”Pääministeriä epäillään valtiollisen median painostamisesta” – Sipilää hiillostettiin kyselytunnilla

Kuva: Lehtikuva / Mikko Stig
SDP:n Antti Rinne (keskellä) kysyi pääministeri Juha Sipilältä, "miksi olette Suomen pääministerinä yrittänyt painostaa Yleisradiota teitä koskevissa uutisoinneissa".

Eduskunnan suullisella kyselytunnilla jatkui tänään vilkas keskustelu Sipilä-Yle-tapauksesta.

Selitettävää riitti pääministeri Juha Sipilällä (kesk.).

Ensimmäisen kysymyksen esitti SDP:n puheenjohtaja, kansanedustaja Antti Rinne.

– Se, että pääministeriä epäillään valtiollisen median painostamisesta, on erittäin vakava asia, Rinne totesi kysymyksensä aluksi.

– Siksi kysyn, miksi olette Suomen pääministerinä yrittänyt painostaa Yleisradiota teitä koskevissa uutisoinneissa?

Sipilä vastasi:

– En ole painostanut Yleä. En ole yrittänytkään vaikuttaa heidän juttujensa sisältöön, hän kiisti.

Sipilä vetosi, että oli kysymys journalistien ohjeen mukaisesta oikeudesta saada tilaisuus esittää oma näkemyksensä jo samassa yhteydessä, kun hänestä esitetään julkisuudessa kriittisiä tietoja.

– Tätä oikeuttani olen perännyt. Mistän muusta tässä ei ole kysymys, Sipilä sanoi.

– En missään tapauksessa aseta lehdistön- tai sananvapautta kyseenalaiseksi, mutta minullakin on oikeuteni.

Lisäkysymyksessä Rinne totesi, että Suomen pääministerin pitäisi toimia pääministerin arvovallan mukaisesti.

– Mutta teidän toimintanne on ollut jotain ihan muuta. Olette lähetellyt useita viestejä Ylen toimittajalle ja päätoimittajalle, joissa olette syyttänyt Yleisradiota puolueellisuudesta.

Rinteen mukaan pääministerin toiminta riippumatonta mediaa kohtaan on koettu painostamisena.

– Ja se on erittäin vakava asia, hän lisäsi.

Rinne kysyi, eikö Sipilä näe omassa toiminnassaan mitään Suomen pääministerille moitittavaa.

Sipilä myönsi vastauksessaan, että hän olisi ehkä voinut olla sähköpostiviestinnässä lähettämättä esimerkkejä kansalaispalautteesta toimittajalle.

”En missään tapauksessa aseta lehdistön- tai sananvapautta kyseenalaiseksi, mutta minullakin on oikeuteni.”

Kansanedustaja Ilkka Kantola (sd.) muistutti, että viime vaalikaudella Sipilä kuului niihin kansanedustajiin, joiden mielestä Ylen indeksi pitäisi jäädyttää.

Pääministeri-Sipilältä Kantola kysyi Ylen rahoituksen turvaamisesta.

– Oletteko samaa mieltä, että me emme tee mitään sellaisella Yleisradiolla, joka taipuu hallituksen painostuksen edessä?

Sipilä tyytyi toistamaan, ettei hän ole mielestään puuttunut millään tavalla Ylen sisältöihin.

– Oma kritiikkini oli pelkästään sitä, että journalismin sääntöjen mukaisesti minulle kuuluu oikeus omassa asiassani tulla kuulluksi siinä yhteydessä, kun juttua tehdään.

Ylen rahoituksesta päättää eduskunta, Sipilä huomautti. Hän vakuutti, ettei hallitus puutu Ylen rahoituskysymykseen.

LKS 20161201 Kokoomuksen valtiovarainministeri Petteri Orpo (vas.) ja pääministeri Juha Sipilä (kesk) eduskunnassa Helsingissä 1. joulukuuta 2016. LEHTIKUVA / MARKKU ULANDER

Valtiovarainministeri Petteri Orpo (kok.) ja pääministeri Juha Sipilä (kesk.) eduskunnan kyselytunnilla tänään. (Kuva: Lehtikuva/Markku Ulander)

Kansanedustaja Maarit Feldt-Ranta (sd.) palasi kysymyksellään julkisuuteen tulleisiin päääministerin viesteihin Ylen toimittajalle.

– Niitä ei voi eikä pidä lakaista maton alle, hän totesi.

Feldt-Ranta kysyi, miksi pääministeri lähetti näin kovasanaisia viestejä ”illan pimeinä hetkinä”, jos hän ei kerran halunnut vaientaa, vaikuttaa uutisointiin.

