– Kotihoidossa on alueellisia eroja, mutta kokonaisuutena on syytä vakavaan huoleen. Esimerkiksi Muistiliittoon – ja myös minulle henkilökohtaisesti – tulee hoitotyöntekijöiltä ja omaisilta jatkuvasti viestejä siitä, ettei kotihoito ole enää inhimillistä. Oikeusoppineiden mukaan kotihoidossa on jopa heitteille jättöä. Kaikkein heikoimmassa asemassa ovat yksin asuvat muistisairaat.

Kotihoidossa on toisaalta liian vähän henkilökuntaa, mutta toisaalta ongelmana on se, ettei meillä ole riittävästi kotihoidon ja laitoshoidon välillä olevia yhteisökoteja – esimerkiksi tehostettua palveluasumista.

– Onkin käsittämätöntä, että Siun sotessa on päätetty vähentää tehostetun palveluasumisen paikkoja.

– Tämä kommentti osoittaa, ettei ministerillä ole tilannekuva kohdallaan muistisairaiden tilanteesta. Kotona asuu tälläkin hetkellä yksin muistisairaita, jotka eivät muista syödä ja juoda, eivät tiedä missä vessa on ja ovesta ulos mentyään eivät tiedä, missä he ovat. Ministeri on tarjonnut ratkaisuksi teknologiaa. Näiden ihmisten kohdalla teknologia ei auta. He tarvitsevat ympärivuorokautista hoivaa yhteisökotityyppisessä yhteisössä. Ministerin hokemasta mantrasta huolimatta, muistisairaan ikäihmisen paras paikka ei tietyssä sairauden vaiheessa ole enää oma koti, Mäkisalo Ropponen sanoi.

Hän totesi myös, että yhteiskunnassamme asenteiden tasolla ”omissa kuplissa” eläminen on lisääntynyt.

– 1970-luvulla kukaan ei ”pröystäillyt” rahoillaan eikä vaatinut urheilukilpailuihin VIP-katsomoita. Nyt hyvätuloiset ja ”tavallinen” kansa istuvat eri katsomoissa. Isommissa kaupungeissa alkaa olla jo rikkaiden ja köyhien kaupunginosia. Olen tavannut hyvätuloisia ihmisiä, jotka eivät usko pienituloisten eläkeläisten joutuvan Suomessa valitsemaan lääkkeiden ja ruoan välillä. Olen kuullut myös sanottavan, että ruokajonossa olevat ja pitkäaikaistyöttömät ovat laiskoja.

– Päällimmäinen tunteeni tästä muutoksesta on suru. Miten olemme voineet kadottaa sen viisauden, että sivistyneen yhteiskunnan tunnistaa siitä, miten eniten apua tarvitsevia kohdellaan. Toisaalta on syytä muistaa, että pitkässä juoksussa maailman menestyneimmät maat ovat niitä, joissa tuloerot ovat pieniä ja kaikista pidetään huolta.

Mäkisalo-Ropponen painotti, miten Suomen vahvuus on aina ollut yhteen hiileen puhaltaminen. Nyt entistä useammin kuulen puhetta siitä, että ”jokainen on oman onnensa seppä”.

– Meidän sosialidemokraattien tehtävä on pelastaa hyvinvointiyhteiskunta ja varmistaa, että yhdenvertaisuuden ja oikeudenmukaisuuden arvot ohjaavat yhteiskuntamme kehittämistä jatkossakin. Tiedämme historiasta – sadan vuoden takaisista tapahtumista – valitettavan hyvin, mitä voi tapahtua jos epäoikeudenmukaisuuden ja eriarvoisuuden annetaan liiaksi kasvaa.