Elokuva
11.1.2017 22:10 ・ Päivitetty: 12.1.2017 13:27
Oscar-voittaja Ben Affleckin mauttoman ja teatraalisen Dressmann-epookin paheelliset henkilöt kumisevat säyseää tyhjyyttä
Oscar-voittaja Ben Affleckin mauttoman ja teatraalisen Dressmann-epookin paheelliset henkilöt kumisevat säyseää tyhjyyttä.
Bostonin irlantilaiskortteleissa kasvanut poliisinpoika saa tarpeekseen virallisesta käskyvallasta ensimmäisen maailmansodan juoksuhaudoissa. Palauttuaan siviiliin hän ravistelee yhteiskunnan kahleet harteiltaan ja ryhtyy paatuneeksi lainsuojattomaksi. Alamaailman hierarkiassa nopeasti nouseva pyrkyri hankkii vaikutusvaltaisia ystäviä ja vihollisia raivatessaan tieltään vastustajia oveluudella ja väkivoimalla. Häikäilemätön opportunisti joutuu valitsemaan kilpailevista leireistä mafiapomon irkkugangsterin sijaan.
Avainajatus kuullaankin jo elokuvan alkupuolella roistopoikaansa ojentavan poliisipäällikköisän (Brendan Gleeson) suusta: kaikki teot tässä maailmassa kostautuvat lopulta aina, mutta eivät koskaan niin kuin niiden odottaisi.
Likaisessa pelissä uhreja kasautuu joka niemeen ja notkoon.
Bostoniin sijoittuvilla provinssifilmeillä Gone Baby Gone (2007) ja The Town (2010) ohjaajanuransa kohtalaisen lupaavasti käynnistänyt Ben Affleck ei ole kyennyt lunastamaan realististen rikoselokuviensa antamia lupauksia, vaikka jenkkien viekkautta ja iranilaisten puusilmäisyyttä alleviivaava pakodraama Argo (2012) pyhitettiinkin peräti parhaan elokuvan Oscar-patsaalla.
Affleckin neljäs teos jatkaa hänen sovituksiaan kirjailija Dennis Lehanen dekkareista.
Kieltolain aikaan tapahtumansa sijoittuvassa tarinassa elokuvan myös käsikirjoittanut Affleck näyttelee itselleen ominaisella jäykkyydellä rommimarkkinoiden uutta ruhtinasta, jonka ympärille laventuu koko yhteisön kollektiivinen mädännäisyys.
Itärannikon viimasta Floridan kuumuuteen puolessavälissä vaihtava teos haluaa kuvata organisoituneen rikollisuuden rakentumista Amerikassa sekä päättäjäportaan ja alamaailman liittoutumista yhteisten intressien haussa hieman samaan tapaan kuin Francis Ford Coppolan Kummisedät. Likaisessa pelissä uhreja kasautuu joka niemeen ja notkoon, mutta valitettavasti teoksesta ei ole löydy hiukkaakaan uskottavaa psykohistoriaa.
Puuteroiduille ihmisille ei tule edes hiki kostean rämeikön reunustamassa kuumassa kaupunkihelvetissä.
Live by Night (2016) on teatraalisen pintakoreaa, aiheen laveat mahdollisuudet petollisen naisen mukana jokeen hukuttavaa löysää Dressmann-epookkia, josta puuttuu kaikenlainen aidon vaaran ja pelon tuntu. Mukamas paheelliset henkilöt kumisevat säyseää tyhjyyttä prameissa lavastuksissa ja värikkäissä puvustuksissa. Vain Vaatehuoneen Simo puuttuu.
Jopa ohjaajan bravuurit, toimintajaksot munitaan viimeistään leikkauspöydässä. Tärkeitä tapahtumia ei näytetä lainkaan vaan kuullaan kertojaäänen suulla. Kaupunkeja vallataan ja menetetään sekä imperiumeja luodaan ja tuhotaan käden käänteessä.
Nimekkään kaartin nenilleen syöksyminen ihmetyttää. Affleck on näyttelijänä toivoton tapaus psykopaattiseksi tappajaksi. Chris Messina pyrkii ilmeisesti jonkinlaiseen eksentriseen Joe Pesci -vaikutelmaan, mutta hahmo luiskahtaa pelkäksi sketsiksi. Viinatrokaripomon rakastettua esittävä Sienna Miller vääntelehtii hänkin Razzie-pystin arvoisesti. Tulisuutta huokuva Zoe Saldana kesytetään kuuliaiseksi kotirouvaksi.
Puuteroiduille ihmisille ei tule edes hiki kostean rämeikön reunustamassa kuumassa kaupunkihelvetissä. Imelä loppu huipentaa mauttoman näytelmän.
ELOKUVA:
Live by Night
Ohjaus: Ben Affleck
Pääosissa: Ben Affleck, Elle Fanning, Brendan Gleeson, Chris Messina, Sienna Miller, Zoe Saldana, Chris Cooper
2016, 129 minuuttia
★☆☆☆☆
Rane Aunimo
Demokraatti
Kommentit
Artikkeleita voi kommentoida yhden vuorokauden ajan julkaisuhetkestä. Kirjoita asiallisesti ja muita kunnioittaen. Ylläpito pidättää oikeuden poistaa sopimattomat viestit ja estää kirjoittajaa kommentoimasta.