– Viestiketjuni kaiken kaikkiaan koski ainoastaan sitä, että pidin oikeutenani tulla kuulluksi jutun teon yhteydessä, pääministeri toisti nyt jo kolmannen kerran torstain kyselytunnilla.

Sipilän mukaan hän ei ole enää yhteyksissä toimituksiin ja toimittajiin itseään koskevissa jutuissa. Pääministeri sanoi oikaisevansa jutut tarvittaessa ”toisella tavalla”.

Antti Rinne pyysi Sipilältä kommenttia siihen, vahingoittaako tämä kohu Suomen mainetta.

Kysymys on perusteltu, sillä sananvapauden näkökulmasta painostuskohu-case ylitti uutiskynnyksen kansainvälisessä mediassa.

Rinne lisäsi, että Julkisen sanan neuvoston puheenjohtajan mukaan maineemme sananvapauden kärkimaana on saanut kolhun Sipilä-kohussa.

Sipilä vastasi tähänkin tyylilleen uskollisesti. Hän on edelleen samaa mieltä toiminnastaan kuin eilen: se ei ole vahingoittanut Suomen mainetta.

– Koska en ole painostanut Yleä. Olen vaatinut vain oikeuttani kommentoida juttua. Eli ei.

Kysyjästä ja kysymyksestä riippumatta vastauksen pääviesti pysyi siis samana. Taisi olla neljäs kerta siihen mennessä.

Jussi Halla-aho kehuu Helsingin Sanomia: ”Mielenkiintoinen juttu Ruotsin nykyisyydestä, joka on samalla Suomen lähitulevaisuus”

Kuva: Lehtikuva / Jussi Nukari

Perussuomalaisten puheenjohtaja Jussi Halla-aho tunnetaan niin sanotun perinteisen median toistuvana arvostelijana erityisesti maahanmuuttokysymyksissä.

Maanantaina Halla-aho yllättää kehumalla Helsingin Sanomissa ilmestynyttä juttua, joka on otsikoitu raflaavasti: ”Tukholman eliitin alakoulussa luokkahuoneilla on kuninkaallisten nimet ja oppilailla MacBookit – Ulos jääneiden vanhemmat juoksevat rehtoria kiinni kaupungilla ja itkevät”.

Uutisen mukaan Fredrikshovs slotts skolan eliittikouluun Tukholmassa on lähes mahdoton päästä, jos lapsi ei ole syntynyt tammikuussa ja jos häntä ei ole ilmoitettu jonoon jo synnytyslaitoksella. Örebrossa lapsia taas siirretään pois huonosta koulusta.

Halla-ahon mielestä koulujen eriytymistä on mahdotonta estää yhteiskunnassa, jossa oppilasmateriaali on yhä heterogeenisempää ja vanhemmilla säilyy mahdollisuus äänestää lompakolla ja jaloilla. Sama koskee hänen mukaansa luonnollisesti asuinalueiden eriytymistä.

”Hyväosaiset kyllä puhuvat mielellään kauniita sanoja diversiteetistä, mutta kun lasten koulunkäynnistä on kyse, he mielellään jättävät diversiteetin niiden riesaksi, joilla ei ole mahdollisuutta valita”, hän kirjoittaa Facebookissa.

Halla-ahosta on outo ajatus, että jo nyt nähtävissä oleva kehitys katkeaisi tai kääntyisi jatkamalla ja kiihdyttämällä sitä politiikkaa, joka on synnyttänyt nykyisen kehityksen.

Pitkäaikaistyötön Birgitta, 58: ”Saan työmarkkinatukea ja teen niin kuin käsketään”

58-vuotias pitkäaikaistyötön Birgitta Valonen sanoo, ettei olisi uskonut, että on joskus pitkäaikaistyötön ja vieläpä sellainen, joka ei hänen oman arvionsa mukaan tulee saamaan työtä 99,9 % varmuudella.

”Itse olen laittanut panokseni siihen, että en katkeroidu ja keksin itselleni merkityksellisen elämän, sen jälkeen, kun ymmärsin, että en tule enää saamaan työtä.”

Valonen kirjoittaa kokemuksestaan blogissaan. Hän kertoo saavansa työmarkkinatukea ja tekevänsä niin kuin käsketään.

”Käyn päivittäin läpi avoimia työpaikkoja, vaikka se turhauttaa (ja on aivan turhaa). Haen sopivia, mutta hirveän innostunut hakija en voi olla, koska se, että ”emme nyt päätyneet sinuun” ottaa vielä pitkänkin ajan jälkeen voimille.”

