun aikana olisi tärkeä kerätä puskureita niin julkisen talouden kuin yritystenkin taseisiin haastavia aikoja varten. Siitä seuraa, että kaikkia ei pidä panna jakoon veronkevennyksillä. Tulevaisuuden tarpeitakin pitäisi jaksaa nähdä, Ihalainen sanoo.

Ihalainen muistuttaa julkisten menojen kasvava ilman menolisäyksiäkin. Esimerkiksi sote-menojen kasvua voi vain arvailla.

– Vaatii erittäin suurta harkintaa ja oikeudenmukaisuuden tajua, mihin uudistuksiin keskitytään. SDP haluaa kaventaa tuloeroja ja parantaa huono-osaisten asemaa. Julkisen talouden rahoituksen varmistaminen edellyttää sitä, että työllisyysaste saadaan nousemaan vähintään 75 %:iin.

Ihalainen muistuttaa tavoitteen olevan huomattavasti vaativampi kuin 72 prosentin työllisyyteen pääseminen. Seuraavalla vaalikaudella tarvitaankin täsmätoimia erityisesti vaikeasti työllistettäviin.

– Väite siitä, että Suomessa ei ole ollenkaan työvoiman tarjontaa, ei pidä paikkaansa. Meillä on 110 000 piilotyötöntä, jotka eivät eri syistä ole työmarkkinoilla. Meillä on iso määrä osatyökykyisiä, jotka haluaisivat tull työmarkkinoille ja osa-aikatyöntekijöitä, jotka haluaisivat tehdä lisätyötunteja.

Siitä Ihalainen antaa kiitosta, että hallitus on asettanut kansliapäälliköt pohtimaan terästettyjä toimia työllisyyskehityksen varmistamiseksi.

– Pidän hyvänä, että syntyisi uusia toimenpiteitä vielä budjettiriiiheen.

Samaan hengenvetoon Ihalainen vetoaa, että hallitus luopuisi muun muassa alle 20 hengen yritysten työntekijöiden irtisanomissuojan heikentämisestä.

– Työttömyyden aikaisen toimeentuloturvan nirhaisemisesta ja työsuhteen heikennyspolitiikasta pitäisi siirtyä aidosti työllisyyden ja ihmisten turvallisuuden takaamiseen työsuhteissa. Olisi suurta viisautta, että budjettiriihen yhteydessä sovittaisiin, ettei hallitus tuo tällaista esitystä eduskuntaan. Ikä tai yrityskoko ei voi olla kriteeri erilaisille työsuhteen ehdoilla. Asiantuntijatkaan eivät oleta, että esityksellä olisi työllistäviä vaikutuksia.

Ihalaisen mukaan irtisanomissuojan heikentäminen lisäisi vain turvattomuutta, kun talouskasvun ylläpitämiseksi tarvittaisiin kansalaisten luottamusta.

Ihalainen on koonnyt SDP:n piirissä pohdittuja esityksiä Orpolle, työministeri Jari Lindströmille (sin.) ja elinekeinoministeri Mika Lintilälle (kesk.) keinoista, joilla vaikeasti työllistettävien asemaa voitaisiin parantaa. Ihalainen tiiivistää esityksensä 10 kohtaan ja toteaa, että yleisesti budjetin pitäisi olla “monta napsua” oikeudenmukaisempi:

– Ammatillisen koulutuksen ja aukuiskoulutuksen rahoituksen lisääminen ja palkkatukirahoituksen nostaminen asteittain kohti pohjoismaista tasoa.

– Laajalla valmistelupohjalla käynnistettävä jatkuvan oppimisen ja ammatillisen aikuiskouutuksen reformi, jonka pohjatyö olisi syytä käynnistää jo budjettiriihessä.

– Räätälöity toimenpideohjelma 70 000 nuorelle aikuiselle, jotka eivät ole töissä eivätkä kouutuksessa.

– 3000 henkilön katon poistaminen kolmannen sektorin palkkatukirahoituksesta. Kolmannen sektorin toimijoiden palkkatukikriteereitä voisi myös kehittää ja täsmentää.

– Piilotyöpaikkojen tekeminen näkyviksi pk-yrityksissä.

– Arvonlisäverovelvollisuuden alarajan nostaminen pienyrittäjien tukemiseksi sekä ensimmäisen työntekijän palkkaukseen vähennys verotettavasta tuloksesta.

– Palkkatuen korottaminen osatyökykyisten ja vammaisten kohdalla. Ylipäänsä työkykypalvelut, johon liittyy kuntotus, toimeentulo ja työvoimapoliiittiset toimenpiteet pitäisi nähdä kokonaisuutena, kun puhutaan vaikeimmin työllitettävistä. Työmarkkinajärjestöt voisivat laatia yhteisen suosituksen osatyökykyisten ja vammaisten työmarkkinoille pääsyn helpottamiseksi.

– Työttömyysturvalla opiskelun helpottaminen yhä jatkuvin toimin lainsäädännöllisiä esteitä raivaamalla ja koulutustarjontaa lisäämällä.

– Kasvupalvelulainsäädäntö esityksen korjaaminen siten, ettei se rajoita kuntien toimintaa pitkäaikaistyöttömien hyväksi eikä lakkauttaa pitkäaikaistyöttömyyden taittamisen tuloksellisia kokeiluja.

– Nykyistä terävämpi puuttuminen kohtaanto-ongelmaan eli laajapohjaisen valmistelutyön käynnistäminen seuraavaa hallituspohjaa silmälläpitäen siitä, miten työntekijät ja työpaikat voisivat kohdata paremmin.

Seuraavassa hallituksessa tai eduskunnassa Lauri Ihalaista itseään ei enää nähdä ehdotuksiaan toteuttamassa. Hän vahvistaa Demokraatille, ettei asetu enää ehdolle vuoden 2019 eduskuntavaaleissa eikä muissakaan vaaleissa. Puhtia kyllä olisi, kovana työmyyränä tunnettu vaikuttaja vakuuttaa.

–Alun pitäenkään, kun jäin SAK:sta pois ei ollut ajatuksena, että olisin parlamenttiuralle tullut. Velvollisuuden- ja puolueen auttamisen tunne kuitenkin veivät mukaan. Jo toiselle kaudelle ehdokkaaksi asettumista mietin paljon, Ihalainen kertoo.

Tuolloin hänen motiivinsa asettua ehdolle oli “kotiinpaluu” eli se, että hän olisi toisen eli nykyisen kauden ehdolla kotimaakunnastansa Keski-Suomesta ja voisi tehdä työtä keskisuomalaisten eteen.

– Jo silloin ajattelin, että tämän kauden täytyy olla minun viimeiseni. Olen ollut 40 vuotta SAK:n palveluksessa ja 2 kautta kansanedustajana, joten yhteiskunnallisen työn velvollisuus tulee aika hyvin tehtyä, Ihalainen, 71, hymyilee.

– Keskimääräistä työstälähtöikääkin on tullut pidennettyä, hän naurahtaa.