Ajattelen jeesusmaisesti, että pitää antaa anteeksi, sillä he eivät tiedä mitä sanovat tai kirjoittavat.

Valonen sanoo, ettei työttömän vapaa ole sama kuin työssä olevan vapaa-aika.

”Työttömällä on loputtomiin aikaa, mutta ei ole rahaa eikä sitä myötä mahdollisuutta tehdä juuri mitään. Mielikuvituskaan ei lannistavassa tilassa toimi, ei keksi mitään tekemistä. Koska ihminen on luotu tekemään, se on uuvuttavaa ja lisää toimettomuuden kierrettä.”

Valosen mukaan työtön on myös yksin, koska työyhteisöä ei ole. Ihmisillä on myös merkillisiä kuvitelmia työttömästä.

”Menee hirvittävästi voimia selvittää itselleen, että on se sama osaava ihminen kuin aikaisemminkin. Jotkut eivät koskaan pääse tuosta yli ja oman arvon tunto on lopullisesti poissa.”

Valonen kertoo myös oman mielipiteensä niistä työssä käyvistä ja eläkeläisistä, jotka arvostelevat työttömiä.

”Ajattelen jeesusmaisesti, että pitää antaa anteeksi, sillä he eivät tiedä mitä sanovat tai kirjoittavat. Jos ei ole kokemusta työttömyydestä, varsinkaan pitkäaikaisesta, ei ole mitään mahdollisuutta tajuta mitä se merkitsee, ja sitten vaan sanotaan ja kirjoitetaan ihan mitä sattuu.”

AVAINSANAT

Keskustelua aiheesta

Tutkija kehottaa ay-liikettä vakavaan keskusteluun – ”Muutoin EK:n hajota ja hallitse -strategia toimii”

Kuva: Lehtikuva
Mielenosoittajia STOP - Palkansaajien mielenilmauksessa Helsingin rautatientorilla perjantaina 18. syyskuuta 2015. Ay-liikkeen poliittiseen mielenilmaukseen kokoontui jopa 30 000 ihmistä. Yhteensä siihen osallistui eri puolilla Suomea jopa kymmenkertainen määrä väkeä.

Miksi ammattiyhdistysliike ei käyttänyt kilpailukykysopimusprosessin myötä hetkellisesti kasvanutta yhteiskunnallista painoarvoaan täysimääräisesti hyväkseen? tutkija Matti Hirvola kysyy tänään ilmestyneessä tutkimuksessaan Luottamuksen loppu? (Kalevi Sorsa -säätiö).

Tutkimus tarkastelee Juha Sipilän (kesk.) hallituksen työmarkkinapolitiikkaa. Hirvola katsoo, että hallituksen ajamien pakkolakien pysäyttäminen ja kilpailukykysopimuksen solmiminen olivat merkittäviä voittoja ay-liikkeelle työmarkkinoiden hegemoniataistelussa.

Hirvola itse oli vuosina 2015–2016 SAK:n vaikuttajaviestinnän projektipäällikkönä.

Ay-liikkeen menestys hegemoniakamppailussa ei Hirvolan mielestä näkynyt kuitenkaan tämän jälkeen kovin tehokkaana johtajuutena julkisessa työmarkkinapoliittisessa keskustelussa.

– Ammattiyhdistysliike vähän kuin hukkasi aloitteen keskusteluissa eikä oikein kunnolla pystynyt hyödyntämään yhteiskunnallista painoarvoa, Hirvola näkee.

Ammattiyhdistysliikkeen painoarvo oli siis hänen mielestään Sipilän hallituksen aikana toistaiseksi korkeimmillaan 2015 syksystä 2016 talveen saakka.

– Pakkolakimielenosoitus syyskuussa 2015 oli aivan poikkeuksellinen voimannäyte. Siinä pystyttiin kokoamaan nimenomaan koko palkansaajaliikkeen yhteinen rintama, Hirvola kertaa Demokraatille.

Ammattiyhdistysliike kykeni tuolloin johtamaan julkista keskustelua myös ennen kaikkea SAK:n esittämän työmarkkinoiden kriisisopimuksen pohjalta. SAK:n tarjous osoitti, että hallituksen ”välttämättömiksi” kuvailemille lakimuutoksille oli todellinen vaihtoehto.

Kriisisopimus oli 24.9.2015 hallituksen pakkolakiesityksen korvaajaksi tarkoitettu SAK:n hallituksen esitys työllisyyden ja kustannuskilpailukyvyn parantamiseksi.
Hirvola kuitenkin katsoo, että hallitus kykeni jatkossa omista ongelmistaan huolimatta pitämään aloitteen käsissään esimerkiksi työttömyysturvan uudistamisessa.

”Se oli ajanut keskinäisiä riippuvuus- ja vuorovaikutussuhteita vereslihalle.”

Matti Hirvola kertoi tutkimuksestaan tänään Helsingissä järjestetyssä julkaisutilaisuudessa.

Miksi ote ei sitten säilynyt yhtä vahvana hegemoniakamppailun voittaneella ay-liikkeellä? Kiky-sopimukseen johtanut Sipilän hallituksen käynnistämä prosessi oli hyvin raskas ja veti ay-liikkeestäkin Hirvolan mukaan ilmat pihalle.

– Se oli ajanut keskinäisiä riippuvuus- ja vuorovaikutussuhteita vereslihalle. Paitsi työnantajaleirissä mutta myös palkansaajaliikkeen sisällä alkoi tulla vähän kyräilyä ennen kaikkea ehkä SAK:n ja sitten toisaalta STTK:n ja Akavan välillä.

– Keskusjärjestötasolla oli vähän erinäköisiä näkemyksiä siitä, miten parlamentaariseen enemmistöön nojaavaan hallitukseen pitäisi suhtautua.

Kysymys kuuluu, miten ay-liike olisi voinut paremmin hyödyntää yhteiskunnallisen painoarvon nousun. Hirvola sanoo miettineensä asiaa paljon. Yksi ay-liikkeen keihäänkärjistä kikyn jälkeen oli perhevapaauudistus. Myös jo mainittu työttömyysturvan uudistus on ollut käynnissä.

– Vaikka työttömyysturvan uudistamisessa asetuttiin Sipilän hallituksen aktiivimallia vastaan, se ei kuitenkaan oikein aktualisoitunut mihinkään toimintoihin. Ei kyetty tuomaan omia vaihtoehtoisia esityksiä samalla tapaa pöydälle yhdessä ja viemään niitä eteenpäin. Puuttui ehkä se näkemys, että mitä nyt, Matti Hirvola katsoo.

– Vaikka ay-liike voitti hegemoniakamppailun, sen jäljiltä ei ollut sitten kuitenkaan kykyä lähteä johtamaan keskustelua enää.

”Myllerrys jatkuu.”

Tilanteeseen vaikutti Hirvolan mukaan paitsi ay-liikkeen keskinäisen luottamussuhteen rakoilu ja yhteisen rintaman heikentyminen, myös työnantajapuolen ratkaisu, jolla se riisui itsensä vallasta lopettaen keskusjärjestösopimusten tekemisen.

EK kertoi marraskuussa 2015 sääntömuutoksesta, jonka mukaan tupo-sopimukset ovat sen puolesta historiaa. Ay-liike joutui uuden eteen.

– Institutionaalinen murroshan vaikuttaa vääjäämättä myös siihen, mitä ay-liike voi yhdessä tehdä, kun keskusjärjestöjen yhteiskunnallinen painoarvo väheni EK:n ratkaisun myötä.

Hirvolan mukaan tällä hetkellä maassamme ei ole selkeää käsitystä, miten työmarkkinakysymyksiä tulevaisuudessa ratkotaan niin, että maltillinen ja solidaarinen yhteiskuntakehitys olisi turvattu. Sipilän hallituksen käynnistämä myllerrys siis jatkuu.

– Nyt on liittokierros käynnissä ja tuloksia siitä ei vielä ole. Työnantajahan on sanonut, että tämä on vain välivaihe.

Tällä Hirvola viittaa ainakin siihen, että Elinkeinoelämän keskusliiton puheenjohtaja Veli-Matti Mattila totesi maaliskuussa 2017, että pitkällä tähtäimellä työnantajaosapuolen mielestä työehdoista sopiminen pitäisi viedä kokonaan yrityksiin.

– Ay-liike ei ole vielä oikein yhteisessä rintamassa kyennyt miettimään, miten sen pitäisi tähän suhtautua. On ollut erilaisia pyrkimyksiä, joilla työntekijöiden turvaa ja vaikuttavuutta on pyritty vahvistamaan.

”Ainut tapa on koota voimia yhteen.”

Mainitsemistaan pyrkimyksistä Hirvola nostaa esiin ay-liikkeen hiljattain kariutuneen keskusjärjestöhankkeen, mutta on myös onnistuttu:

– Teollisuuspuolella vientiliitot ovat tehneet erittäin tarkoituksenmukaisen ratkaisun voimien kokoamisessa yhteen. Kun EK koettaa ajaa hajota ja hallitse -strategiaansa eteenpäin, ainut tapa, jolla työntekijäpuoli pystyy vastaamaan on, että kootaan voimia yhteen, Hirvola painottaa.

Hirvolan mielestään ay-liikkeessä ei kuitenkaan oikein kellään ole vielä vastauksia suunnasta.

– On kiistatta selvää, että kun palkansaajakeskusjärjestöiltä menee sopimuskumppani (EK) alta, myös niiden yhteiskunnallinen vaikuttavuus heikkenee. Työmarkkinakysymysten koordinointia ja yhteisten ratkaisujen hakemista on kuitenkin fasilitoitu hyvin pitkälle nimenomaan keskusjärjestöjen kautta.

Hirvolan mukaan ay-liikkeen piirissä pitäisikin nyt käydä keskustelua siitä, mitkä sen tavoitteet ovat tulevalle työmarkkinoiden rakenteelle ja toiminnalle, kun EK ei enää ole sopijakumppani.

– Se on sellainen keskustelu, jota pitäisi hyvin vakavasti mielestäni käydä. Muutoin EK:n hajota ja hallitse -strategia toimii.

Hirvola on valittu Teollisuuden palkansaajat TP:n uudeksi pääsihteeriksi. Hän aloittaa tehtävässä tammikuun puolivälissä.

Tarja Filatov järkyttyi natsien marssista: ”En kyennyt kirjoittamaan sanaakaan, koska asia tuntui niin absurdilta”

Kuva: Kari Hulkko

SDP:n kansanedustaja, entinen työministeri Tarja Filatov kommentoi Facebook-päivityksessään viime päivien keskustelua uusnatsien marssista Tampereella.

Filatovin mukaan hän ei kyennyt kirjoittamaan aiemmin sanaakaan, koska asia tuntui niin absurdilta.

”Edellisellä viikolla eduskuntaan oli jaettu vastarintaliikkeen kirjanen, joka oli ihan sitä itseänsä, Hitler-linjaa.”

Filatov palauttaa mieleen saksalaisen teologin Martin Niemöllerin kuuluisat sanat.

”Ensin ne tulivat hakemaan kommunistit, ja en puhunut mitään koska en ollut kommunisti.

Sitten ne tulivat hakemaan ammattiyhdistysihmiset, ja en puhunut mitään koska en ollut ammattiyhdistyksessä.

Sitten ne tulivat hakemaan juutalaiset, ja en puhunut mitään koska en ollut juutalainen.

Sitten ne tulivat hakemaan minut, ja silloin ei enää ollut ketään joka olisi puhunut puolestani.”

Vuonna 1892 syntynyt Niemöller päätyi itsekin natsien keskitysleireille toisen maailmansodan aikana, mutta selvisi ja kuoli Länsi-Saksassa vuonna 1984.

”Kauneinta sinussa on luonto ja metrojunan häivähdys puiden takana” – Heinäluoma suitsuttaa kotikulmiaan Kirkko ja kaupunki-lehdessä

Kuva: Lehtikuva/ Heikki Saukkomaa
Eero Heinäluoma toivoo Mellumäen säilyttävän yhteisöllisyyden ja naapurista välittämisen kulttuurin.

Kansanedustaja Eero Heinäluoma (sd.) on asunut Helsingin Mellunmäessä 1990-luvun alusta alkaen.

Heinäluoma kertoo suhteestaan itähelsinkiläiseen noin 8 500 asukkaan pienkerrostalovaltaiseen alueeseen Kirkko ja kaupunki -lehden Rakas lähiö -sarjassa, jossa eri alojen tunnetut ihmiset kertovat kotilähiöstään.

– Vuonna 1991 muutimme nykyiselle asuinseudulle. Mellunmäki oli sellainen rauhallinen, tavallaan arvostettu lähiö, Heinäluoma kertoo juttuun liittyvällä videolla.

– Se oli niin sanotusti haluttu paikka, hän muistelee.

Vaikka Mellunmäessäkin on muutoksia tapahtunut, rauhallisuus ja luonto ovat siellä edelleen läsnä.

Heinäluoma kuvaa mellunmäkeläisiä vastaanottavaisiksi ja ystävällisiksi. Ihmiset välittävät toisistaan.

– Kyllä täällä on hyvä meininki ja elää yhteishenki edelleeen, hän kehuu.

Annetun lauseenalun Kauneinta sinussa on hän jatkaa: kesäinen luonto ja oranssisen metrojunan vilahdus puiden välistä.

Eero Heinäluoman parhaat muistot Mellunmäestä liittyvät siihen aikaan, kun hän vietti aikaa leikkipuistossa lastensa kanssa.